UNIKOULUAPUA!
Apua kaipaisin unikoulun aloittamiseen!
Meillä 10,5kk vauva, jonka yösyömiset parin kk ajan vaan lisääntyneet ja voimat alkaa olla vähissä yöhulinoiden suhteen. Vaatii tissiä joka heräämisellä, noin 5-6krt/yö. Huuto öisin on korvia raastava ja muulla keinolla kuin tissillä ei saada jatkamaan unia, muuten valvotaan. Tassuttelut ym. ei auta yhtään, hermostuu vain lisää. Tuttia ei syö.
Syö päivisin kiinteitä aika vähän, ei vain suostu syömään enempää, ei vaikka tissiä ei olisi ruokahetkellä saatavillakaan, tissi kyllä maistuu päivisin joka aterioiden välissä. Iltapuurokaan ei syö kovin paljon (ei siis syö enempää), joten yöllä saattaa olla nälkäkin? Imetystä en halua lopettaa mutta yösyötöistä haluaisin eroon!
Illalla nukahtaa perhepetiin tissittelyn jälkeen, josta siirretään omaan sänkyyn, yöllä nukkuu välillä perhepedissä. Omaan sänkyyn yritetty tuloksetta nukuttaa, monen tunnin hulinoiden jälkeen luovutettu, vauva nousee pystyyn vaikka 100krt ja lopulta itkee jo hysteerisesti.
Päivisin vauva on oikein aurinkoinen ja iloinen, nukkuu hienosti päiväunia, terve on (ei hampaita valittele ainakaan, korvat ok). Panadolia yöksi myös kokeiltu -ei apua!
Jollain vinkkejä temperamenttisen tissivauvan unikouluun??
Kommentit (2)
Kirjoituksesi oli kuin minun näppäimistölläni kirjoitettu. Poikamme on pian 10 kk ja yöt ovat hyvin rikkonaisia. En myöskään haluaisi lopettaa imetystä, poika ei itse asiassa osaa edes syödä pullosta.
Poika on nyt tottunut siihen, että pääsee aina pinnasängystään meidän viereemme. Eli seisoo sängyssään kiljumassa kunnes meiltä menee hermo ja nostamme viereen. Olen päättänyt, että maitoa en anna ennen viittä. Se on onnistunut niin, että minä olen nukkunut esikoisen vieressä ja mies on nukkunut poika kainalossa. Mutta raskaaksi käy miehellekin, kun poika vehtaa vieressä pitkiäkin aikoja.
Eli siis, kertokaa ja kannustakaa, miten saamme lapsemme nukkumaan yönsä omassa sängyssä syömättä!
Kiitos!
-Cardamom
mutta miusta kuulostaa siltä, että ainoa keino saattaisi olla tiukka unikoulutus. Tärkeimpänä siinä se, että periksi ei anneta, vaikka huuto olisi hirmuinen. Netistä löytyy kaikenlaisia ohjeita. Niistä vain valitsemaan se, johon molemmat vanhemmat voivat sitoutua. Esikoinen mahdollisuuksien mukaan hoitoon muutamaksi yöksi tai sitten nukkumaan mahd. kauas unikoulutettavasta ja esikoiselle selkeä, lämminhenkinen selitys, miksi nyt toimitaan, kuten toimitaan.
Taitaa olla aika harvassa ne lapset, joihin systemaattinen unikoulutus ei tepsi. Toisen lapsemme kanssa homma ei meillä ole toiminut yhtä hyvin kuin esikoisen kanssa, mutta vika siihen on luultavasti ihan itsessämme, kun emme ole toimineet säntillisen tarkasti ohjeiden mukaan, vaan lipsuneet väsyneinä suuntaan ja toiseen. Lapsen etuahan sellainen lipsuminen ei aja, eikä oikein pitkässä juoksussa aikuistenkaan.
Kaikille on parempi, jos lapsi nukkuu yönsä. Lapsen kehitykselle uni on tärkeää, kuten myös se, että ruokahalua riittää päiväksikin. Pitkin yötä nukuttamisavun tarvitseminen kuulostaa minusta huonolta unitottumukselta, etenkin, kun allergiat ja sairaudet on poissuljettu. Huonoihin tottumuksiin ei taida auttaa muu kuin uusien, parempien opettelu. Lapsi itse ei osaa tottumuksiaan muuttaa, mutta aikuinen voi ja minusta se on kyllä aikuisen vastuukin.
Tsemppiä siis meille kaikille, jotka rikkonaisia öitä vastaan taistelemme, että jaksaisimme sinnitellä viikon määrätietoisesti eheiden öiden eteen! Viikon jälkeen olisi palkinto varmasti luvassa. :)
Tituli