Ylivilkkaus?
Moikka..
Minulla on 3-vuotias (tammikuussa 4v.) tytär, joka on aina ollut todella vilkas. Hän oppi jo 9kk:n ikäisenä kävelemään, on aina ollut todellinen rämäpää. 2-vuotiaaksi asti sai puistossa pelätä, että jotain tapahtuu, kun hän sai lähes joka kerta ulkoillessamme päähänsä yht äkkiä lähteä juoksemaan, ja vaikka kuinka juoksi perässä ja huusi, että autoja voi tulla jne. niin jatkoi juoksua vaan.
Hän ei ole koskaan jaksanut kiinnostua yhdestä asiasta pitkäksi aikaa, paitsi nyt hän mielestäni leikkii pidempään yhtä leikkiä. Piirrettyjäkin hän jaksaa enemmän seurata, ennen hän pyysi saada katsoa jotakin, ja kun sen hänelle laittoi, hän hyöri ja pyöri tuolissa muutaman minuutin, kunnes juoksi jonnekkin muihin puuhiin. Nyt tilanne on siis mennyt parempaan päin, mutta erittäin rauhaton hän on edelleen.
Eilen olin päiväkodin keskustelussa, jossa tuli ilmi kaikenlaisia uusia asioita. Esim- päiväunihetkellä hänen pedin vieressä on oltava koko ajan jonkun aikuisen, koska mikäli häntä itseä ei v' sytä, hän on kuulemma erittäin rauhaton pedissä ja häiritsee muidenkin unta. Tilanne ei kuulemma ole niin paha kuin joitakin kuukausia sitten, mutta " täti" sanoi olevansa huolissaan tästä. Toinen seikka, mistä kuulin ensimmäistä kertaa, ja mistä henkilökunta on huolissaan, on tyttäreni " yllätyksellisyys" . Hoitaja kertoi esimerkin, että kun he ovat esim. laulusalissa, ja kaikilla on mukavaa ja tilanne on ihan ok, niin tyttäreni saattaa ihan yht' äkkiä potkaista edessään istuvaa lasta. Ja puremista, potkimista ja tönimistäkin on ollut. Lisäksi hän mainitsi vielä (minkä olen itsekin huomannut) on se, että tyttöni on äärimmäisen vaikea keskittyä kuuntelemaan esim. ohjeita. Itsekkin kun yritän kertoa hänelle jotain tärkeää, hänen katseensa harhailee, hän keskeyttää puheeni alkamalla selittämään jostain ihan muusta asiasta tai sitten jopa lähtee tilanteesta ihan kesken lauseen.
En ole ollut huolissani tästä aikaisemmin, koska olen aina ajatellut, että se kuuluu ikään ja hän on muutenkin ollut vilkas tyttö, mutta onko hän liian vilkas? En ole neuvolaan ollut yhteydessä, koska en ole varma, että olenko vain vainoharhainen ja kuvittelenko/liiottelenko asioita!
Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia? Mitä mieltä olette, että pitäisi tehdä?
Kiitos paljon vastauksista jo etukäteen, olen huolissani..
Kommentit (35)
Käykö teillä siellä päiväkodissa kiertävä erityislastentarhanopettaja? Onko henkilökunta ollut häneen yhteydessä?
Meillä ainakin pojan päiväkoti mainostaa keltoa tahona, jolla on asiantuntijuutta tuollaisessa tilanteessa.
Meillä on 4-vuotias erittäin vilkas tyttö. Otti ekat askeleet 9 kk ikäisenä ja 10 kk iässä käveli täyttä päätä, 1-vuotiaana osasi juosta, hyppiä ja kiivetä. Vauhtia on riittänyt vähän liiankin kanssa, eikä kolhuiltakaan ole vältytty.
Tyttömme kyllä saattaa jonkin aikaa keskittyä itseään kiinnostaviin asioihin, mutta jos ei kiinnosta, niin paikallaan ei saa pysymään sitten millään (esim. piirtäminen). Katsoo mielellään piirrettyjä telkkarista, mutta puuhailee usein samalla muuta (mitä en itse pidä niinkään pahana asiana).
