HUHTIKSET ' 05 VIIKKO 48

Pihla touhuaa sanakirjojen kanssa.. jospa se kielen opettelu lähtee tästä ;=)



Meillä oli reissuntäyteinen viikonloppu. Perjantaiaamuna matkasimme kahdeksan tuntia Nivalaan isomummon synttäreille, joita vietettin lauantaina. Yövyimme mieheni enon perheen luona sunnuntaihin, jolloin matkasimme saman pitkän matkan takaisin kotiin. Ja eilen illalla oli tyhjennettävä pullo viiniä ukon kanssa ja rentoutua. Reissu meni kyllä tosi kivasti ja muksut matkusti mukinoitta. Juhlissa Pihla oikein esiintyikin - lauloi tuiki, tuiki tähtöstä.. Olin ylpeä lapsistani, kun he niin sosiaalisesti touhusivat kaikkien vähän tuntemattomienkin sukulaisten kanssa.



Pakko muuten kertoa hauska juttu automatkalta. Kuuntelimme Juicea, ja tuli mainittua, että se on nyt kuolut. No, siitä lähti käyntiin pitkä keskustelu kuolemasta, hautajaista ja sen sellaisesta esikon kanssa. " Miten se voi laulaa, kun se on kuollut?" " Voiko kuolleet niistää?" Hautajaisista poika kyseli pitkään. Kerroin, että haudalle tuodaan usein kukkasia. " Niin, että se kuollut voi niitä haistella" , oli kommentti. Ja kun tuli puheeksi, ettei meidän kylässä ole hautausmaata, niin siihen poika sitten, että niin, meillä ei kukaan voi kuolla. Joo, Juicea oli kuunneltava pari levyllistä. Oli ihmetys suuri.



Eipä minulla kait muuta oikeastaan tähän hätään ole. Tänään olin lasten kanssa kotona, mutta huomenna on taasen mentävä töihin. Pihlan nuha alkaa hellittää onneksi. Reissussa meni vielä VEntolinea, mutta viime yö pärjättiin ilman.



Mukavaa viikkoa kaikille. Tulisipa luntakin...

Haipakka viikko menoillaan. Töissä kehitetään huumekuntoutustamme ja kotona on yhtä juoksua: vieraita, itse käymme vierailuilla, pikkujoulua (MINUN, ihanaa, mammakerho vuosimallia -03 kokoontuu), on kutsuttu syömään, on synttäreitä jne. Mutta näillä pimeillä säillä on mukavaa touhuta!

On ollut järjetön kiire, enkä ole edes kerinnyt kirjoitella, mutta nyt nopsaan.



Errj:ille leipomuksista yms. Minä leivon pipareita ja torttuja, muuta en jouluksi leivo, koska meillä on kuitenkin konvehteja ja paaaaljon ruokaa, niin ei oikein tule leipomuksia syötyä. Piparit varmaan leipasen siinä joulunalusviikolla (ennen joulusiivousta) Tortut teen aatonaattona, eli aika myöhään, mutta organisoin tämän joulukuun, niin että kerkeän =)



Kiva oli kuullla Lylestä =) Jotenkin tässä joulun alla on NIIN paljon touhua ja minun synttärit kun sattuu tähän joulukuun alkuun, niin sekin stressi vielä. (Perinteisesti järjestän synttärit+pikkujoulut lähisukulaisille)



Meille ei oikein ihmeitä kuulu, paitsi nukahtaminen taas vaihteeksi on VAIKEAA, huudon kanssa unille jne. Eiköhän tämäkin mene ajallaan ohi. Meidän rytmit on ihan persiillään, Anton riekkuu iltaisin pitkään (vaikka on tosi väsy) ja näin ollen uni tulee myöhään, mistä seuraa että aamu alkaa vasta 9.00 aikoihin ja siitä taas seuraa, että päikkärit nukutaan vasta 13-> toisaalta ei haittaa, kun kotona olen, kiva nukkua pitkään, mutta esikkoa kun pitää viedä hoitoon, niin aamut ovat vähän kiireisiä.



