Miten pitkään lyhennettyä työpäivää?

Itse ajattelin tehdä, kunhan töihin palaan, pari vuotta ainakin.

Kuulostaa hyvältä. Ymmärtääkseni jokaisen lapsen kohdalla voi sitten tehdä lyhennettyä eikä järjestelmässä ole mitään maksimiaikaa, kokonaisaikaa muutakun yhdestä lapsesta tokalle luokalle saakka..? Siis että jos toinen tulee niin senkin kanssa voi taas jäädä jos sattuis oleen tarpeeksi ikäeroa.

Poika meni hoitoon helmikuun alussa ja olin kevään lyhennetyllä. Kesäloman jälkeen palasin täydellä työajalle, koska keväällä totesimme, että haen pojan aina, kun pääsevät juuri pihalle ja poika sai " raivarin" kun ei saanutkaan jäädä leikkimään kavereiden kanssa ja kotiin päästyämme jäimme kuitenkin sitten pihalle. Eli reilu tunti pihalla kavereiden kanssa ja sain hakea joidosta reippaan ja iloisen pojan, joka lähti samaan aikaan kavereiden kanssa.



Riippuu siis lapsesta - olin anonut ja varautunut lyhennettyyn työaikaan siihen asti kun poika olisi täyttänyt 3v, mutta ei sitten ollut mitään järkeä jatkaa. Voihan sitä jatkossakin pitää satunnaisia vapaapäiviä ja jos tekee ylitöitä niin vastaavasti tehdä lyhyen päivän välillä jne. Näin meillä on toimittu.

Jos kolmevuotias haluaa jatkaa leikkejä pihalla, niin voihan sitä tehdä nelipäiväistä viikkoa lyhyen päivän sijaan.

Tein esikoisen jälkeen lyhennettyä työviikkoa, ja samalla linjalla jatkan nyt palatessani kuopuksen jälkeen töihin. Eli olen töissä normaalisti ma-to ja perjantait kotona. Meillä näin, koska työhöni ei oikein sovellu lyhennetty työpäivä ja koska itsekin oikein mielelläni keskityn lapsiin kolme kokonaista päivää. Illat on niin lyhyitä kuitenkin ja lapset pieniä vielä...



Mutta siis kuinka kauan? itse aion näillä näkymin, jos kaikki menee suunnitellusti, jatkaa tätä vaikkapa siihen asti, että tämä kuopuskin on käynyt sen tokaluokan! Eli vielä vuosikausia. Tokihan tarpeet voivat muuttua ja työpaikat ja mahdollisuudet, mutta näin tosiaan jos vaan mahdollista.



Sekä lapsille että minulle tämä on tärkeää. Kauhulla kerran laskeskelin, miten paljon=vähän sitä ihminen oikein onkaan lapsiensa kanssa, jos tekee ihan normaaliakin 8 h työpäivää. Meillä työmatkat tekee vielä sen verran, että lapset olisivat hoidossa ma-pe 7.20 - 16.40. Siinä sitten illalla kotiin palattua laittaa ruokaa ja siivoaa ja sitten lapset jo menevätkin nukkumaan viim. klo 20. Eli peräti kolme tuntia " laatuaikaa" lasten kanssa per päivä... Huh huh. Onneksi on tämä ihana työajan lyhennysmahdollisuus, en hevillä siitä luovu!

Nimittäin eikös sitä voi tehdä Kelan hoitorahakorvauksella (joka on siis lähinnä vitsi...) vain 3. ikävuoden loppuun ja sitten uudestaan 1. ja 2.-luokan aikana?? Osa-aikaisenahan voi työskennellä vaikka koko työikänsä, jos se vain sopii itselle ja työnantajalle.



(Ja vastauksena ap:n vars. kysymykseen, että itse jouduin menemään töihin kuopuksen täytettyä 2v ja tein lyhennettyä ensin hänen ollessaan sen alle 3v ja jatkoin samalla lyhennetyllä keskimmäisen lapsen aloittaessa koulun. Rahaa tulee toki vähemmän, mutta kyllä se kannattaa silti!)

