Kun uni ei maistu
Minun on nyt laitettava tänne viestiä jos joku voisi neuvoa. Neuvolasta kun vaan saa viestiä että tsemppiä vaan. Nyt se tsemppi alkaa jo kohta loppua.
Meillä siis vuoden ikäinen tyttö on ollut melkein aina huono menemään nukkumaan ja kun on nukahtanut, on kyllä sitten nukkunut, mutta ei enää. Hänellä oli koliikkia aivan pienenä n 4 iltana viikossa, siitä onneksi nyt sinäänsä on päästy. Illat vaan on aika hysteeristä huutoa. Laitamme siis hänet nukkumaan, hän hymyilee kun kannamme sänkyyn ja kerromme että nyt mennään nukkumaan. Laulamme iltalaulun ja silittelemme, peittelemme ja toivotetaan hyvää yötä. Ihan heti kun kääntyy pois, hän nousee seisomaan ja alkaa heti huutamaan ja ei ihan pienellä äänellä. Huuto loppuu kun menet luokse ja asetat nukkumaan jne ja taas kun menet pois sama juttu. Neuvolasta sanoivat ettei kannata silittää lasta uneen kun sitten jos hän herää yöllä eikä siinä ole vanhempia, alkaa itku. Meillä se alkaa kaikissa tapauksissa mitä on kokeiltu. Minun perään tyttö itkee oikein kunnolla, en tiedä onko alkamassa eroahdistuskausi...
Unikoulu tyyppistäkin on kokeiltu, mutta ei tunnu vaan meillä mitenkään toimivan.
Kun tyttö on nukahtanut, hän herää kolmelta ja valvoo 2 tuntia putkeen ja herää pystyyn sitten siinä 6-7. Yöllä ei riitä että käy laittamassa tutin ja lähtee itse nukkumaan (ennen tämä riitti). Nyt sama juttu jatkuu. Kun olen saanut tytön lähes nukahtamaan ja yritän lähteä pois hän heti " tarkistaa" olenko vielä siinä. Tätä on nyt jatkunut muutaman viikon ja kyyneleet valuvat väsymyksestä. Mies on joskus noussut auttamaan, mutta yleensä se olen minä joka hommaan menee. Mies ei edes välttämättä huomaa ja on varmaan jo tottunutkin että kääntää vaan kylkeä. Minua ei hirveästi helpota että hän vaan tiuskii vielä minulle asiasta kun enemmän kaipaisin tukea että jaksaisin pyörittää tätä kaikkea, vaikka hänellä onkin vaativaa töissä ja tarvitsee oman levon.
Päivisin meillä on mukavaa tytön kanssa, touhuamme koiran kanssa kaikenlaista ja opimme uutta (sekin tietysti voi sekoittaa unta). Mutta kun voimavarat ei meinaa kohta riittää. Illalla kun menee nukkumaan, on jo pieni pelko päällä että kohta sitä taas noustaan. Olen huomannut että sydänkin lyö jo tiuhaan tahtiin.
Toivottavasti joku antaisi lohduttavaa ja kannustaa mieltä, tarvitsisin sitä...
Kommentit (6)
Meillä on myös oikeastaan aina menty nukkumaan siten kuin toinenkin vastaaja - vanhempi pötköttää vieressä kunnes lapsi nukahtaa. Tai nykyään oikeastaan istuu sängyn vieressä. Eipä siinä kauaa tarvitse istua, ja se on yksi päivän mukavimpia hetkiä.
Nukkumaan mennessä silitetetään myös. Jotenkin tulee mieleen ajatus tuosta " silityskiellosta" että se on vähän sama kuin ettei kannata lasta kehua ettei se totu siihen..
Jos jompikumpi lapsista herää yölllä, tulee viereen ja nukahtaa ennen kuin sille saan peiton päälle. Nuoermpi lapsista nukkui aika levottomasti parivuotiaaksi asti, ja ilman tuota että SAA tulla viereen en varmaan minä olisi enää hengissä...pinnasängystä nostettiin viereen kun heräsi, ja vanhemmat pääsi myös heti jatkamaan unia.
Muistan tuon tunteen, ettei illalla uskaltaisi nukahtaa. Kun kuitenkin kohta joutuu heräämään.
Nukahtamisongelman opimme taklaamaan ihan vahingossa. Alussa toinen meistä istui samassa huoneessa, ei siis silitellyt eikä edes katsonut lasta. Mutta oli siellä. Lapsi sai tehdä ihan mitä huvitti. Jos kopsautti itseään, lohduttelimme sänkyyn, mutta muutoin touhusi mitä touhusi. Kunhan ei huutanut henkessä hädässä.
Aluksi kului vähintään puoli tuntia, että nukahti. Aika pian nukahti vartissa. Sitten myöhemmin viidessä minuutissa. Jossain vaiheessa pystyimmekin sitten jo poistumaan iltasadun ja laulun jälkeen toiseen huoneeseen, kunhan pidimme siellä vähän meteliä, että kuuli meidän olevan siellä. Ja kun oli vielä pinniksessä, huuteluun pystyi vastaamaan:" Äiti on täällä, nyt on yö nyt nukutaan." Ei päässyt karkaamaan sieltä.