Anton oppi sanomaan Anton viikonlopuna, tämän seurauksena poika viipelsi mattoa edes takaisin ja hoki Anton tum, tum, en tiedä mitä tum tum tarkoitti, mutta heppis toinen oli =)



Jees, nyt hommiin,järjetön kiirus, ylihuomenna laitan koristeet ja korkaan glögin, ihanaa =)



Mareila+Anton

Löysin viikonloppuna kirjastosta Pottatreenit -nimisen kirjan ja se valaisi hurjasti tuota kuivaksi opettelun prosessia. Suosittelen siis kirjaa, kun on sen tarve!



Tällä hetkellä pähkäilenkin, kumpi jätetään ensin: päivävaippa vai unituttipullo. Taitaa kääntyä tuon pullon suuntaan...



Luin pitkästä aikaa myös Anna Wahlgrenin Lapsikirjaa. Siinä oli varsin mielenkiintoinen juttu 1,5 vuotiaista. Täällä kun on ollut arveluja, josko hippusilla olisi jo uhmaikä. Wahlgrenin mukaan se ei ole uhmaa, vaan ei-sanan opettelua! Uhma tulee hänen mukaansa siis myöhemmin ja sen kyllä erottaa tästä 1,5 vuotiaan ei-sanan opettelusta ja että tämä aiempi vaihe olisi lyhytkestoisempi kuin oikea uhma. Voisikohan olla näin?

Meidän pojulla oli " uhma" ja se meni ohi tosi nopeasti. En siis osannut edes uhmaksi sitä kutsua...



Mukavaa viikon jatkoa kaikille! Kohta saadaankin avata eka luukku joulukalenterista :).



Z & K 9.4.

Missä kaikki on? (Ikäänkuin itse olisin ollut täällä...)



Mulla on ollut aika kiireinen viikko, lisäksi olen ollut tosi väsynyt. Helka on viime aikoina herännyt (kuten tähän asti oikeastaan aina) joskus aamuyöllä, mutta normaalista poiketen ei ole nukahtanut saman tein uudelleen, vaan on jäänyt pyörimään ja potkiutumaan. Se tulee siis meidän viereen, jos ei nukahda tutin laittamisella omaansa, ja ei siinä nuku kukaan muukaan pienet kantapäät kylkiluiden välissä. Aika raskasta. Miten se näin raskaalta tuntuukin, vaikka vauva-aikaan verrattuna yöunet on ruhtinaalliset?



Ollaan vähän sormi suussa Helkan nukkuma-aikojen kanssa tällä hetkellä. Talven mittaan se on alkanut nukkua paljon myöhempään aamuisin kuin ennen, se nukkuisi helposti kahdeksaan, jos saisi. Nukkumaanmenoaika on ollut pitkään 20.30 ja ollaan nyt sitten yritetty aikaistaa sitä kahdeksaan, että aamuherääminen vastaavasti aikaistuisi. Vaan ei toimi. Ensinnäkään Helka ei ole läheskään aina väsynyt vielä kahdeksalta ja nukahtaminen saattaa joka tapauksessa venähtää yli puolen ysin. Tuntuu myös, että yöpyöriminen on lisääntynyt kokeilun aikana ja aamulla Helka nukkuu kuitenkin yhtä pitkään kuin ennenkin. Pitäis ehkä ottaa itteensä niskasta kiinni ja nousta sängystä silloin kun kello soi, ja herättää myös mukula. Ehkä illalla sitten nukuttaisi eikä yöllä pyörittäisi. Mutta vaikeeta alottaa, kun on ite niin väsynyt aamuisin, ettei millään saa revittyä selkärankaa irti patjasta.



Pakko vähän kehaista, viime viikonloppuna kastui vain kolme vaippaa ja nekin kaikki reissussa ollessa! Kotona siis kaikki pottaan! Hoidossakin Helka on nyt alkanut tehdä pissat pottaan, vaipat onkin olleet aika kuivia. Mutta kakka tulee edelleen hoidossa vain vaippaan ja pissalle se menee hoidossa vain ohjelmoidusti, ei oma-aloitteisesti kuten kotona.



Jee, Helka on oppinut sanomaan kiitti, kakka ja tänään uusi sana: pimppi... Lisäksi jos kysyy " mikä tuo on?" , Helka vastaa " aija" siis autosta. Erilaiset minä-jutut jatkuu myös, esimerkiksi munga, ming, minga, min, munkaa. Näistä voi hyvällä mielikuvituksella päätellä asiayhteydestä riippuen, mistä milloinkin on kyse: " minä!" , " minun" , " minulle" , " m(in)ulle kans" . Minua pohjalaisena tietysti vähän ärsyttää, kun Helka sanoo aika selvästi " mie" ja niin kai se tulee tietysti sanomaankin, kun täällä asutaan.