Tein pari kuukautta lyhennettyä päivää, mutta siinä ei ollut mitään järkeä, koska hain lapsen hoidosta hieman ennen uloslähtöä. Sitten piti jäädä ulkoilemaan omalle pihalle, jossa oli tylsää, kun ei ollut muita lapsia. Höh.

Eli jos joskus toiste teen lyhennettyä työaikaa, niin sitten ehdottomasti otan lyhennyksen siten, että teen lyhennettyä viikkoa, en päivää. Ajattelin, että lyhennetty päivä olisi lapsen kannalta parempi, mutta tuon ulkoilun takia se ei siltä tuntunut.

Jarkon_mami:

Poika meni hoitoon helmikuun alussa ja olin kevään lyhennetyllä. Kesäloman jälkeen palasin täydellä työajalle, koska keväällä totesimme, että haen pojan aina, kun pääsevät juuri pihalle ja poika sai " raivarin" kun ei saanutkaan jäädä leikkimään kavereiden kanssa ja kotiin päästyämme jäimme kuitenkin sitten pihalle. Eli reilu tunti pihalla kavereiden kanssa ja sain hakea joidosta reippaan ja iloisen pojan, joka lähti samaan aikaan kavereiden kanssa.

.

Olen tehdyt 80 % työaikaa nyt siitä sakka kun nuorempi lapsista meni päiväkotiin (yhteensä 3 vuotta). Aion edelleenkin jatkaa kunnes nuorempi on tuolla 2. luokalla eli koko sallitun ajan.

Esikoisen mennessä kouluun muutan työajan tosin 6 h/pvä sillä se sopii koululaiselle todennäköisesti paremmin.

Tämä onnistuu omassa yrityksessäni hyvin, sillä tj itse teki aikoinaan juuri tuota 4 pv viikossa.

Mutta - välillä teen muutaman kuukauden 100 % työaikaa ihan omasta halustani ja itselleni sopisi aivan mainiosti tuo kokotyöaikakin, mutta lasten jaksamista yritän tukea tekemällä lyhennettyä työaikaa.

Varsalaukkaa:

Heippa kaikki jotka olette tehneet lyhennettyä työpäivää tai joilla on mielipidettä asiaan :)

Palaan lokakuussa töihin lapsemme ollessa silloin 1v.5kk. Aloitan tekemällä lyhennettyä työviikkoa (6h/ pvä). Olisi hyödyllistä kuulla miten pitkään olette tehneet vastaavaa ennen siirtymistä normaaliin työaikaan. Puhutaanko kuukaudesta vai kuukausista?

Voihan sitä lyhennetyä päivää tehdä myös niin päin, että menee myöhemmin töihin. Eli rauhoittaa aamut, syö ja leikkii kotona ja vie lapsen hoitoon vaikka kymmeneksi pihalle.

Korvausta siis saa vain tosiaan 3-v. synttäreihin asti ja sitten taas 1. ja 2. kouluvuoden ajalta.

Mutta oikeus osittaiseen hoitoVAPAASEEN on juuri tuon 2. luokan loppumiseen saakka. Eli siis käytännössä lähes (toki poikkeuksena " vakava haitta työnantajalle" ) niin, että sopii se työnantajalle tai ei, vanhemmalla on osittaiseen hoitovapaaseen lain mukaan oikeus. Siis täytyy ymmärtää ero oikeudessa osittaiseen hoitorahaan ja oikeudessa osittaiseen hoitovapaaseen. Ja se korvaushan on vaan 70 e/kk miinus verot eli tuskinpa kukaan osittaista hoitovapaata sen rahan loppumisen vuoksi lopettaa...?

Mutta juu, siinä olen erittäin samaa mieltä, että osittaisella hoitovapaalla oleminen kannattaa. Voittajia ovat kaikki: lapset ja vanhempi saavat olla enemmän yhdessä, työnantajalla on vähemmän stressaantunut ja siten tehokkaampi työntekijä!

