äitiä ahdistaa hoitoon vieminen
Hei! Meidän 1,1-vuotias tyttö aloitti hoidon perhepäivähoitajalla. Olen tätä hoitoon laittamista miettinyt pitkään, kun itselläni päässä kummittelee ajatus siitä, että pienelle lapselle koti on paras hoitopaikka. No, meidän taloudellinen tilanteemme ajaa minut töihin (aloitan vasta kuukauden kuluttua, tyttö aloitti hoidon jo nyt, että on mahdollisuus tehdä pehmeää laskua) Halusin myös itse mennä töihin ennen kuin alamme suunnitella toista lasta.
Nyt hoito on alkanut ja minua ahdistaa. Heti aamusta on jo pala kurkussa kun pitää tyttö viedä hoitoon. Nyt tyttö on ollut vain muutaman tunnin päivässä hoidossa ja jo pelkkä ajatus siitä, että hän nukkuisi hoidossa päiväunet saa minulla karvat pystyyn. En millään haluaisi jättää häntä niin pitkäksi aikaa hoitoon, varsinkin kun päiväunille nukahtaminen ei ole tytön vahva puoli.
Nyt alan jo pelätä, että hoitaja uskoo meidän olevan tyytymättömiä hoitoon, vaikka päinvastoin olemme hoitopaikkaan todella tyytyväisiä. Lapsikaan ei ole vielä mitenkään reagoinut siihen, että on aamupäivät hoidossa. Ainoastaan äiti sekoilee.
En voi ymmärtää, kuinka olen näin riippuvainen lapsestani ja en haluaisi häntä päästää päiväksi. (muuten lapsemme on paljon hoidossa sukulaistemme luona.)
En ymmärrä käytöstäni ja olenkin miettinyt, viiraako mulla päässä. Kuulisin mielelläni hoitoon vieneiden äitien kokemuksia omasta olostaan .
Kommentit (4)
Meille tuli hoitaja kotiin kun tyttömme oli 1v1kk ja aloitti ryhmäperhepäivähoidossa 1v6kk ikäisenä. Kotiinjättäminen oli jo vaikeaa, vaikka itse tein lyhennettyjä 6h päiviä ja luotin hoitajaamme täysin. Pahin rasti tuli kuitenkin vasta kun piti puolitoistavuotiaana viedä hoitoon. Itkin ekat työpäivät töissä huonoa äitiyttäni yms. ja kaduin töihinpaluupäätöstäni. Ja kun vielä koko ajan keskustellaan siitä miten 3v asti lapsen paikka on kotona jne. No, ekan viikon jälkeen helpotti oma olo kun huomasin että lapsella menee hyvin. Isä vei aamuisin niin minun ei tarvinnut jättää lasta, vaan sain hakea;) Lapsemme kyllä itki aamuisin ekat pari viikkoa, mutta itku loppui kuulemma 5 min sisällä siitä kun me olimme lähteneet ja oli koko päivän iloisena. Se teki oman olon hyväksi. Lapsellehan on tärkeää että hänellä on luotettavia aikuisia läsnä, myös omien vanhempien lisäksi - miksei tämä aikuinen vois olla esim. hoitotäti?
Nyt kun tyttömme on 2,5v hoitopaikan kaverit on todella tärkeitä ja hän on oppinut siellä monia asioita pottailusta kunnolla syömiseen. Uskaltaa myös mennä tekemään tuttavuutta uusiin lapsiin jne. Olemme siis tässä kohtaa oikein tyytyväisiä ratkaisuumme, vaikka se aluksi kirpaisikin. Voithan sinäkin kertoa hoidossa miten kovasti tämä ottaa sinulla, saat varmasti hoitotädiltä sympatiaa - ei ole varmasti eka kerta!
Usko pois, kun ekat viikot kestät niin jo alkaa teidän arki sujua ja huomaat että se on kaikille ihan kiva ratkaisu. Itse koin olevani parempi äiti työpäivien jälkeen kun jaksoi ihan uudella energialla leikkiä lapsen kanssa.