Tänään laitoin ekaa kertaa äitiyshousut töihin. Ei enää pysyny housujen vetskari kiinni, niin päätin luovuttaa. Aika paljon tilaa on vielä äitiyspökissä, tympee tää välivaihe kun mikään vaate ei oikein. Mua vähän ahdistaa, kun vertailin äitiyskortteja ja mulla oli jo edellisellä neuvolakerralla (vk 14 tienoilla) melkein yhtä paljon painoa kuin Helkaa odottaessa viikolla 25!! Lähtöpainokin oli kyllä pari kiloa enemmän, mutta kyllä istumatyö on leventänyt takamusta varsinkin kun syksyn tultua ei enää pääse ulos huhkimaan. ja liikunta on muutenkin vähissä. Tai pääsee joo, mutta kun siellä ei näe nenäänsä pidemmälle. Pitää yrittää vähän hillitä syömisiään. Päiväkirjasta luin, että Helkaa odotellessa olin vasta viikon 20 kieppeillä ottanut äitiysvaatteet käyttöön... Huoh. Ehkä minä vielä joskus olen timmissä kunnossa...



Enpä muista yhtään mitä muut oli kirjottaneet. Luin jutut eilen tai toissapäivänä, nyt vaan aloin turinoimaan, ettei vallan unholaan pääse pino painumaan.



lunta tupaan toivoen

omanapainen errj rv 16+2 ja Hellukkainen, höpötintti

Kuulosti niin tutulta tuo toisen raskauden kilojen ihmettely. Minullakin mahaa pullahti kilojen kanssa esiin Pihlaa odottaessa jo aivan alkuodotuksessa. Esikon kanssa kyllä paisuin myös, ja turvotus oli muuten aika kamala, mutta sitten toisaalta kilot humpsahti pois aika nopeasti. No, Pihlan synnytyksen jälkeen ne kilot eivät meinanneet lähteä, ei sitten millään. Oikeastaan taidan taistella niiden kanssa edelleen. Enkä ole mikään laihdutusfriikki todellakaan, mutta kun ei meinaa vaatteisiin mahtua, eikä ole varaa ostaa uusia, niin jotain tarttee tehdä ;=) Olin PIhlan ekana kesänä aika toivottomassa tilassa, kun mitkään vaatteet eivät mahtuneet.



Jotkut sanoo,että kroppa palautuu hitaammin toisen raskauden aikana. Itse en ole siitä varma, mutta tiedän, että meillä vaikutti tuohon palautumiseen iemtyksen puute, siis kun Pihla ei koskaan voinut imeä rintaa..



Ja nyt kun aiheesta innostuin, niin olen aivan tuskaisena tämän kengusupussini kanssa. Eilen kuitenkin huomasin, että minustahan olisi napatanssijaksi. Jospa siis hyödyntäisin näitä uusia avujani, hih..



No mutta, se kiloista. Toivottavasti Helka löytää sopivan rytmin. Meillä on nyt sairastelujen ja valvottelujen jälkeen palattu normaaliin aikatauluun, eli 8-7 yöunia. Toki tuo nukahtaminen vie välillä oman aikansa, että ehkä ihan kasilta ei veilä ole hiljaista, kun PIhlalla on " i-a-aa, i-a-aa, e-o ii-a-aa-aa" - biisi kesken (eli siis ih-hah-haa, ih-hah-haa, hepo hirnahtaa).



Joulukalenteriin oli tonttu tuonut tänään ekan kerran pusukkaan jotain. Meillä on sellaiset jokavuotiset kalenterit, joissa on sellaiset pusuukat, joihin sitten jotain laitetaan. Tänään oli tylsasti suklaata, kun en ollut mitään pikku lelusia ehtinyt hommaamaan. mutta oli mitä oli, niin lapset olivat innoissaan. Ihanaa, joulun odotus on alkanut virallisesti meilläkin!



Viikonloppuja kaikille!