Overpowered:

Nimittäin eikös sitä voi tehdä Kelan hoitorahakorvauksella (joka on siis lähinnä vitsi...) vain 3. ikävuoden loppuun ja sitten uudestaan 1. ja 2.-luokan aikana?? Osa-aikaisenahan voi työskennellä vaikka koko työikänsä, jos se vain sopii itselle ja työnantajalle.

(Ja vastauksena ap:n vars. kysymykseen, että itse jouduin menemään töihin kuopuksen täytettyä 2v ja tein lyhennettyä ensin hänen ollessaan sen alle 3v ja jatkoin samalla lyhennetyllä keskimmäisen lapsen aloittaessa koulun. Rahaa tulee toki vähemmän, mutta kyllä se kannattaa silti!)

Meidän esikoisemme meni hoitoon 1v3kk ikäisenä. Minulla ja miehelläni on onneksi kummallakin työ, jossa ei ole varsinaista työaikaa (toimistolla olo pakkoa). Näin ollen järjestimme töitä aika rajusti hoidon aloituksen aikana.



Lapsemme on melko " herkkä sielu" , joten meille sopi seuraavat hoitoajat. Ensin muutaman kuukauden lapsi oli hoidossa klo 9 - 14 eli haettiin unien jälkeen. Sitten hoitoaika oli klo 9 - 15 ja n. puoli vuotta hoidon aloittamisen jälkeen siirryttiin aikaan klo 9 - 16, jossa ollaan vieläkin.



Äidillä ja isällä tämä tarkoitti sitä, että ensin äiti oli töissä klo 7 - 13.30 ja isä klo 9.30 - 18. Tällä hetkellä isä tekee klo 7 - 15.30 ja äiti klo 9.30 - 16. Eli äiti tekee 6 h / pv. Tällä tavalla lapsi saa rauhallisen aamun vanhemman kanssa ja illalla voidaan syödä iltaruoka kaikki yhdessä.



Olemme ajatelleet jatkaa lyhennetyn työviikon tekoa aika kauan. Lapsia on tarkoitus tehdä lisää ja haluaisimme, että jokainen lapsi saa kokea rauhalliset aamut ehkä n. 3 v ikään asti. Mutta meillä tämä ei tarkoita sitä, että lyhennettyä tekisi aina automaattisesti äiti. Tilanne aiotaan katsoa sen mukaan, kummalla on enemmän energiaa ja tarvetta (esim. uralla eteneminen) normaalipitkään työviikkoon. Lisäksi pitää huomioida vaikutukset eläkekertymään, jos vain toinen tekee koko ajan lyhennettyä.



Jos itse tekisin lyhennettyä työviikkoa kauan (esim. 10 vuotta), tekisin mieheni kanssa jonkinlaisen sopimuksen vapaaehtoisen eläkevakuutuksen maksamisesta tms. Sitä vaan ei koskaan tiedä, miten elämä vuosikymmenien jälkeen menee.

Teen siis 6h työpäiviä. Näin lasten hoitopäivät jäävät lyhyemmiksi (6-7h) ja koululaisella on vähemmän yksinoloaikaa. Haen lapset 14-15välillä hoidossa, joten iltapäivällä ja illallakin yhdessäoloaikaa jää riittävästi (nopeasti laskien sellainen 6h). Lyhennetyn työajan lisäksi teemme miehen kanssa työt lomittain, jotta aamutkaan eivät ole lapsilla ole kovin aikaisia. Meillä työmatkat vievät aikaa, joten lähden jo 6:30 töihin ja mies sitten hoitaa lapset aamulla hoitoon/kouluun ja lähtee 8maissa.