Ja p.s. itse olen mennyt 3 kk ikäisenä hoitotädille perhepäivähoitoon, eikä minusta tämän kummoisempi ole tullut!
Kiitokset tsemppauksesta!
Uskon, että sitten helpottaa viimeistään minunkin surkea oloni, kun menen töihin. Että tämmöinen " pehmeä lasku" hoidossa ei välttämättä ole kovin hyvä ratkaisu äidille, jos ei ole mitään kunnollista tekemistä sillä väliin kun lapsi on hoidossa.
Mutta esim. tämän viikon hoitokokemusten perusteella tuntuu siltä, että meidän rytmi nukkumisissa on parantunut paljon. Tyttö menee yöunille helpommin ja nukkuu hyvin yönsä, kun aiemmin meillä heräiltiin aika lailla. Myös päiväunet maistuu kun on oltu hoitokavereiden kanssa ensin ulkona leikkimässä. Kyllä minäkin olen lasta vienyt päivittäin puistoon, mutta jostain syystä ennen hoitoon menoa nukahtaminen on ollut vaikeaa ja unet välillä aika katkonaisia.
kaikkeen. itseäni vaan hirvittää oikeastaan se, että ihmisten on PAKKO, siis vastentahtoisesti mentävä töihin koska talous ei kestä toisen puolison kotonaoloa ! en siis ota kantaa mies vaiko nainen, mutta ylipäänsä se on vinoutunutta yhteiskunnassamme, ettei ihmisillä ja perheillä ole todellisuudessa oikein vaihtoehtoja. kaikki on valjastettu työntekoon, vaikka on monia äitejä ja isiäkin, jotka haluaisivat olla lastensa luona kotona.
itse olen sillä kannalla ja 3,2 kk poikamme kehitystä seurannanneena, että on pelkästään onni, ettei hän ole ollut koskaan päiväkodissa. kyllä sitä ehtii sitten isompana ihan tarpeeksi herätä herätyskelloon ja mennä aikataulujen mukaan, me yritämme antaa tuota vapautta aikatauluihin ja mahdollisuuden nukkumiseen niin pitkään kuin mahdollista. se ei vaan kaikilla ole mahdollista. ihmettelenpä, miksei Suomessa ole perheverotusta, se toisi helpotusta monen perhen ratkaisuihin ja voisi mahdollistaa useammin toisen puolison kotiinjäämisen.
no, tässä tuli vähän asian vierestä, mutta kun näitä " äitiä ahdistaa" kirjoituksia ja " tilityksiä" on aika usein näillä palstoilla---
Kyllä se ohi menee. Itselläni oli aivan sama tilanne tuossa reilu kuukausi sitten. Vein 1v.9kk. ikäisen tyttömme päiväkotiin myös pehmeällä laskulla pari viikkoa ennen töiden alkua, ja nuo viikot olivat kyllä hirveitä. Siis minulle, ei lapselle.
Minä olisin kovasti halunnut jäädä kotiin mutta rahatilanne oli sellainen ettei kerta kaikkiaan ollut muuta vaihtoehtoa. Senkin takia se tietysti oli minulle vaikeaa. Eikä kukaan kertonut etukäteen siitä sydäntäraastavasta ikävästä!
Meillä tilannetta helpotti se, että mies hoiti päiväkotiin viemisen ja minä kävin sitten hakemassa tytön. Lisäksi tyttömme on reipas ja tomera ja sopeutui hyvin ilman suurempia itkuja ja kiukutteluja.
Sitten kun omat työni alkoivat, en ehtinyt enää murehtia tytön pärjäämistä kun oli kädet täynnä töitä ja ajatukset muualla. Nyt olemme jo kaikki oikein tyytyväisiä päiväkotielämään. Eikä tarvitse niitä rahahuoliakaan miettiä joka päivä...
Tsemppiä sinulle, usko vaan niin hetken päästä helpottaa!
¤rosmariini¤