Lyle

Errj: Minä taisin tuossa ylempänä kirjoittaa, että Antonin rytmin on myös ihan päälaelaan, aikaisemmin heräsi 7-8 (lähempänä seiskaa) nyt herää 8.30-9.00 ja illat riekutaan sängyssä, huoh. Ja viime yönä heräsi kaksi kertaa huutamaan, eka kerralla rauhoittui ja toisella otin viereen, loppuyön " nukuin" pikku jalat suussa/kyljissä, missä milloinkin, eli ei juuri nukuttu. Mietin, että voisiko tämä pimeys vaikuttaa siihen, että Anton nukkuu niin pitkään, tiedä häntä. Samaan hengenvetoon raskaus kiloista, Antonin kanssa tuli alkuun tosi nopeasti kiloja ja se ahdisti tosi paljon, äitiysvaatteet otin käyttöön aika aikaisessa vaiheessa. No ei ne kilot minulta mihinkään hävinneet (oma vika) ja nyt ahdistaa niin turkasesti, kai tässä oikeasti pitää jotain tehdä.



meillä laitetaan tänään joulukoristeet, ihanaa, illalla korkkaan glögit ja nautin tunnelmasta (tosin enemmän nauttisin, jos olisi lunta) Joulukalenterin oli tonttu piilottanut ja esikko löysi sen, meillä on itse täytettävä karkkikalenteri, jossa on suklaata muruille =)



Jotain oli vielä, kun muistaisi mitä... no palaan myöhemmin. Tulkaahan muutkin kirjoittelemaan



Mareila+Anton

Täällä mekin ollaan, hiljaiseloa viettämässä KOTONA!E:llä taas korvatulehdus, molemmat korvat tällä kertaa...nyt varattiin sitten putkitus joulunalus viikolle - ei tästä tuu enää mitään kun joutuu kokoajan olemaan kotona. ja kun neito ei juurikaan valita asiasta vaan on vaan - ehkä hiukan rauhallisempi kuin yleensä..onneksi tajusin mennä lääkärille. Meillä siis ainakaan kitarisojen poisto ei auttanut tähän kipeänä olemiseen - tai auttoi sen muutaman viikon, mutta sen jälkeen ollaan sairasteltu kahtakauheammin.

Eli ei olla suunniteltu vielä mitään joulujuttuja -tulee vaan stressi sitten siitäkin. Huomenna tosin suunnittelin Ikea visiittiä ja sieltä ajattelin hakea jotain joulukrääsää - jos edes tässä ankean sään keskellä saisi edes hieman joulufiilistä..

Jatkan taas paremmalla ajallla - kyllä mä taas arvostan kotiäitejä enemmän ;)



S+E

Iltavuoro odottaa, ei millään jaksaisi... Hirmuista kiirettä töissä ja tuntuu että kotona ei saa mitään aikaiseksi. Kaikki joulukoristeet on vielä kaapissa ja siivoamisenkin kanssa on vähän niin ja näin... No eiköhän tässä vielä ehdi:)



Voimia kaikille unien kanssa taisteleville! Meillä nukutaan hyvin, joskus harvoin herää yöllä mutta siitä selvitään tutin suuhun laittamisella:) Itseasiassa olen huomannut, että meillä myös aamuherääminen on vähän siirtynyt myöhempään, nykyään nukutaan jopa puoli yhdeksään jos mahdollista. Illalla ei kyllä sitten uni tahdo tulla. Olenkin koittanut jaksaa nousta viimeistään puoli kahdeksalta ja herättää samalla Oskarinkin, koska muuten päiväunet siirtyy eteenpäin ja hoidossa se ei ole oikein mukavaa.



Nauratti tuo Pihlan laulu, Oskari laulaa samaa laulua:) Ja eilen se yllätti mut eteisessä kun oltiin pukemassa haalareita niin se alkoi laulamaan tuiki tuiki tähtöstä, tosi söpöä. Sanoja tulee muutenkin koko ajan lisää, vaikkei ne kaikki nyt selkeitä ole. Hiljaista hetkeä meillä ei olekaan, vaan Oskarin suu käy koko ajan...



Paranemisia myös sairastupalaisille! Oskari on nyt viimeisen lääkekuurin jälkeen ollut terve (kop, kop) ja toivottavasti pysyykin sellaisena. Päiväkodissa ikävä kyllä on ilmeisesti ollut sitä noro-virusta ja pelkään tietty kuollakseni että se tarttuu. Inhoan ihan yli kaiken mahatautia eikä se varmaan tuon pienen kanssa ole mitään herkkua... No, toivotaan parasta.