Meillä työajan lyhennys on järkevä ottaa näin, koska kotoa löytyy koululainen ja esikoululainen, jotka kuitenkin käyvät joka päivä koulua. Ja lisäksi vaikka lapsi olisikin vain 4päivänä viikossa hoidossa, niin yli 8h päivät tuntuisivat liian raskailta. Meillä haen lapset ennen iltapäivän ulkoilua, mutta hyvin me saamme lasten kanssa ulkoilun kotonakin hoidettua- itsekin olen mielelläni töiden jälkeen pihalla. Kaveriongelmaa ei ole, sillä isommilla lapsilla löytyy kavereita kotoakin ja välillä tekee hyvää leikkiä vaikka itsekseenkin ja hengähtää- eipähän tarvitse tapella leikeistä tai tavaroista. Kyllä se 6-7h jatkuvan kavereiden kanssa olon jälkeen se jokunen tunti ilman kavereitakin menee rauhoittumiseen. Ja jossei ole mitään puuhaa, niin äidin kanssa voi olla (me usein lenkkeillään ulkoiluttamassa koiraa, käydään puistossa, pompitaan trampoliinilla ja talvella pulkkamäessä tai luistelemassa yms.).



Tarkoitus on lasten vuoksi jatkaa lyhennettyä työaikaa niin kauan kuin laki sallii. Minusta meidän vajaa 3v:kin kaipaa vielä paljon kotonaoloaikaa, kuten se esikoululainen ja koululainenkin. Mielelläni olisin vaikka murrosikäisen kanssa kotona turvaa luomassa koulun jälkeen, mutta pakko on nuorimman kolmanteen luokkaan mennessä palata normaaliin työaikaan. Toivottavasti voin tehdä sitä lyhennettyä tuohon asti.



Töiden teon osalta lyhennetty työaika on hitusen ongelmallista välillä, mutta oikeasti kyllä onnistuu. Jätän ne palaverit ja koulutukset väliin, jotka osuvat lyhennysaikaan iltapäivästä (ja niitähän riittää). Ehkä oikeasti alle 5kertaa vuodessa on todella pakko olla paikalla kun on spesiaalimpaa puuhaa ja tällöin täytyy sumplia jotenkin miehen kanssa tai pyytää mummoja (viimeinen keino, ei olla vielä käytetty). Toisaalta töihin palatessani ilmoitin ihan reilusti että tekisin lyhennettyä työaikaa ja pyysin että se otettaisiin työtehtävissä huomioon. Ja esimiehelleni ilmoitin että aion tehdä lyhennettyä aikaa niin pitkään kuin mahdollista. Eli asin on kerrottu reilusti suoraan ja työantaja on voinut huomioida sen.

En pysty kuvittelemaankaan miten jaksaisin, jos nyt pitäisi tehdä täydet työpäivät, sen päälle kauppareissut väsyneen ja nälkäisen lapsen kanssa, ruuanlaitto ja muut iltajutut siinä lyhyessä ajassa joka täyttä työpäivää tekevillä lapsen kanssa olemiseen jää. Osittainen hoitovapaa on mahtava juttu!

Aion itse olla sillä niin kauan kuin töitä riittää.

Olen valtion leivissä ja oma työehtosopimukseni ainakin sanoo, että saa olla 2. luokkaan asti (ellei aiheudu kohtuutonta haittaa työnantajalle). Kelahan ei maksa kuin 3. ikävuoteen asti mutta siitä viis meillä.



Sellainen ikävä puoli omalla kohdallani on, että työnantaja ei tullut juurikaan töiden vähentämisessä vastaan eli käytännössä teen 8 tunnin työt 6 tunnissa. Se ei ole ollut pelkästään huono asia, koska olen huomannut, että teen töissä tehokkaammin oikeasti töitä ja kaiken maailman kahvipöydässä vatvomiset jää vähemmälle. Työ on tuntunut mielekkäämmältä ja olen ollut tyytyväisempi työssäni kuin koskaan. Työ tarjoaa sopivasti vastapainoa uhmaikäisen kanssa taistelemiseen enkä ole ollut ollenkaan niin herkkähermoinen lapseni kanssa kuin kotona ollessani.



Sitten vielä sellainen uhka on itselläni lyhennettyä työaikaa tekevänä, että kun olen määräaikaisessa virassa ja pomoni arvostaa vain sellaisia, jotka uhraavat koko elämänsä työnsä eteen, niin voipi olla että seuraavassa virkojen jaossa jään ilman työtä. Silti oman lapsen etu on tärkeämpää enkä ainakaan pomoa miellyttääkseni aio muuttaa takaisin 8-tunnin työpäiviin.



