eka koulupäivä tänään alkaa klo 12 ja mulla on paniikkikohtaus

Suosittelen kirjaa nimelta Vapaaksi ahdistuksesta: Työkirja paniikista ja peloista kärsiville. Siinä on paljon tietoa ja harjoituksia, joiden avulla voi itsenäisesti päästä paniikkikohtauksista. Moni terveydenhuollon ammattilainenkin käyttää tuota ja itse olen päässyt paniikkikohtauksista eroon tuon kirjan + terapian avulla. 

Sekin auttaa, jos hokee itselleen tsemppaavia lauseita, kun on pelottavassa tilanteessa, tyyliin: Kaikki on hyvin. Minä pystyn tähän, selviän tästä. Ja sitten kun paniikkikohtaus alkaa tulla, niin on hyvä muistaa, että paniikkikohtaus ei ole vaarallinen, se ei voi aiheuttaa sydämen pysähtymistä, tukehtumista, hulluksi tulemista tai mitä sitten pelkäätkin. Se on luonnollinen ruumiillinen reaktio joka vain esiintyy väärässä yhteydessä.

Kyllä paniikkihäiriöstä voi parantua. Tyhmää tulla huutelemaan tänne, ettei muka ikinä voi parantua! Pitää vaan jaksaa tehdä töitä ja tsempata omien jumiutuneiden ajatusten muuttamiseksi. Oletko käynyt terapiassa? Siitä olisi todennäköisesti iso apu.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 09:35"]Huoh ja voih. Tää on aina tällasta, pelottaa, tuntuu että kurkussa on jotain, ei pysty tekee muuta kuin makaamaan. Koska näistä pääsee eroon.. ja se koulussa oleminen usein pahentaa.. sillon myös huimaa älyttömästi.. joskus käytin rauhoittavia mutta pitkällä aikavälillä ne vaan pahensi paniikkia..
Keinoja parantumiseen??
[/quote]

Paniikkikohtaus. Nuorten naisten tauti joka iskee aina kun pitäisi tehdä jotain ei niin ihqua.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 10:51"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 09:35"]Huoh ja voih. Tää on aina tällasta, pelottaa, tuntuu että kurkussa on jotain, ei pysty tekee muuta kuin makaamaan. Koska näistä pääsee eroon.. ja se koulussa oleminen usein pahentaa.. sillon myös huimaa älyttömästi.. joskus käytin rauhoittavia mutta pitkällä aikavälillä ne vaan pahensi paniikkia.. Keinoja parantumiseen?? [/quote] Paniikkikohtaus. Nuorten naisten tauti joka iskee aina kun pitäisi tehdä jotain ei niin ihqua.

[/quote]

THIS!!!...

Nää kaikki "ryhdistäydy ja ota itseäsi niskasta kiinni laiskimus" -ihmiset saisivat itse sairastua pahaan paniikkihäiriöön. Katsotaan sitten, miten se ryhdistäytyminen ja reipastuminen teiltä sujuu! Tajutkaa, että kyseessä on SAIRAUS! Juuri teidän kaltaisten tunnekylmien idioottien takia Suomi on täynnä syrjäytyneitä ja pahoinvoivia ihmisiä, jotka eivät saa mistään apua, ja monet eivät myöskään uskalla hakea sitä leimautumisen pelossa tuollaisten huutelijoiden takia.

Mä ajattelin aina olevani sellainen joka ei mielenterveydellusesti sairastu. Vaan sattuipa niin että elämän liian pelottavat tapahtumat sairastuttivat minutkin. Sairaus puhkesi nopeasti yhdessä kesässä. Paraneminen ei ookkaan tapahtunut samalla vauhdilla. Ap

Paniikki on kuulunut  ihmisen elämään jo ihan elämän alkuhämärästä lähtien, eli koko evoluution ajan.  Se on puolustusmekanismi ja ollut eloonjäämisen ehto muinoin. 

Nykyään kyllä harvemmin tarvitsee puolustautua esim. pelottavien eläimien tai muun vastaavan takia, mutta paniikki on silti ihmisen perimässä.  Nyt vain tilanne on se, että koska ns. oikeata syytä paniikkiin ei ole, niin paniikkia esiintyy paniikkihäiriönä.  