Joo mutta nyt on pakko lopettaa ja lähteä töihin, mukavaa viikonloppua kaikille hipuille ja äideille!





Miiru ja Oskari

Pika pinoon pomps, kiirettä pukkaa :-)

Keskarin kaverisynttärit ovat tänään kello 17-19, joten ois vähän hommia tekemättä ( vähän....hah) ;-)

Elmon yöt ovat taas syvältä, toisaalta sai keskiviikkona tuon mpr-rokotteen, joten oiskohan siitä???? Kuka tietää, pääasia on että talossa ei nuku kuopus eikä äiti, huoh :-(

Elmon strategiset mitat olivat 13 kg ja 86.5 cm, on tosin siis 1v7kk mitat :-)



Mutta siis se mun asia oli se, että Elmo laulaa presiis samaa laulua iltaisin ....ja usein mulloinkin, ( ihahhaa ihahhaa, epo taa taa ) :-)

Taitaa olla hevosmiehiä - naisia nämä meidän hippuset ;-)

Muita suosikkeja ovat edelleen huugi-guugi, Puuha-Pete ja nyt uusimpana tuo Aku aku ankka, veitikka vankka huusi otsa hiessä, äiti, äiti, mä olen aika mies, josta Elmon versio kuuluu : " äiti, äiti ....on mies" . Kiva :-)

Meillä on ollut sellaista kyläilyhaipakkaa tämä viikko, etten ole ehtinyt palstailla muuta kuin lukemismielessä. Ja no, tuohon kiivaaseen nukutuskeskusteluun kävin kyllä osallistumassakin pari kertaa.



Ihania tosiaan nuo hippusten laulelut! Laura ei kauheasti laula, mutta viikko sitten hän alkoi ykskaks huutaa (tosiaan, huutaa!): " paajo onnea VAA!, paajo onnea VAA!" . Tämä tuttu säe oli tarttunut mukaan muumikonsertissa, jossa Laura oli tätinsä kanssa. Siellä oli vietetty vissiin muumimamman synttäreitä. Tyttö tuli konsertista posket punaisina ja kivaa oli ollut. Tällä viikolla hän on ollut kovasti menossa " muumikoosettiin" , ihan sama mihin ollaan oltu matkalla : ).



Laurakin on nyt muuten nukkunut aamuisin vähän tavallista pidempään, siis puoli seiskaan - seiskaankin. Ehkä nuo pimeät aamut tosiaan vaikuttaa, luonnon oma rytmi? (selittäisi meidän kesäisiä aamuviidenkin heräämisiä)



Mullakin on tämä maha pompahtanut nyt ihan todella esille. Eilen ihan yllätyin, kun katsoin sitä peilistä - tähän saakka olen vissiin vaan yrittänyt sulloa itseäni housuihin sen enempää peilailematta! Kiloja tuli alkuviikoilla ihan törkeästi (600g/viikko!!), mutta nyt se tahti on onneksi tainnut vähän hidastua. Pieniä liikkeitäkin olen tuntenut nyt muutamana iltana. Eilen muuten kuulin yhdestä myoomasta, joka oli pitänyt leikata raskauden a i k a n a, kun se oli kasvanut niin paljon! Kääk se olisi aika pelottavaa. Toivon todella, ettei niin käy.



Joulu ei meillä vielä näy, mutta pipareita leivottiin viime tiistaina. Laura tykkäsi lähinnä syödä taikinaa, ja kyllä se äidillekin maistui : ).



Mutta nyt aion tilata pizzan ja siirtyä rentoutumaan! Mieheni on työpaikan pikkujouluissa, joten saan valita telkkarikanavan oman mieleni mukaan.



Öitä ja mukavaa viikonloppua!

t. Ompunäiti

Joo, no ehkä se ei ole vielä uhmaa mitä Miiallakin on..Välillä kun tytsi on niin aurinkoista, mut just niissä kieltotilanteissa alkaa sit venkoilut, kun ei saakaan tehdä niinkuin itse haluais. Tosin alkaa ehkä helpottamaan meilläkin, kun tietää esim.,mihin saa koskea,mihin ei.



