Huoli 3-v pojan pituudesta

Hei! meidän poika oli 3v. 96.8cm pitkä ja painoi 15kg. Normaalin kokoinen.

kasvanut kuitenkin tasaisesti.eikä mene metri rikki vielä 4v neuvolassakaan 2kk päästä.

pieni pippurinen miehenalku!

esikoispoika 100cm ja 17,5kg

kuopus, poika myöskin 100cm ja 16,1kg

mutta meillä kasvavat yläkäyrillä (vaikka me vanhemmat ollaan melko lyhyitä), esikoisen syntymäpituus oli 54cm, kuopuksen 48cm

2 v 99,7 cm (neuvolakortista!)

4 v 115 cm

jalka 1v 4 kk 24 (opetteli kävelemään)

nyt 4 v 33-34

3 v neuvola jäi väliin

Niin lapsissa kuin aikuisissakin on pitkiä ja lyhyitä. Poikasi on keskivertoa lyhyempi, mutta syytä huoleen ei ole, pituus on silti täysin normaalin rajoissa =)

Näin meillä kolmevuotiaana. Nyt poika 4v.

Pientä kokoa siis täälläkin. Kasvaa kuitenkin tasaisesti omalla käyrällään. On kyllä yhtä pienellä ruokahalulla varustettu, kuin on koollakin ;) Välillä olen itse tosi huolestunut tuon syönnin suhteen (laitoinkin tuonne sairaudet ja allergia-palstalle tänään aloituksen 4v ruokahalusta). Ruokailu pitäisi saada paremmin maistumaan!! Ei siksi, että tarvitsisi olla isompikokoinen, vaan ihan perusravinnon saannin takia.

Tosin virtaa kyllä riittää pienestä koosta huolimatta, -eli kaipa kaikki kuitenkin kohdallaan!

Meillä 3v neuvolassa 90.9 cm ja 12,5kg ja nyt kontrolli 3,5-vuotiaana: 96cm ja 14,3kg. Omaan tahtiinsa kasvaa...

3-vuotisneuvolassa 91,5 cm, 14 kg. Tuttavamme samanikäinen poika oli 1v6kk ikäisenä 91 cm, joten pienin on meidänkin poika aina samanikäisten joukossa. Olin myös viime keväänä vähän allapäin neuvolan mittausten jälkeen, kunnes äitini luki veljeni neuvolakortista tismalleen samat pituus- ja painolukemat. Veljeni on nyt aikuisena 170-senttinen (ehkä sentin, korkeintaan kaksi päälle), eikä hän mitenkään eritysen lyhyeltä tunnu.

Löydät sieltä nuo kasvukäyrät ja voit sinne sitten syöttää itse lapsen lukemat. Sieltä myös näkee odotuspituuden aikuisena (jos kasvaa sitä tiettyä käyrää pitkin loppuun asti). Tosin lapset saattavat kasvaa eri kausittain ja ei aina käyrää pitkin. Hyvä olisi jos sinulla olisi vaikka teidän vanhempien neuvolakortit, joihin verrata lapsen mittoja ja nähdä onko samankaltaisuutta kasvun suhteen.

ja mitat oli 98cm ja 16 kg

Meillä kamalan hoikka 3,5v. poika, joka painaa sunnilleen 14kg ja on 98cm pitkä. Ikäisensä pojat ovat kyllä paljon rotevamman oloisia.

Kuten jo aiemmatkin kommentoivat, niin mitään huolta tuskin on. Neuvola ottaa kyllä puheeksi, jos jotain erityistä löytyy - pääasia, että lapsi kasvaa tasaisesti omalla käyrällään.



Meidän pojan neuvolakortissa lukee 3-vuotiaana mitat 105,7 cm ja 16,1 kg. Meillä siis välillä tuskaillaan tuon pituuden kanssa, kun sitä aina jaksaa kaikki päivitellä. Olemme miehen kanssa molemmat pitkiä, joten vanhempiinsa on tullut.



