2 v nukkumisongelmia
Moi!
Meillä on ilmaantunut joulun jälkeen ongelma. Nimittäin poikani 2 v 2 kk ei enää suostu nukkumaan ollenkaan omassa sängyssään omassa huoneessaan. Jouluna poika oli sairas ja hän nukkui siksi meidän välissä noin viikon. Nyt ei onnistu edes se, että poika nukahtaa meidän sängyssä ja sitten viedään omaan sänkyyn vaan alkaa heti huutokonsertti, joka ei lopu. Olemme yrittäneet kahden yön ajan ilman minkäänlaista parannusta asiaan. Meillä on vielä pinnasänky, matalalaitasessa hän ei pysyisi olleenkaan.
Ennen joulua meillä oli pitkään tapana, että isä luki iltasadun meidän sängyssämme ja sitten pojan nukahdettua poika kannettiin omaan sänkyynsä, jossa hän nukkui läpi koko yön. On myös ollut kausia, jolloin hän nukahti omaan sänkyynsäkin kiltisti iltaisin.
Päiväunet hän nukkuu kiltisti hoitopaikassa, viikonloppun päiväunet ovat olleet aina ongelma, silloin poika väsähtää milloin mihinkin, mutta omaan sänkyynsä hän ei vapaaehtoisesti nukahda.
Tiedän, että ei olisi missään tapauksessa kannattanut aloittaa vieressä nukkumista, mutta joulun aikaan, kun poika oli sairas ja talo täynnä vieraita asia repsahti. Toivon vain, että tämä olisi vain kausiluontoinen homma.
Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia, vinkkejä miten lapsi saadaan nukkumaan, nukahtamaan omaan sänkyynsä? Kiitos jo kaikille etukäteen!
Kommentit (4)
Meillä oli samanlaista syksyllä, kun poika (nyt tosin vasta 1,5v) sairasti ja hellyin nukkumaan hänen vieressään kun se silloin tuntui helpoimmalta tavalta saada itsekin vähän unta.
Siihen asti oli omaan sänkyyn nukahtaminen sujunut ilman ongelmia, vaan muutamassa yössä poju keksi kuinka paljon kivempaa onkaan nukkua äidin vieressä läpi yön, eli omaan sänkyyn siirto ei meilläkään nukahtamisen jälkeen onnistunut. Muutaman viikon ihmettelin ja typeränä annoin pojan määrätä tahdin, kunnes oma väsymykseni (en itse osaa nukkua kunnolla pojan vieressä) pakotti tarttumaan toimeen.
Iltaisin vain laitoin hänet omaan sänkyyn ja istuin vieressä niin kauan kuin nukahti, antamatta minkäänlaista huomiota. Huutoa ja kiukkua piisasi, ja monasti meinasin luovuttaa, kun lähemmäs tunnin olin kunnellut sitä kitinää. Vaan kun pysyin kovana (yöllä jos heräsi niin sama juttu, viereen istumaan mutten ottanut pois sängystä, välillä vierähti tunti siinäkin) niin neljässä yössä hoksasi taas että omassakin sängyssä voi nukkua, ja ettei palvelu muutu paremmaksi huutamalla.
Pitkää pinnaa ja parempia öitä!
Aika iso pinnasänky saa olla, että 2v2kk ikäinen voi nukkua siinä mukavasti. Kun tässä tulee laspelle joka tapauksessa muutos, niin kokeilisin josko homma toimisikin oikeassa lastensängyssä. Meidän reilu 2-vuotiasta ainakin houkuttaa ' isojen' jutut ja voi päästä yllättäviin ' suorituksiin' , kun motivoidaan että isot tekee jotain.
Nyt menee jo paremmin, poika laitetaan omaan sänkyyn nukkumaan ja puolen tunnin huudon jälkeen nukahti. Öisin heräsi pari kertaa, mutta jatkoi unia ilman, että kävimme hyssyttelemässä tms., ja puoli kuudelta aamulla sai sitten tulla aamu-unille meidän viereen. Eiköhän tämä nyt taas tästä parempaan suuntaa mene.
Pojan sänky on sellainen, josta voi vaihtaa pinnat matalampaan laitaan, ja sänky on niin iso, että menee 4-6 vuotiaaksi asti. Nyt vain luulen, että poika vain karkaisi leikkimään, jos vaihdetaan matalampaan laitaan tai otetaan osa pinnoista pois.
Kiitoksia!
Eipä tuossa ole muuta ratkaisua kuin itse päättää, että jatkossa poika nukahtaa sänkyynsä ja vaihtoehtoja ei ole. Sitten pitää siitä kiinni - ja pojan vastustuksesta huolimatta pitää jatkossa hänet nukkumassa omassa sängyssä.
Toki huutoa alussa voi tulla -ja varsinkin, jos olette muutaman kerran huutoa kuunneltuanne antaneet periksi. Kyllä poika senkin varmasti muistaa. Ja vastustusta tulee ihan varmasti - uhmaikäinen kun vielä kyseessä.
Kyseessä nyt on vain asia, jonka vanhemmat päättävät - ei poika.