Miialle ollaan soitettu lastenmusiikkiakin, mut oikeestaa ainut,mihin silleen erilailla reagoi, on Jos sun lysti on. Siinä yrittää kovasti napsuttaa mukana:) Yleensä vaan tanssii, tai muuten vaan heiluu musiikin mukana.



Jaa, nyt pitää taas rientää..

Tulin laittamaan terveisiä erityisesti Mareilalle - näin nimittäin susta ja Antonista unta viime yönä! Unessa tulimme Lauran kanssa teille käymään, mutta ette olleetkaan kotona. Mentiin kuitenkin sisälle, ja siinä aikani kuluksi otin ja imuroin kaksi makuuhuonettanne : ). Tekin tulitte sitten kotiin aikanaan, ja olit vähän yllättynyt. Sulla oli vaalennetut hiukset, ja niissä oli pieniä kiharoita (ihan kivat) : ).



Unista tuli mieleen, että olen viime aikoina nähnyt kahdesti sellaista unta, jossa olemme jättäneet Lauran yksin kotiin!! Ekassa unessa mentiin mieheni kanssa tämän toisen vauvan ultraan, toisen unen " syytä" tuohon yksin jättämiseen en muista. Molemmilla kerroilla tajusin sitten jossain vaiheessa, että hui, taitaapa olla vähän vaarallista ja vastuutonta Lauran olla yksin kotona (sitten kiireellä kotiin, mutta matka ei tuntunut taittuvan ollenkaan). Ja sitten kolmas uni oli sellainen, jossa joku toinen äiti jätti vauvansa yöksi (jonkin) juhlapaikan autokatokseen vaunuihin nukkumaan ja tuli itse meidän kyydillä kotiin. Tuntuu oudolta; miksiköhän näen tällaisia unia? Pelkäänkö jotenkin, että pikkukakkosen synnyttyä " unohdan" Lauran? Tietoisesti en nimittäin usko sellaiseen yhtään, enkä ole edes ajatellut moista.



Pistetäänkis samalla pystyyn uniG: Näetkö koskaan unia lapsestasi / lapsistasi ja jos niin, minkälaisia muistat nähneesi?



Laura on parhaillaan parvekkeella (!) nukkumassa, ja mieheni (eilisestä kovin väsyneenä) makkarissa. Itse ajattelin ryhtyä joulukorttitalkoisiin. Olemme jo viime vuonna siirtyneet Laura-aiheisiin joulukortteihin, ja eilen sain kuvat kehityksestä. Kerrankin en ole aivan viime tingassa, sillä kartongit, kirjekuoret ja postimerkit ovat myös jo hankittuina sekä osoitteet suureksi osaksi tarkistettuina! Ennen Lauraa en aina ihan ymmärtänyt, miksi ihmiset lähettävät jouluna söpöjä kuvia lapsistaan.. mutta nyt siis en voi itsekään vastustaa sitä! Kyllähän kaikki haluavat nähdä kuvan juuri meidän pikku tontusta, vai mitä! : )



Leppoisaa viikonlopun jatkoa!

t. Ompunäiti nyt 17+2



ps. Laura sai sen mpr:n 10 päivää sitten eli toissa viikon torstaiaamuna. Tänään oli aamulla ehkä pientä lämpöä, mutta muuten ei ole mitään oireita vielä ilmaantunut.



pps. Täytyy vielä kertoa yksi aika huvittava fraasi, jota L saattaa käyttää tällä haavaa tilanteesta riippumatta. Sylissäni ollessaan hän saattaa kurkkia sisään kaula-aukostani ja huudahtaa: " iso tissi!" Heh heh. No, raskauden myötä tilanne onkin ehkä tämänsuuntainen, joten siitä pitää kai ottaa kaikki ilo irti. Luulen, että toisen imetyksen (toivottavasti onnistuu) jälkeen ei voi enää samaa sanoa...