Ehdottomasti suosittelen!!! Lapsi on niin vähän aikaa pieni ja äiti ja isä ovat ykkösihmiset hänelle. Se on koko perheen ja yhteiskunnan etu, jos vanhemmat antavat aikaansa lapselle. Rahallinen menetys on yleensä aika pieni, koska verotus vastaavasti kevenee kun tulot putoaa.



t. Samettikukka ja uhmis

Kiitos kanssasisarille! Aina oppii jotain uutta! :o)



Olen tosiaankin hassusti yhdistänyt tuon maksuasian ja *oikeuden* osittaiseen hoitovapaaseen... Ja useasti vieläpä ihmetellyt ja manannut sitä, miten systeemi voi olla niin pönttö, että 4-vuotiaan päivät tulee pitää pitempinä kuin 2.luokkalaisen... Kylläpä tosiaan olenkin ollut tyhmä. Mutta huojentavaa huomata, että se tyhmä olenkin (tällä kertaa ;-)) ollut minä eikä systeemi! ;-D



Ja tosiaan, tuo Kelan niin kutsuttu " korvaus" on jopa tällaiselle vähävaraisemmalle lähinnä vitsi eikä ihan varmasti toimi kannustimena puoleen tai toiseen.



Mutta onpa tosiaan hieno asia, että lyhennettyä päivää siis voi tehdä aina päiväkodin aloittamisesta hamaan 2. luokan loppuun - se on lapselle/lapsille hieno juttu ja itse asiassa myös vanhemmille itselleen, joita se auttaa taas olemaan jaksavaisempi ja paremmin läsnä.



Itseäni tuo ei valitettavasti enää tule ainakaan ennen kuopuksen kouluikää koskettamaan työtilanteestani johtuen, mikä on sääli. Tosin tuota lyhennettyä tehdessäni huomasin aivan saman kuin joku muu, että tein 6 tunnissa *vähintään* 8 tunnin työt - ja valitettavasti aika usein ihan konkreettisestikin sen 8 tuntia, mikä oli kyllä rankkaa ja väärin. Ja typerää, että suostuin moiseen... :-( Ja kun 6 tuntia tekevä ei työaikalain mukaankaan ole oikeutettu ruokatuntiin, paiskin käytännössä lähes enemmän töitä kuin ne 40 viikkotuntia tekevät! Mutta siis siihen ei tarvitse kenenkään suostua - eikä se tosiaan enää ole lasten etu!!! Eli kaikki kynnelle kykenevät tekemään *oikeasti* lyhyempää työpäivää, kun se kerran on sallittua! :o)

-Poppy-:

Voihan sitä lyhennetyä päivää tehdä myös niin päin, että menee myöhemmin töihin. Eli rauhoittaa aamut, syö ja leikkii kotona ja vie lapsen hoitoon vaikka kymmeneksi pihalle.

Minä teen juurikin näin. Vien pojan päiväkotiin yhdeksän ja kymmenen välissä ja olen yleensä se viimeinen hakija lähempänä viittä. Olen työpaikalla yhteensä 6,5 tuntia, koska pidän puolentunnin ruokatunnin samaan aikaan muiden kanssa (kahdeksantuntinen työpäivä kestää " oikeasti" 7,5 tuntia, mutta keskellä päivää on pakko pitää puolen tunnin ruokatunti). Työssäni on joustava työaika, joten tämä onnistuu hyvin.