Tuo toisten päiväunien häiritseminen päiväkodissa on meilläkin tuttu juttu. Onneksi päiväkodissamme ei ole pakko päiväunia nukkua, mutta hetken aikaa pitäisi malttaa olla paikoillaan, että toiset saavat unen päästä kiinni. Päiväunihetket on nyt saatu rauhoitettua sen jälkeen, kun sovimme, että hoitaja voi viedä lapsemme hetkeksi ulos huoneesta jäähylle keskustelemaan käyttäytymisestä, jos on rauhaton. Kerran näin toimittiin, enkä ole kuullut, että olisi tarvinnut toistaa. Tosin tästä on nyt vasta vähän aikaa.
Tuota potkimista ei meillä nyt ole ollut, mutta pienempänä kylläkin. Lapsemme oli 2-vuotiaana sellainen, että kosti toisille lapsille erimielisyyksiä potkimalla, tönimällä tai esim. hiekkaa heittämällä, mutta ajoitti tämän koston aina sopivaan hetkeen, jotta pääsi yllättämään, kun vastapuoli oli jo kenties unohtanut koko jutun, esim. puolen tunnin päähän riitatilanteesta. Jos ei itse olisi tarkkaillut tilannetta koko ajan, ei olisi välttämättä ymmärtänyt, että kyse on kostosta, joka tietysti sekin on väärin. Tosin tuntemattomia lapsia esim. puistossa saattoi käydä tönimässä ihan ilman syytäkin. Tuttuja ei nk. syyttä pahoinpidellyt.
Voisin kyllä jatkaa juttua vaikka kuinka, esim. kahden vuoden ajasta rauhallisella perhepäivähoitajalla, jolloin henkilökemiat tyttömme kanssa eivät oikein kohdanneet... Joka tapauksessa tämä vilkkaus on asia, jota olemme paljon pohtineet myös lastamme hoitaneiden henkilöiden kanssa. Fakta on se, että lapsemme on vilkas, mutta onko kyse ylivilkkaudesta, sitä ei osata vielä sanoa. Alle 5-vuotiaasta on vielä vaikea sanoa varmasti. Joka tapauksessa olemme sopineet, että erityislastentarhanopettaja tulee jossain vaiheessa katsomaan
lastamme päiväkotiin.
Yksi asia vielä, jota olemme miettineet: jos lapsi olisi poika, niin pidettäisiinkö hänen käytöstään normaalimpana?
...minäkin mietin tuota erityislastentarhaopettajaa, mutta sitä mietin, että kannattaako tässä vielä kääntyä " ulkopuolisen" puoleen, kun kuitenkin kuulin asiasta ensimmäistä kertaa vasta muutama päivä sitten... Vaikka tosin tälläinen käytös on jatkunut jo pidempään. Ajattelimme kuitenkin odotella vielä, ennenkuin ryhdymme tekemään mitään johtopäätöksiä, koska tyttärellänikin päiväkoti on melko uusi (toukokuusta lähtien ollut) ja on muitakin muutoksia elämässä ollut, niin jos se olisi sitä.
Saas nähdä miten tyttö reagoi, kun perheeseemme tulee lisäystä, huh, sitä odotellessa ;)
Ja tuohon edelliseen, olen kyllä sitä mieltä, että pojilla tuollainen vilkkaus ja rämäpäisyys on sallittavampaa, tai siis että se asia nähdään niin. Niin ainakin voisin kuvitella, tiedä sitten mikä on oikea tilanne. Aika monet saattavat ottaa sen siltä kantilta, että " pojat on poikia" .
Ei edes se, että tyttö löisi/käyttäisi väkivaltaa jotenkin protestoidakseen tai ilmaistakseen itseään riitatilanteessa (vaikka väärin toki sekin), mutta tuo juuri, että se yleensä tapahtuu aivan yllättäen, tilanteessa jossa siihen ei ole mitään syytä...
Toivotaan, että menee ohi...
Kuinka kauan se teillä on jatkunut? Onko se vähentynyt yhtään?
saman ikäinen tyttö. Minun vanhempaa poikaa on aina pidetty vilkkaana (oppi mm. kävelemään 9kk iässä) ja varsinkin siskoni usein sanonut että poika on hankala. Itse olen pitänyt poikaa normaalina poikana jolla on on-off luonne ja kova ääni sekä oma tahto. Hän on siis omasta ja kaikkien tuttujenikin mielestä ihan normaali. Siskoni usein vertasi häntä omaan tyttöönsä joka on ollut rauhallinen lapsi ja minusta aika tyypillinen pikku tyttö.