En voi olla kommentoimatta Ompunäidin unijuttua. Minä näin Helkaa odottaessa paljon vähän vastaavia unia, eli että mulla oli vauva, jonka unohdin mm. työmatkalla hotellihuoneen lipastonlaatikkoon ja muistin asian vasta joskus yöllä baarissa. Tulkitsin nuo silloin alitajuiseksi peloksi siitä, etten osaakaan toimia uudessa tilanteessa kuten pitää. En muista missä vaiheessa silloin nuo painajaiset (mulla ne oli aina painajaisia) alkoi, vielä ei ainakaan ole painajaisia ollut. Voihan ne sun unet ihan hyvin heijastella sitä, että ehkä jollain tavalla olet kumminkin miettinyt, kuinka pystyt antamaan huomiota molemmille ja ehkä juuri Lauran huomioiminen vauvan synnyttyä mietityttää.



Jotain muutakin asiaa oli, mutten enää muista mitä. Harva pää!



Sellasta on pitänyt kysästä, että kuinkas teidän hippuset syö leipää? Meneekö kokonaiset leivät, meneekö jos ottaa kuoret pois vai pitääkö tehdä noppapaloja? Helka on vähän huono syömään leipää, yleensä pitää leikellä palasiksi ja laittaa ne sen suuhun, että saa sen syömään. En tiedä mikä siinä on ongelma, ei leipä Helkan mielestä varsinaisesti pahaa ole ja se syö ihan hyvällä halulla tosiaan kun laitan palasia sen suuhun. Mutta jostain syystä Helkan oma-aloitteisuus leivän syömisessä on ihan nollassa, vaikka kaikki muu on kyllä saatava tehdä ihan ite.

Todellakin, kaikilla lapsilla on koko ajan jotakin menoa tai juhlaa ja itselläni on hrveästi tekemistä. Eilen kuitenkin koristeltiin talo joulukuntoon.



Amanda on flunssassa ja on viikon ajan nukkunut järjettömän huonosti. Herää yöllä huutamaan ja siitä ei tule loppua. Huutaa että syliin ja kun syliä tarjoaa niin raivo on kahta kauheampi, vetää itsensä kaarelle, hakkaa ja potkii. Nämä hauskat öiset kohtaukset kestää ihan luvattoman kauan. Meinaa omatkin hermot mennä, vaikka ei saisi.



Amanda laulelee tällä hetkellä joululauluja ja tanssii niiden mukana. Voi että, pisti nauramaan tuo Ompunäidin " iso tissi" -juttu =)) Mullakin tässä kolme imetyksen jälkeen ei ole erityisen isotissinen olo... Hei, oliko se sun anoppi joka niistä tisuleista puhui? Jos oli niin kohtahan pääsee sitten uudestaan aiheen pariin!



Errj, mä näen myös tosi usein ton kaltasia unia. Just että jätän esim meidän 3-vuotiaan kaksi kotiin Amandan kanssa kun lähden tekemään jotain. Sitten kun olen jossain ties missä kaukana autolla niin tajuan, että eihän ne pärjääkään kaksin ja siellä on voinut tapahtua mitä vaan. Välillä unissa jätän vaan yhden lapsen, välillä kaikki kolme, unohtelen heitä ties mihin. On mulla ollut uni, että lähetin Amanda yksin hakemaan isoveljeään päiväkodista!! Varmaan se kertoo tästä äitinä olemisen huolesta. No, on mulla sitten ihan tavallisiakin unia lapsista.



Ja leivästä vielä: A on tosi pienestä tykännyt itse syödä leipää. Mutta siinä saa olla korkeintaan margariinia päällä.

Lyle, hauska tuo juice-juttu! Kuolema on kyllä vaikea pienten käsittää. Sma, kiva kun taas tulit kertomaan teidän kuulumiset. Zitikalle, että on kyllä Amandallakin todellinen EI kausi. Itse asiassa eka vastaus kaikkeen on " ei, nej, inte" Siis todella ärsyttävyyksiin asti...



Mareila, harmi, että teillä ei suju nukahtamiset, ehkä sitten joskus... hehheh, tämä on tämä minun toivoni, että meilläkin joskus aikanaan kaikki tulee lutviutumaan niin hyvin. Vaakamomille piti sanoa että " hauskaa" että jollakin muullakin menee nyt yöt perseelleen. Sitten kun A ensi yönä taas kiljuu niin voin lohduttautua että ehkä Elmokin juuri nyt huutaa ja joku toinenkin äiti kärsii (kauheeta oikeestaan sanoa näin, eiköhän se lapsi siinä kuitenkin eniten kärsi).