Pojan kasvu oli viime vuonna (2-3 -vuotiaana) 1 cm/kk. Neuvolantäti sanoi, että nyt varmaan tänä vuonna vauhti hiukan hidastuu eli noita kasvupyrähdyksiä tulee ja menee. Ehkä teidän poika pyrähtää nyt tulevana vuonna ja meidän poika taas junnaa enemmän paikoillaan ;-).

Meilläkään kuopus ei ole pitkä poika, joskin jnkv pitempi kuin ap:n lapsi. En minäkään usko, että syytä on huoleen, jos neuvolassa eivät huolestu. Tärkeintähän lienee, etenkin näiden nykyisten pituus-paino -suhteutettujen käyrien mukaan se, että kasvu on tasaista. Jos tulee esim. kovia notkahduksia, on todellakin syytä lisätutkimuksiin. Jos menee " omilla käyrillään" , niin kyseessä lienee vain luonnonmukainen vaihtelu. Eli ap:n pohdintoja ajtellen luulisi, että kilpirauhasarvojen heittely näkyisi käyrissä jotenkin? Mutta jos olet kovin huolissasi, niin pyydä ihmeessä lisätutkimuksia - verikokeellahan tuo kilpirauhasasia selviää ja saat mielenrauhan. Ainakin siltä osin, äideillähän niitä huolenaiheita riittää! ;o)



Mutta pakko oli vain kommentoida sitä, miten maailma on vielä vanhainaikainen näiden sukupuoliroolien suhteen. Tosiaan, kuopuksellani on kaksi pitkänhuiskeaa isoaveljeä (keskimmäinn etenkin on aika pitkä ikäisekseen) ja hännänhuippu joutuu melko usein kuuntelemaan kommentteja pienuudestaan. Ei toki omilta veljiltään, mutta lähipiirissä. Kaiken huippu ovat tarhakaverit (pojat), jotka luonnollisesti neli-viisivuotiaina ovat voimainsa tunnossa ja mittailevat toki monella muullakin saralla, mutta myös pituudellaan. Olen lapseni puolesta harmistuneena seurannut vierestä, miten kaverit röyhistelevät rintaansa ja mittailevat itseään poikani kanssa " voittaen" mennen tullen - ainakin päänmitalla. Siis nyt en tokikaan syytä lapsia enkä oikeastaan edes kiellä pojilta heille kuuluvaa tarvetta " voimainmittelöön" , mutta mietin vain, miten me vanhemmat omalta osaltamme joskus ehkä huomaamattammekin puutumme niin omien lastemme kuin heidän tovereidensa ulkonäkään ja -muotoon. Sillä kotoahan ne kommentit toisten läskeistä samalla tavalla kuin jonkun lyhyydestä tulevat. Itse olen aina ollut pullea, mutta muistan mm. yhden koulutoverini (tytön), joka teini-ikäisenä itkua väänsi sovituskopeissa, kun ei löytänyt itselleen tarpeeksi _pieniä_ farkkuja, jotka olisivat teinitytön peppuun istuneet nätisti... (Itse kamppailin päinvasyaisen ongelman kanssa...) Ja hän oli lopen kyllästynyt kommenteihin laihuudestaan... Olisi halunnut vähän lihaa luidensa päälle, mutta oli solakkaa mallia. Itse kuulin turhankin monia päinvastaisia kommentteja etenkin rakkailta " välittäviltä" sukulaisiltani - kyllästymiseen saakka. Niinpä olenkin surrut jo etukäteen sitä, jos kuopukseni joutuu samaan höykytykseen pienuutensa takia. Vaikka ihan menee jossain 0-käyrien tuntumassa, mutta kun se ei tunnu riittävän, vaan pitäisi olla salskea ja roteva +2D... :-( Minusta on tärkeintä, että on terve.



No, taisi mennä vähän taas asian vierestä, mutta toivon, ettäme vanhemmat omalta osaltamme onnistusimme kasvattamaan suvaitsevaisempia kansalaisia edes tässä asiassa. Terveysterroria ja kyttäystä tässä maassa harrastetaan jo aika monella saralla, mutta pituudelleen ei sentään juuri mitään voi...



Mukavia pulkkakelejä kaikkien sirojen ja nättien (Luruludetta lainatakseni ;-)) poikien vanhemmille!