Nyt nuoremmat pojat ovat kasvaneet ja siskoni pojassa on selkeästi merkkejä että olisi ylivilkas. Hän on kovin erilainen kuin oma saman ikäiseni. Koska siis ovat saman ikäisiä ja samaa sukupuolta on heitä helppo verrata keskenään. Minun poika on isoveljeään hiukan rauhallisempi mutta ei mikään hiljainen hissukka hänkään. Siskon poika taasen on jopa minun vanhempaa poikaani vilkkaampi. Hänen on hyvin vaikea pysyä paikoillaan hetkeäkään. Lasten ohjelmia ei jaksa katsoa hetkeä pidempään, eikä kuunnella satuja tai musiikkia. Ohjeiden kuuntelu ja noudattaminen on vaikeaa. Lisäksi poika on kovin agressiivinen ja yllätyksellinen. Saattaa purra, lyödä, potkaista tai heittää jollain toista ilman selkeää syytä vaikka juuri olisivat kivasti leikkineet. On myös kovin omistus haluinen kaikista tavaroistaan ja kaikesta mihin on koskenut vaikka ei olisi hänen tavarastaan kyse. Näitä juttuja ei ole minun kummallakaan pojalla vaikka hekin vilkkaita ovat. Ulkopuolisetkin ovat siskon pojan vilkkauden huomanneet ja kuvailleet poikaa mm. että poika käy tulella ja pojalla on muurahaisia pöksyissä eli niin on rauhaton tapaus. Poika on kotihoidossa joten ei ole tietoa miten käyttäytyy isommassa lapsiryhmässä. Huolissani olen kuitenkin ollut ja siskonikin on pikkuhiljaa alkanut huolestumaan kun ei saa poikaan kunnon otetta. On siis jopa pojaksi varsin vilkas eikä käytös mene sen piikkiin että pojat on poikia.
Jos siis on mahdollisuus pyytää keltoa katsomaan lasta niin itse ainakin tekisin niin. Mitä aikaisempaan asioihin saadaan apua jos jotain on niin sen parempi tulevaisuutta ja esim. koulun sujumista ajatellen. Oma vanhin lapseni joka on tyttö sai ajoissa apua passiivisuuteensa ja motivaation puuttumiseen kun asioista puhuttiin niin neuvolassa kuin eskarissakin. Ilman että asialle tehtiin jotain ei olisi välttämättä pystynyt aloittamaan normaali luokalla. Siitä että asiantuntija katsoo ei varmastikaan ole haittaa. Tosin ylivilkkauttahan ei voida diagnosoida vielä noin pieneltä mutta ehkä nähtävissä on merkkejä siitä onko kyse oikeasti ylivilkkaudesta vai vain lapsen persoonasta. Jos kyse ylivilkkaudesta niin saa asiaan apua ja lapsen tekoja ei tulkita vain huonoksi käytökseksi tms. miten ylivilkkaiden lasten käytös usein tulkitaan kun ei tiedetä että taustalla on ylivilkkaus ongelma joka lapsen toimintaan vaikuttaa.
ei se tee lapsesta erityislasta, jos keltolta neuvoja kyselee.
Riippuu tietysti henkilöstä, mutta ainakin meilläpäin kelto on aivan ihana tyyppi, jolta sekä vanhemmat että PK:n henkilökunta on saanut tosi hyviä käytännön neuvoja haastavan lapsemme kanssa. On vaan lapsen parhaaksi jos häneen osataan suhtautua oikein ja arki sujuu joustavammin ilman esim. jatkuvaa negatiivista palautetta asioista, joita lapsi vasta opettelee. Kokemukseni mukaan PK:sta ehdotetaan kovin varovasti mitään
joten kannattaa olla itse aktiivinen ja osoitta olevansa oikeasti kiinnostunut
samaan lapselle apua.
ettei kelto ole päiväkodissa " ulkopuolinen" henkilö vaan käy siellä vähän väliä ja on jatkuvasti yhteydessä henkilökuntaan - ulkopuolisemmalta minusta tuntuisi ottaa asia esim. neuvolan kautta esiin.
Jos päiväkodin henkilökunta on huolissaan, kannattaa alkaa selvittää asiaa myös neuvolan kautta. Onko teillä huonoja kokemuksia neuvolasta, vai miksi ajattelit ettet halua sinne olla yhteydessä?
Miten neuvolan tarkastukset on yleensä sujuneet, onko lapsi siellä noudattanut ohjeita vai onko kieltäytynyt tekemästä? On vaikea sanoa missä kulkee ylivilkkauden ja tavallisen vilkkauden raja, mutta toisten vahingoittaminen ja impulssiherkkyys kuulostaa kyllä sellaisilta asioilta, että on syytä selvittää miksi lapsi niin toimii.
