Kokemuksia lasten 4-vuoden ikäerosta?

Minulla pojat 5 ja 4vee ja ihan pieni poika 7viikkoa. Tämä alku pienen vauvan kanssa on nyt ainakin todella paljon helpompaa, kuin keskimmäisen ollessa vauva. Kahden ihan pienen kanssa oli ainakin todella rankkaa!! Tilannetta saattaa kyllä nyt myös valtavasti helpottaa se että isompia on kaksi, heistä on nyt valtavasti seuraa toisilleen. Neljä vuotiashan kaipaa jo kaikenlaista touhua, enkä minä jaksaisi enkä ehkä edes vauvan hoidolta ehtisi niin kovasti hänen kanssaa touhuilla.



Luulen kuitenkin, että tuo neljän vuoden ikäero on ihan kiva. Ainakin näin äidin kannalta. Sitä mietin itse, että onko jo liian suuri ikäero leikkikaveriksi? Pelkään että meidän tapauksessa voi käydä niin että kaksi vanhinta leikkivät aina yhdessä ja tämä kolmas saa hakea kaverinsa muualta. Tai sitten on tehtävä vielä se neljäs..

Meillä on tytöt 6 v ja 2 v, ja olen aina ollut tosi tyytyväinen ikäeroon. Tai no, nyt 2-vuotias on jonkinlaisessa uhmaiässä ja 6-vuotias kokeilee rajojaan, mutta silti. En halunnut lapsia pienemmällä ikäerolla. En olisi jaksanut kahden ihan pienen kanssa, koska tarvitsen myös omaa aikaa pysyäkseni siedettävänä äitinä... Vauvaa sai hoitaa ja imettää rauhassa, kun isompi osasi jo leikkiä itsekseenkin, pukeutua itse, halusi auttaa vauvan hoidossa, ei tarvinnut vaihtaa vaippoja kahdelle jne jne jne... Ja parasta: pystyi nauttimaan kummankin vauva-ajasta ja taaperoajasta täysillä. Tuntuisi, että on väärin sekä vauvalle että taaperolle, jos on koko ajan jaettava huomio kummallekin eikä ikinä saisi keskittyä vain yhteen lapseen.



Tytöt ovat tosi läheisiä. Pienempi ihailee isosiskoa yli kaiken ja tekee kaiken (huoh...) perässä. Isompi on luonteeltaan rauhallisempi ja hänellä on loputon kärsivällisyys pikkusiskon suhteen. He leikkivät tosi paljon yhdessä, vaikkakin tietysti pienemmän ehdoilla. Mutta voihan isosisko tehdä omia juttujaan, kun pikkusisko nukkuu päiväunia.



Olen kuullut poikien äideiltä, että heillä iso ikäero ei aina toimi. Pojilla tuntuu olevan vähemmän kärsivällisyyttä, kun pikkuveikka tulee sotkemaan leikkejä. Riippunee paljon esikoisen luonteesta, miten tulee menemään.

Meillä tosiaan esikoinen on 3v poika ja toinen nyt tilauksessa. Itse ajateltiin kans silleen et ois kiva kun vois nauttia molempien lasten tärkeät hetket täysillä + et esikon alkuaika oli niin rankkaa et luulin jo et meijän lapsiluku tyssää siihen yhteen. Mut nyt kuitenkin toivotaan pikaista tärppiä ja ikäeroa silloin tulisi melkein tasan se 4v. Itse jännään eniten kans tota et onko niistä mitään seuraa toisilleen, mutta sitäpä ei voi taata vaik ikäeroo ois 1,5 v niinkuin omilla veljilläni, jotka ei koskaan leikkineet päivääkään yhdessä :( Enemmän on siis kaiketi luonteista kiinni. No senpä näkee sitten, mut kiitos teille kivoista vastauksista ja lisääkin saa laittaa :)



Mukavaa syksyä kaikille!

Tv: Adelein +Wompatti 3v.

..tai näppäimistöltä... Meillä on vuodenvaihteessa 3 vuotta täyttävä herra, ja just alotetaan toisen yritys. Ekakaan ei tärpännyt tuosta vaan, niin että pelottaa, josko tääkään ei lähde helposti käyntiin. Jotenkin tuntuu, että se 4 vuotta olisi ihan maksimi ikäero, että lapsista edes jotenkin olisi myöhemmin seuraa toisilleen - mutta mistäs näitä ikinä tietää, olen yrittänyt aatella, että turha suunnittelu on järjetöntä, kun väli venahti nyt näin pitkäksi joka tapauksessa. Kahta vaippaikäistä ei meitsin hermot olisi kuitenkaan kestäneet. Sopii toisille, vaan ei minulle.

Poika on kohta 7 v ja tyttö täyttää 3 v.



Pikkukakkosen vauva-aika oli " helppoa" eli esikoinen näperteli mielellää omiaan rauhassa jaloissani kun imetin/ruokin pienempää. Hän myös mielellään auttoi vauvan hoidossa eli haki vaippoja ja tuttia ym.



Kun kakkonen lähti liikkeelle, alkoi esikoista ärsyttää, kun tavarat eivät enää olleetkaan turvassa ja yksin hänen. Se meni kuitenkin nopeasti ohi.



Lapset ovat ikäerostaan huolomatta läheisiä. Kun pienempi herää, eka kysymys on aina missä veli on. Isoveli hoitaa kunnialla roolinsa kodin ulkopuolella (=koulussa, emme asu Suomessa) eli " suojelee" siskoaan ja katsoo vähän perään.



Ikärostaan huolimatta lapset osaavat myös tapella! Huuto on välillä aikamoista kun molemmat kiljuvat kurkku suorana toisilleen.

Meillä siis ykkösen ja kakkosen ikäero on neljä vuotta ja tästä tosiaan vain positiivista sanottavaa. Kakkosen syntyessä esikoinen oli jo sen verran iso, että hänelle oli helppo selittää monia asioita. Luulen, että tämän ansioista meillä ei ole ollut minkäänasteista mustasukkaisuutta esikoisen taholta. Esikoisella myös oli paljon omia juttuja kavereidensa kanssa. Hän myös osasi pukea, syödä jne. mikä tietenkin helpotti minua. Ja plussana esikoisen kannalta se, että hän sai olal rauhjassa pieni ennen kakkosen syntymää. Ikäerosta huolimatta sisarukset leikkivät yhdessä ja ovat muutoinkin toisilleen tosi tärkeät. Jos meille vielä kolmonen tulee, haluaisimme kakkosen ja kolmosen välillekin samanmoisen ikäeron. Alkaa vaan itselle ikä tulla vastaan, joten voi olla, että joudutaan typistämään ikäeroa kolmeen vuoteen, ainakin yritys pitäisi aloittaa sen mukaan.