Yöt. Yöllä lapsi heräsi ja valvoi. Karmeeta. Aluksi nukuimme samassa huoneessa lattialla ja sanoimme max. nyt on yö nyt nukutaan. Tai lapselle riitti, että näki meidän olevan sielä. Sittemmin olimme naapurissa eli eteisessä ja sieltä joko kommentoimme tai käväisimme huoneessa ennen kuin lapsi ehti kunnolla herätä.
Ja miksi en ottanut lasta viereeni? Imetin vielä silloin, mutta yöimetyksistä halusin eroon. Lapsi oli n. 10kk. VIeressä äidinmaito oli liian lähellä. Lisäksi mieheni oli töissä ja tarvitsi unensa, hän ei kykene nukkumaan hyvin, jos lapsia on vieressä. Lattiaöitä vuorottelimme.
Meilläkin aamut alkoivat kuuden seitsemän pintaan. Alkavat edelleen. Aamuja vuorottelimme joskus, mutta yleensä minä nousen, mies jää nukkumaan. Hän kun tarvitsee enemmän unta kuin minä. Ja auttaa kuitenkin öisin (meillä on toinenkin lapsi, joka hänkin valvottaa).
Hei! meillä poika joka on aina ollut vähäuninen ja yöheräilijä. Hänen valvomisennätyksensä yöllä on 3.5h(poika silloin 2v.). Monet itkut olen itkenyt huolesta ja omasta väsymyksestä. " Mikä häntä vaivaa kun ei nuku" , jne?Yleensä se olin minä joka heräsin valvomaan pojan kanssa ,vaikka poika oli tyytyväisenä sängyssään, mutta silmät siis auki. Enkä minäkään pystynyt nukkumaan ennenkuin hän nukahti. Hankimme varapatjan jonka levitimme pojan huoneeseen ja vuorotellen yöllä siirryimme nukkumaan hänen huoneeseen ja lopulta hän pääsi takaisin unirytmiinsä ja oli öitä jolloin kaikki saimme nukuttua läpi yön. Joskus kävin jo illalla nukkumaan valmiiksi patjalle. Näin jaksoin rikkonaisia öitä paremmin,kun ei valmiiksi tarvinnut " pelätä" seuraavaa nousemista. Nukuttamisessa mielestäni silitä ihmeessä, kun joka tapauksessa heräilee öisin.... . pikkuhiljaa voi silityksen tilalle tulla kädestä pitäminen ja vain sängyn vieressä istuminen. Oma jaksaminen on tärkeintä ja riittävä yöuni,jotta jaksaa iloita ja olla onnellinen omasta lapsestaan. Voimia sinulle!
Zilga:
Nukkumaan mennessä silitetetään myös. Jotenkin tulee mieleen ajatus tuosta " silityskiellosta" että se on vähän sama kuin ettei kannata lasta kehua ettei se totu siihen.
Olen samaa mieltä yksi edellisistä eli itse tarkistuttaisin korvat ja allergia-asiat. Joillekin allergikoille ainoa oire voi olla yölevottomuus. Muitakin oireita saattaa olla, mutta ne on helppo laittaa hampaiden yms. piikkiin. Monet vanhemmat pitävät normaalina pientä punoitusta ja ihottumaa, kunnes alkaa tulemaan muita oireita. Moni koliikkilapsista on oikeasti allergialapsi ja/tai refluksitautinen. Jos lapsella kipuja tai kutinaa yms. ei ole ihme,ettei hän nuku. Voihan kyse olla eroahdistuksesta tai sitten lapsi vaan ei ymmärrä, että yöllä nukutaan ja siihen en osaa ehdottaa avuksi kuin tiukan johdonmukaista unikoulua (aina samat iltarutiinit, rauhoitellaan, mutta jätetään nukahtamaan yksin ja unikouluhan voi kestää viikkojaja joka yö pitää pitää kiinni samoista säännöistä), mutta vasta sitten kun olette varmoja, että lapsi on terve.
Onko tarkistettu ettei lapsella ole mitään allergiaa/korvatulehdusta jne. Meillä yöt tulevat risaisiksi esim. korvatulehduksen aikana. Olen kuullut että esim. diagnosoimattomat allergiat voivat aiheuttaa yövalvomista.
Oma lapsi alkoi nukkua paremmin 1,5v. Mutta siis edelleen t(yttö nyt 1 v. 10 kk) meillä on lapsen matala sänky meidän sängyn ja seinän välissä, on yöllä helppo työntää tutti suuhun tai ojentaa käsi ja kaikki saavat jotenkin nukuttua.
Meillä lapsi nukutetaan omaan sänkyyn siten, että jompikumpi meistä makaa vanhempien sängyllä sen aikaa kun lapsi nukahtaa. Joskus haluaa tulla meidän viereen, niin tulee sitten vaan. Mutta nyt on pääperiaatteena, että nukutetaan omaan sänkyyn.
No toivottavasti valvomisen syy selviää ja tsemppiä :)