Minusta päiväkodin henkilökunta on avain asemassa lasten käytöshäiriöiden havainnoissa.Päiväkodin henkilökunta näkee laspet päivittäin ja näkee miten he toimivat ryhmässä ja vieraan aikuisen ohjauksessa - asioita, joista vanhemmilla ei ole hajuakaan, vaikka usein oman lapsensa tuntijoita väittävätkin olevansa. Keltokin saattaa tuntea, jonkin verran ryhmää ja sen dynamiikkaa, jos hän on muiden lasten takia siellä vieraillut.
Neuvolan terkkarit näkevät lapsia niin harvoin ja kukaan lapsi ei ole oma itsensä neuvolassa. Toiset käyttäytyvät paremmin toiset huonommin. Meidän lapsemme klaaraa erittäin hyvin tilanteet, joissa on yhden aikuisen kanssa - joten neuvolassa ei ikinä huomattu mitään ja vaikka yritin kysellä esim. ylivilkkaudesta niin ei terkkari siihen mitenkään puuttunut (ehkä tämäkin on henkilöstä kiinni). Päiväkodin ja kelton kautta päästiin samalle alueen lapsipsyklogile, jolle olisi voitu päästä neuvolankin kautta- ja koko ajan olivat homman suunnitelussa mukana ihmiset, jotka oikeasti tuntevat lapsen
...jakseta seurata ohjeita. Tulee heti mieleen, kun olimme 3-vuotis tarkastuksessa ja täti oli tekemässä kuulo-testiä. Testi meni niin, että pussissa oli tavaroita ja täti meni kauemmaksi käsinukella kuiskaten, minkä tavaran nukke haluaa. Sitten tytön piti nostaa juuri se tavara pussista. Tässä tyttöni jaksoi kaksi tai kolme esinettä kuunnella, mutta sitten kun siinä oli selvästi hankaluuksia, hän lopetti sen ja alkoi leikkiä tavaroilla. Neuvolatäti tulkitsi sen niin, että tytölläni on huono kuulo, joten hän pyysi meidät uudestaan seuraavalla viikolla kuulokontrolliin. Kyllä hän kuuli jokaisen, mitä täti kuiski, kyse oli vaan siitä, että hän ei jaksanut istuskella paikoillaan, hiljaa kuunnellen...
täti kuiski niin lujaa, että jouduin pinnistämään, että edes itse kuulin :D (lisäksi viereisessä huoneessa oli juuri pienellä vauvalla tarkastus, joten ei ollut mikään hiljaisin hetki).
Täytyy nyt katsella hetki, että jatkuuko tämä, väheneekö/lisääntyykö se jne.
Täti kuiski niin HILJAA siis. :) Tuossa tämä " paha missä mainitaan" nykii niin kovasti puntista, että menee konseptit sekaisin.
...kun hain hoidosta tyttöäni, kuulin, että oli mukavasti laulettu ja vietetty jonkun tytön synttäreitä, niin tyttäreni oli yht' äkkiä alkanut kiskomaan erästä toista tyttöä kovasti hiuksista ja jäänyt oikein " roikkumaan" niihin, että tädit olivat joutuneet irrottamaan hänet niistä. :/
Sovittiin sitten, että hänen osastonsa tädit mainitsevat asiasta erityislastentarhaopettajalle, ei välttämättä selvittääkseen mitä se on tai mistä johtuu, vaan miten silloin pitäisi toimia. Sitten ollaan viisaampia taas, luulisi hänellä olevan kokemusta tuollaisesta... Tyttöni päiväkodin täti oli ainakin huulet pyöreänä kun yritin kysellä, että mitä tuo voisi olla ja olisiko syytä olla huolissaan..
Pakko oli vastata kun olen itse seurannut 5-vuotiaan poikani kehitystä ja hän on myös ollut aina hyvin vilkas. Tarhassa oltiin huolissaan 2-vuotiaasta lähtien, kun ei totellut ja saattoi 3-vuotiaana repiä muita hiuksista tai läppästä välillä Suurin ongelma taisi olla tuo vilkkaus kuitenkin, tädit eivät pysyneet perässä. Ja kyllä oltiin huolissaan, saimme pitkään vain negatiivista palautetta kunnes viime keväänä kyllästyin ja rupesin vaatimaan myös pojalleni oikeutta olla oma persoonansa.Meillä oli mukana myös kelto, josta emme pitäneet ollenkaan, hänen mielestään kyse oli koko ajan hirveistä ongelmista eikä hän nähnyt missään mitään positiivista eli siltä taholta ei ollut apua.
