Lapsentahtisuus? Mitä merkitsee sinulle käytännössä?

sillä lapsentahtisuus on aika laaja..



Meillä lasten aikataulut ja rytmit määrittelee päivää paljonkin, sinkkupariskunta on muuttanut elämäntyyliään aika lailla lasten myötä. Heräämme, ruokailemme, matkustamme, vierailemme, harrastamme jne. lasten tahtiin eli heidän tarpeensa huomioon ottaen. TÄmä on varmaan suurin asia koko jutussa meillä. Eli menemme kylään tai meille tulee vieraita lasten päiväunien mukaisesti, tulemme kotiin kylästä niin että lapset ehtii hyvin syödä iltapalan ja pääsevät omaan sänkyyn nukkumaan..

Otamme uusia asioita esille ja hankimme virikkeitä myös lapsentahtisesti eli kun lapsi itse kiinnostuu aiheesta - luistelemme, uimme, käymme elokuvissa tms. kun lapsi näistä kiinnostuu (voimme toki niitä esille tuoda, että voi kiinnostua) ja osoittaa oma-aloitteisesti halua toimia näissä asioissa, pyrimme kuuntelemaan lasta niin että hän saa mielipiteensä esiin. Enkä tarkoita että lapsi määräisi asioista mutta pyrimme ottamaan lapsen näkökulman huomioon emmekä määrittele itse mitä lasten tulee tehdä ja harrastaa tai miten toimia.

Sama pätee keskustelussa ja taidoissa - lapsi luontaisesti osoittaa halukkuutta kysellen tietoja ja taitoja (vaikkapa arvot, seksuaalisuus, matematiikka, kirjoittaminen, lukeminen, oikea/väärä jne) ja silloin niihin tartutaan ja niiden käsittelyyn / oppimiseen kannustetaaan. Mutta ei väkisin eli jos lapsi ei ole herkkän ko.asialle, emme häntä painosta ko.asioita käsittelemään.

Vaikkapa näitä merkkaa meillä lapsentahtisuus - meillä siis alle kouluikäisiä lapsia, ei enää vauvoja. Lapsentahtisuus näkyy eri ikäkausina kovin eri tavoin, mutta perusasenne on tuo kuvaamani iästä riippumatta.

Ensimmäisen kerran törmäsin käsitteeseen ennen synnytystä, kun mulle alettiin puhua lapsentahtisesta imetyksestä. Olin silmät ymmyrkäisinä ihmettelemässä, mistä puhutaan.



Tämä lapsentahtisuus selvisi sitten varsin vauhdikkaasti vauvan synnyttyä. Synnyttyään vauva nostettiin vatsani päälle ja siitä ryömi rinnalle. Seuraavat reilu puoli vuotta lapsi halusi syödä päivällä kerran tunnissa ja yöllä kerran kahdessa tunnissa. Tästä on hyvä aloittaa....



Mieheni antoi yhden hyvän vauvanhoitovinkin: terveen vauvan kitinöistä ja itkuista 95 % on nälkää tai märkää vaippaa. Niinpä alusta alkaen kun vauva inahti vähänkin vaativampaan sävyyn, ensin tarjottiin ateriaa ja sitten vaihdettiin vaippa.

ihan vauvana, eli syötin ja nukutin tyttöä hänen omien tarpeidensa mukaan kuuntelematta mitään imetys- tai nukkumisohjeita. Tyttö ei ollut mikään maratonimuttelija, mutta kylläkin maratonnukkuja. Joten meillä sitten nukuttiin koko ajan, alussa jaksoi olla hereillä n. 15 min - 1h imien ja sitten taas nukuttiin 3-4h unoset. Vielä nytkin tarkkailen, haluaako tyttö nukkua yhdet vai kahdet unet, ikää on nyt 1v2kk ja pääsääntöisesti tietenkin yksillä unilla pärjää.



Enää en osaa ajatella eläväni lapsentahtisesti, kun tyttö syö vanhempien määrittämän ruokailurytmin mukaan, tosin onkin siihen ihan tyytyväinen. Mutta en oikein osaa ajatella, mitä lapselle nyt voisi enää " pakottaa" , siis ettei eläisi lapsentahtisesti? Kyllä tuolla sen verran on omaa tahtoa, että pakkohan sitä on lapsentahtisesti elää, tietyt perusasiat kuten ruokailu ja nukkuminen on tietysti vanhempien asettamia. Tosin edelleenkin jonain iltana voi valvoa pidempään tai mennä aikaisemmin nukkumaan, jos siltä vireystila vaikuttaa.



Lapsentahtisuus on hirveän helppoa, kun on vain yksi lapsi ja äiti on kotona, luulenpa että vauvakin joutuu joustamaan, kun on vanhempia lapsia tai kun äiti menee töihin. Mutta tää tais mennä jo kysymyksen ohi! :)