Tässä voittavat kaikki:

- poika saa nukkua aamulla kahdeksaan

- minä saan valvoa illalla yhteentoista

- en minä kumminkaan malttaisi työmaalta jo kolmelta lähteä, jos homma on kesken (ja ainahan se on), päiväkodin sulkeutuminen " pakottaa" kotiin

- palaverit ovat yleensä aikaisintaan yhdeksältä, monet iltapäivällä

- poika saa päiväkodissa maksimimäärän ulkoilua, vapaa leikki sisällä onnistuu kotonakin

- vaikka työaika ja palkka ovat 80 %, niin työnantaja saa n. 90% työpanoksen, koska olen töissä virkeämpi ja turhanaikainen kahvilla istuminen on vähentynyt

- päiväkoti saa täyden hoitomaksun, mutta säästää pojan aamupalan verran (syömme sen yhdessä kotona)

- meillä on pojan kanssa päivittäin alun toista tuntia enemmän yhteistä aikaa kuin olisi, jos tehtäisiin täyttä päivää

Overpowered:

Tosin tuota lyhennettyä tehdessäni huomasin aivan saman kuin joku muu, että tein 6 tunnissa *vähintään* 8 tunnin työt - ja valitettavasti aika usein ihan konkreettisestikin sen 8 tuntia, mikä oli kyllä rankkaa ja väärin. Ja typerää, että suostuin moiseen... :-( Ja kun 6 tuntia tekevä ei työaikalain mukaankaan ole oikeutettu ruokatuntiin, paiskin käytännössä lähes enemmän töitä kuin ne 40 viikkotuntia tekevät! Mutta siis siihen ei tarvitse kenenkään suostua - eikä se tosiaan enää ole lasten etu!!!

Juu, ei tarvitse. Se on kyllä ihan työntekijän omalla vastuulla huolehtia, ettei tee enempää työtä, mistä maksetaan. Ei sitä kukaan ainakaan meillä kiellä vapaa-aikaakin töitä tehden viettämästä.

Tuosta ruokatunnista sen verran, että nuo kuusi tuntia eivät tosiaan sisällä ruokatuntia, muttei meillä ole kukaan valittanut, vaikka joka päivä itseni ulos leimaan ja käyn työpaikkaruokalassa syömässä. Käytännössä se pidentää päivää sen ruokatunnin verran. Toki jossain toisenlaisessa työssä voi olla vaikeampi irrottautua.

Työaikalaki sanoo vain sen verran, että kahdeksantuntiseen päivään pitää sisällyttää ruokatunti, tai siis 7,5 tuntinen päivä tehdä kahdessa osassa joiden välissä on puolen tunnin ruokatunti, ei se kiellä lyhennettyä päivää tekevien päästämistä lounaalle kesken päivän " omalla ajalla" . Onhan se kaikkien etu, ettei tarvitse nälkäisenä ja äkäisenä iltapäivää töissä kituuttaa. Työkin sujuu tehokkaammin, kun on masu täynnä.

Niin ja 80% 7,5 tunnista tekee sen kuusi tuntia.

2 vuotta olen tätä tehnyt, lapset nyt 3 ja 5.

Rahallinen menetys on minle pieni hinta tästä elämän helpotuksesta.

Ei muuta kun että liityn lyhennetyn työajan kehujien joukkoon. itse olen tehnyt nyt nelipäiväistä viikkoa (sopii parhaiten) ja sopinut näin jouluun asti, mutta harkitsen vakavasti, että jatkaisin vielä pidemmälle.



En ymmärrä miksi pienten lasten vanhemmat eivät käytä tätä mahdollisuutta enempää. Aivan loistava tapa helpottaa hoitojärjestelyjä!



tyytyväinen a

eli 4-päiväistä työviikkoa 2,5 kuukautta, sitten palaan normaaliin. Palailen parin viikon päästä töihin ja loppuvuoden meinaan siis tehdä lyhennettynä. Lapset ovat nyt 14 kk ja 4,5 v.



Minun tapauksessani lyhennetystä työpäivästä ei olisi lapsille oikeastaan mitään iloa. Nimittäin pystymme liukuvan työajan johdosta miehen kanssa sumplimaan viennit ja haut siten, ettei lasten hoitopäivä venyt liian pitkiksi.

kuin vaan tämän vuoden loppuun lyhennetty työpäivä! Eli menin elokuun alusta takasin töihin , lapseni on nyt 1,2v. Aion jäädä vuoden vaihteessa kotiin työttömyyspäivärahalle koska kotihoidontuella ei tule toimeen. Pomoni ei suostunut että tekisin koko ajan tuntia lyhyempää päivää!