Tottelematon taapero

reilu vuoden ikäinen on vielä niin pieni ettei voi edes olettaa hänne tottelevan. Eihän lapsi ymmärrä miksi jotain ei saa tehdä. Mielestäni pitääkin vakavalla naamalla sanoa tiukasti ei ja nostaa lapsi pois. Tätä pitää tehdä sen sata kertaa päivässä niin kauan kuin jatkuu. On kuitenkin ihan varma ettei se sama asia koko vuotta kiinnosta =) Itselläkin tuntui välillä että " ei" on vähintään joka toinen sama. Sitten olenkin yrittänyt toista muotoa, jos esim lapsi työntää kättä videoihin en sano " ei saa" vaan " tule pois videoiden luota" . Tuntuu itsestä mukavammalta kehottaa kuin kieltää koko ajan. Ja tämän teen melko tiukalla äänellä ja sitten haen pikku riiviön pois kun ei tottelu. Nyt on pikku hiljaa vähän alkanut ymmärtämään.



Tipy+tytsyt 1v7kk & 2½kk

Sen on kirjoittanut Bent Hougaard, ja siinä selvitetään lapsipsykologin näkökulmasta hyvin sitä, miten taapero ei vielä uhmaa tahallaan kieltoja ja ole tarkoituksella tottelematon. Pikemminkin Hougaard korostaa sitä, että alle 2-vuotias on hyvin impulsiivinen, eikä hänen hermostonsa ole kehittynyt riittävästi jotta pystyisi ymmärtämään ja noudattamaan aikuisten ohjeita.



Alle 2-vuotiasta pitää suojella " kovilta otteilta" , vanhemman pitäisi vain varjella lasta parhaansa mukaan loukkaamasta itseään tai muita. Vasta kun lapsi on hermostollisesti ja kielellisesti riittävän kehittynyt (yli 2-vuotias), ns. rajojen asettaminen alkaa.



Usein vanhemmat tulkitsevat lapsen tekoja omasta näkökulmastaan. Kun 1,5-vuotias tekee jotakin kiellettyä, ajatellaan etä " aha, nyt se kokeilee rajoja ja on tahallaan tottelematon" . Kuitenkin tosiasiassa tiedetään hyvin vähän siitä, mitä 1,5-vuotiaan päässä todella tapahtuu. Kun lasta toistuvasti kielletään ja lapsi sinnikkäästi pyrkii kielletyn esineen äärelle kihertäen samalla ilkikurisesti, aikuinen usein raivostuu. Lapselle tämä on kuitenkin leikkiä - ei suinkaan tahallinen pyrkimys raivostuttaa oma vanhempansa. Aikuisen reaktio on siis kohtuuton, sillä toinen osapuoli ei ole syyntakeinen.



Minun mielestäni pieniä lapsia komennetaan Suomessa usein aivan turhaan ja turhan kovalla äänellä siinä iässä, kun lapset eivät ole valmiita ymmärtämään kieltojen syytä eivätkä siis ole kypsiä " tottelemaan" . Sitten myöhemmin ihmetellään, kun kaikki menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos - kielloilla ei ole enää mitän tehoa ja volyymia on joka kerta kovennettava.



Oma mielipiteeni on siis, että koeta olla reagoimatta voimakkaasti ja ota lapsi vähäeleisesti pois niistä tilanteista, joissa hän on vaaraksi itselleen, muille tai toisten omaisuudelle. Luovuuttakin on syytä käyttää, jotta lapsen mielenkiinto saadaan pois vaarallisista asioista.

Meillä poika myöskin 1v2kk. Tuntuu pikkumiehellä tosiaankin koko ajan olevan mielessä jotain pientä jäynää. Itsehän sitä ei taida tiedostaa. Kaikki ' kielletty' vain on NIIIIIN kivaa! Tuntuu, että mitä enemmän kieltää, niin enemmän pikkumies sitä kokeilee. Monesta tilanteesta pääsee helpommalla, kun ei kiellä laisinkaan, vaan ihan huomaamatta ohjaa muualle.

Niin, eihän tuo taida ymmärtää, että äiti/isä hermostuu jostain. On vaan hauskempaa, kun aikuinen reagoi jotenkin! Aikansa kutakin ja hauska veikkonen meillä täällä puuhastelee!!!

mutta maravillasin esittelemä ajatus tuntuu kyllä järkeenkäyvältä. Varasinkin tuon suosittelemasi kirjan jo kirjastosta, ja odotan malttamattomana että pääsen tarkemmin tutustumaan siihen.



Tänään olen tietoisesti muistutellut itseäni siitä, ettei tuo otus tee pahojaan tahallaan, ja se kyllä auttaa suhtautumaan kärsivällisesti " pahantekoon" . Kyllähän se tietysti vaatii hieman vaivannäköä keksiä aina jotakin sallittua tekemistä tilalle, mutta tuntuu perustellulta tehdä niin.



Kiitoksia kaikille kommenteistanne!

Meidän vauhdikas tyttömme oli tosi ehtiväinen ja yhtä aikaa jokaisessa kielletyssä paikassa juuri tuossa iässä. Me väsyimme jatkuvaan kieltämiseen ja pidimme suosiolla tietyt esineet katon rajassa, vaikka sitä tapaa aina moititaankin. Sitten esim. telkkarin tms. raplaamisesta kiellettiin ja nostettiin se sata kertaa päivässä pois, vaikka tuntui, ettei siitä ole mitään apua.



No, aika kului. Meni pari kuukautta, ja yhtäkkiä olikin jo helpompaa. Sitten vielä tovi, ja helpotti kovasti, ja esineet palautuivat katon rajasta omille paikoilleen : ) Nyt tyttömme on 1v9kk ja uskoo jo ihan eri tavalla. Itse asiassa kieltää ei tarvitse kovinkaan usein, ja arki on paljon helpompaa. Eli ymmärrys on selvästi lisääntynyt ja pahin kiipeily- ja kohellusvaihe takanapäin.



Voimia vaan sinnepäin!

Mun mielestä hankalin vaihe oli juuri ikä yhdestä kahteen. Muistan ajatelleeni tammikuussa kun huhtikuussa täytti kaksi, että nyt on tosiaan alkanut jo vähän tulla järkeä päähän. Siihen saakka kiipeili pöydille ja repi verhoja alas ja teki kyllä ihan kaikkea älytöntä heti kun silmä vältti. Kannattaa laittaa kaikki kielletyt asiat pois ulottuvilta. Videolaitteet yms. meillä on ovien takana, jalkalamput, tietokone, ompelukone yms. on työhuoneessa jonka ovi pidetään kiinni. Ainoat kukat ovat vessan ikkunalla ja veitset kuivauskaapissa yms. Säästää kaikkien hermoja kun ei koko ajan tarvitse olla paimentamassa ja kieltämässä.



Onneksi on kesä tulossa! Ole paljon ulkona, puistossa tms. ja lapsi saa siellä temmeltää eikä tule seinät heti kotona vastaan. Esikoisemme on edelleenkin vilkas tapaus(3v)ja lähti aikanaan 9kk iässä kävelemään jo ilman tukea. Pikkukakkosemme on tosi rauhallinen, nyt 5-kuisena saattaa joskus vaivautua kääntymään jopa mahalleen. Onneksi lapset ovat erilaisia!