Noh, nyt on poika kohta 5-vuotias ja monet asiat helpottaneet! Nykyään hän leikkii paljon nätimmin kavereiden kanssa, kun aikasemmin tuli enemmän konfliktitilanteita, kun asiat ei menneet hänen mielensä mukaisesti. Ja tottelee tätejä hyvin ja kotonakin menee paremmin. Eli ikä vaikuttaa! 5-vuotiaalla ja 3-vuotiaalla on nin suuri ero etten todella menisi tekemään kovin suuria johtopäätöksiä siinä iässä! Ja voihan meidänkin pojalla olla lievä adhd, mistä sen tietää mutta emme siis ole olleet tarkoissa tutkimuksissa, vain kehitysarviossa olimme ja senkin lopputulos oli että on keskitasolla ikätovereihin nähden eli ei hätää ollutkaan! Miedän poika vain on todella temperamenttinen ja vilkas tulee aina olemaan, näin minä näen asian. On se kumma että nykyään pitää kaikkeen puuttua heti kun ryhmässä on yksi lapsi joka ei ole nk. keskivertolapsi. Totta kai agressiiviseen käytökseen pitää puuttua heti, sehän ei ole hyväksyttävää ollenkaan. Meillä se oli vain rajojen hakemista.
Myös meille tuli uusi sisarus viime vuonna ja teki esikolle hyvää, hän ei ole enää kaiken keskipiste! eli sanoisin ketjun aloittajalle, että älä ole vielä ainakaan hirveän huolissasi, kehitystä ehtii tapahtua vielä paljon ja jos tietyt ongelmat jatkuvat niin niihin saa taatusti apua ennen kouluikää.
Voimia kaikille omien villikkojensa kanssa!
vastasin ketjuun jo aiemmin eli meillä toooosi vilkas 3,5 v. poika, jonka on vaikea olla ryhmässä; esiintyy tönimistä, joskus harvemmin muuta. Kaksin jonkun aikuisen kanssa on yleensä rauhallisempi. Mutta kuten jo otsikossa totesin, että olen Nyytin kanssa samoilla linjoilla: väkivaltaa ei pidä hyväksyä, mutta kaikki lapset eivät ole samanlaisia. Meidän pojalla oli synnytyksessä happivajetta, joka voi aiheuttaa ylivilkkautta, mutta silti en ainakaan vielä ole mitään diagnooseja hakemassa. ADHD tuntuu olevan nykyään ns. muotitauti; jos ei leikki-ikäinen poika jaksa istua kahvilassa äidin kanssa rauhallisesti vaan alkaa riekkumaan tai ei jaksa olla kaupungilla ostoksilla rauhallisesti, hänessä on oltava jotain " vikaa" (TÄMÄ SIIS KÄRJISTETTY ESIM. EI KANNATA OTTAA IHAN TOSISSAAN:)) Meillä on siis vilkkautta aivan selvästi havaittavissa, mutta silti ajattelin antaa ajan kulua, meidän tapauksessa ei diagnoosista luultavasti olisi apua... Kuten opettajaystävättäreni totesi, ei ennen ollut mitään ADHD:ta, oli vain mahdottomia mukuloita (tarkoitus ei ole loukata ADHD-lapsia tai heidän vanhempiaan). Kuulemma joka luokalla on nykyään erityislapsia ja jokaisen henk.koht. tarpeet tulisi ottaa huomioon, eihän se ole edes 20 lapsen luokassa mahdollista...
Voihansitä noinkin itselleen selitellä....
Muotia sanoa, että ADHD on muotitauti. Kyseessä on kuitenkin diagnoosi, jota ei noin vaan osteta kaupasta vaan, jonka tutkiminen kestää ainakin vuoden yleensä ensin päiväkodin tai neuvolan kautta psykologilla (useita käyntejä ja lapsen seurantaa ryhmässä etc.) sen jälkeen lähete paikallisen lastensairaalan erikoislääkärille - jonotuksen jälkeen pääsy poliklinikkakäynnille ja sen jälkeen uusi jonotus parin viikon osastojaksolle, jossa joukko eri ammattilaisia tutkii ja testaa lasta jonka jälkeen vasta mitään diagnooseja tehdään.