Uniasiasta, että Ompunäitikin siis näkin näitä samoja unia... Mulla on just sama että sillon kun jätän unissa lapset yksin tai just lähetän Amandan asioille niin sillä hetkellä se on ikään kuin hyväkin idea ja vasta pitkän ajan kuluttua tajuan että herranjestas, eihän noin VOI tehdä.

Miiru ja Milenna, eipä pitänyt teitä jättää pois jutuista! Miirulle, että mä toivoisin että A nukkuisi myöhempään. Sillä on nyt joku levottoman unen kausi muutenkin ja välillä saattaa jo tosi aikasin herätä vaikka iltaunille menokin on myöhentynyt, höpisee ja hössöttää nukkejensa kanssa.Mitä Milenna sanoit uhmasta niin välillä A tuntuu musta oikeen sellaselta kunnon uhmalapselta eli heittäytyy maahan huutamaan ja kaikki on tosiaan ei. Ei osaa itse päättää mitä haluaa ja kiukkuilee hirveästi. Saa nähdä mitä tuleman pitää. Esikoisella joka oli Amanda kaltanen vauvana, ei juurikaan ollut mitään kaksivuotisuhmaa. Rauhalliselle keskarilla sitten oli tosi paha uhma, ja tuntuu että vasta nyt on helpottamaan päin. Tosin kyllä hän edelleen saa kunnon raivareita kun joku ehtii esim painaa nappia ennen häntä...

Voi järkytys,mikä olo..Eilen alkoi taas menkat ja maha on jotenkin ihan outo, vääntää oikein kunnolla. En pystyny kunnolla ees nukkumaan, joten mies ja Miia on viel unten mailla.



Leipäkysymys; Miia kyl syö leipää ihan kivasti ite. Ja saa olla esim. juustoo päällä(mielellään joo) mutta nepä juustot siitä ekana häviää. Tosin miiaa saa vahtia silloin kun hän ite syö jotain. Kerran jätin hetkeks silmistä, ja tytsipä oli jakanut leivän kahteen osaan, ja ne osat pusutteli toisiaan:) Toisaalta söpöä, mut ollaan koitettu opettaa, ettei saa ruualla leikkiä..



Meillä on kans yöt menny aika rikkonaisiks, jossain vaiheessa Miia alkaa eka önisemään ja siitä se yltyy ihan kunnon huudoks, mut en tiä syytä siihen. Tosin kovasti pieree, ja onkin epäilty että jos on maha kipeenä. Mutta sitten nenäkin kuulostaa tukkoiselta, ja sekin voi kiukkua nostaa. Mut jotenki Miia ei tunnu huomaavan, vaikka siihen menis silittelemään tms. tai sitten lyö kättä pois. Sitten kun alkaa rauhottumaan, niin pyörii ja etsii asentoa viel jonkin aikaa..

Ja tää toistuu yleensä useita kertoja yössä:(



Huvitti tuo Ompunäidin " iso tissi" -juttu:)

Miia joskus vähän pienenpänä huvitti itseään sillä, että sylissä istuessaan tunki itsensä miun paidan alle(yöpaidat mulla aika väljää mallia:) ) ja siellä sitten oli hauskaa rutistella äidin tissejä ja mahaa..



Se sitten ei ollu kovin kivaa, kun hän joskus yritti vieraiden aikaan tehdä tuota samaa juttua..tai vähintään kurkistella sinne paidan alle.



Kyllä nää keksii kaikkee:) Nyt muuten mieskin jo lämmenny miun pikkukakkossuunnitelmalle:)

Aamukahvi taitaa olla valmista..

Pakko tulla nopsaan pinoutumaan minunki. Sattu niin silmään nuo tein hippusten laulut. Meillä kanssa E laulaa I-ha-haa -laulua melkein päivittäin. Ja Saku Sammakosta laulaa mukana aina sitä " ahaa" -kohtaa. :)))



Vähänkö alko naurattamaa Ompunäitin " iso tissi" -juttu!!!! :D

Mie oon nyt taas jo aika pitkään saanu pitää paidan päälläni, mutta joku aika sitten E kiipes useestiki syliin venyttämää kaula-aukkoa tai nostamaan paidan helmaa ja sitte osotti sormella ja hihku onnessa " tisshh, tisshh!!"



Mutta oikein mukavaa tulevaa viikkoa kaikille!



-S ja E (1704)