Onneksi tieto esim juuri ADHDsta on lisääntynyt ja näitä lapsia ei leimata vain laiskoiksi ja tyhmiksi ja huonosti kasvatetuksi. Vaan ymmärretään, että oikeilla opetusmenetelmillä nämäkin lapset voivat oppia ja osoittaa ahkeruutensa, viisautensa ja käytöstaitonsa ja kasvaa ihan kunnon kansalaisiksi.
Toinen vaihtoehto on tietysti jo päiväkodista alkava leimaus ja negatiivisen palautteen kierre, itsetunnon tuhoaminen, ja opetuksen ulkopuolelle jääminen toivottomaksi tapaukseksi leimattuna. Murrosiässä saattaa jo sitten viimeistään seurata vakavaa masennusta, koska näiden koko ikänsä väärin ymmärrettyjen nuorten itsetunto on jo ihan nujerrettu, mikä johtaa päihteiden väärin käyttöön ja pahimmassa tapauksessa itsetuhoiseen käytökseen.
Mutta jokainen vanhempi tietty tekee omat päätöksensä asioiden ennalta ehkäisyssä....
AP:lle hienoa, että homma PK:ssa etenee. Totta pääasia ei tosiaan ole asian tutkiminen ja nimen saaminen sille - vaan lapsen auttaminen ja henkilökunnnan ja vanhempien neuvominen, kuinka he sen parhaiten tekevät.
Greenen kirja Tulistuva lapsion muuten mahtava opus näistä haastavista lapsista.
T: ei ADHD-lapsien äiti mutta asioita sivusta seurannut
ADHD on tosiaan vähän sellainen muoti-ilmaus. Tyyliin: sekin on sellainen ADHD...
MUTTA diagnoosia ei voi pitää muotina - tai ehkä jossain Amerikassa niitäkin voi ostaa. Lukihäiriötäkin diagnostisoidaan nykyään enemmän kuin aikaisemmin - pitäiskö siitäkin vaan sanoa, että sellainen muotijuttu kyllä ne nyt oppivat lukemaan tosta vaan ilman apuja lukemaan kun vaan viitsivät yrittää :-)
Tuo Tepan tuntema opettaja olisi meidän lapsen pahin kauhuskenaario koulussa - tuollaisella asenteella saataisiin pian pienen koululaisen koko koulun käynti pilattua heti alkuunsa.... :-( ja valitettavasti tuollaisia opettajia tosiaan on.
Esikoinen todettiin 14v adhd lapseksi sekä sitä ennen jo kuusi vuotiaana kehitysvammaiseksi. Ja tosiaan noita diaknooseja ei anneta ihan tosta vaan. Kokemusta on!!!
äsken ja nuorimmainen onnistui kadottamaan sen jonnekin bittiavaruuteen. Eli otanpa uusiksi:
Tarkoitukseni ei ollut loukata ketään ja anteeksi, jos niin tein. Edellä olevista viesteistä sain sen käsityksen, että en oikein ollut kuitenkaan osannut ilmaista kantaani. ADHD sinänsä ei ole mikään muotisairaus, mutta sanasta on tullut sellainen. Jos lapsi on vilkas, heti aletaan puhua ADHD:stä. Pelkään, että sana kärsii inflaation: mitä useammalla lapsella on ADHD eli haetaan diagnooseja ehkä turhiakin, silloin jäävät ne lapset, joilla tämä piirre " oikeasti" on varjoon. Tätä varmasti opettajaystävättärenikin tarkoitti.
Mahtoiko tämä olla yhtään selventävä?
mutta meillä on samanlainen poika... täyttää vuodenvaihteen jälkeen 4 v. Kova menijä. Meillä kyllä kuunnellaan ohjeet ja osataan toteuttaa ne, mutta juuri tuo: on mukavaa, ja yhtäkkiä potkii/tönii kaveriaan, sopii meidän poikaan. Piirrettyjä katsoo, voi katsoa puoli tuntiakin putkeen ja jos on joku kiva leikki, voi leikkiä pitkänkin aikaa, mutta odottaminen on vaikeaa.
Mielelläni minäkin kuulisin kommentteja. Hoidossa poikani on selvästi vilkkaampi kuin muut (toisaalta taas hoitokaverit on kyllä sieltä rauhallisimmista päästä, joka oikein korostaa eroa, on hoidossa pph).