Paniikkihäiriökohtaus on täysin vaaraton; et kuole, et pyörry, et sekoa, eikä mitään muutakaan oikeasti tapahdu. Muut eivät edes huomaa kohtausta, koska mitään ei tapahdu. Nimensä mukaisesti se on "vain" häiriö aivoissasi, vaikka se on kohtauksesta kärsivälle sillä hetkellä täyttä totta. Ajatukset pyörivät paniikissa ympyrää, pakene, pakene ilman näkyvää syytä, miksi pitäisi paeta. Yritä opetella ajettelemaan, että nyt istut tässä ( esim. luokassa) ja jos kohtaus on tuloillaan, tai päällä, niin tulkoon kohtaus; kukaan ei huomaa ja mitään ei tapahdu. Näin paniikki hälvenee ja mitä enemmän et vältä paniikkia aiheuttavia tilanteita, sen paremmin pärjäät.

Paniikkihäiriöön on toimivia lääkkeitä. Jos et ole kokeillut vielä beetasalpaaja Propralia, niin suosittelen. Se on monen esiintyvän henkilön ja luennoitsijan pelastus. 

Pärjäät kyllä, mene ja näytä pitkät paniikille.

se on helppoa ihmisen joka ikinä ei paniikkikohtausta ole kokenut tulla huutelemaan että "ryhdistäytykää tai pysykää kotona haukkomassa henkeä" ihan sama kun menisin itse sanomaan ihmiselle joka sairastaa esim. diabetesta että lopeta tuo itsesi piikittely ja ryhdistäydy. itse olen sairastanut paniikkihäiriötä 17 vuotta, ihan ala-aste ikäisestä asti, ennen kuin tästä asiasta edes kunnolla tiedettiin, on hoidettu anorektikkona ja uhkailtu nenämahaletkuilla kun ahdistuksen takia ei edes ole kyennyt syömään. toivon Sinulle joka olet täällä tullut pilkkaamaan ja naureskelemaan että koet eläessäsi joskus niin pahan paniikkikohtauksen että tuollaiset turhat puheet loppuu. Näin suoralta kädeltä voin sanoa että kaikkine tärinöineni olen selvinnyt tähän päivään asti psyykkaamalla itseni ja hyväksymällä että tämä ei ole itsestäni kiinni joten uskon että varmasti ihmisenä olen vahvempi kuin Sinä.

Minä otan suosiolla diapamin. Aina ei sekään auta mutta helpottaa. välillä menee monta kuukautta ilman, sitten taas tarviin. Lääkäri sanoi että 2 mg on niin mieto että voi aika huoletta käyttää jos ei jatkuvasti nappaile. Yritän pärjätä ilman, mutta jos tosi tarve on niin otan, hyvällä omallatunnolla. En jaksa enää kärsiä. Lapsesta asti oon kärsinyt peloista, jännityksestä ja ahdistuksesta. Oon käynyt psykologilla ja oon harrastanut paljon itseni tutkiskelua ja järjestänyt elämääni yms. Mutta tueksi tarvin myös lääkkeen. Joskus auttaa pelkkä ajatus siitä että lääke on olemassa jos tarvin. 

2

Ala tekemään jotain, joka vie ajatuksesi pois paniikkikohtauksesta. Mielikuvaharjoitteita tulevasta koulupäivästä, kun istut luokassa, jne. ja kaikki menee hyvin. Lähde kävelylle/lenkille, jotta saat energiaa purettua.

Hillitse nyt itsesi, iso ihminen!

2 jatkaa:

Onko paniikkikohtaus päällä vai tuloillaan?
Jos päällä, ei auta muuta, kuin antaa sen tulla vyörynä sisältä, ts. käydä se läpi.
Jos tuloillaan, joko annat sen tulla tai yritä viedä ajatukset muualle. Nuku ehkä hetki, liikunta on hyväksi, ehkä shoppailemaan, tms.

En mä tiedä onko täysillä jo päällä vai voiko vielä pahentua.. teen hetken sängyssä mielikuvaharjotteita sitten yritän päästä ylös

5=ap

Welcome to the club. Mitä koulua käyt?

Hamkia

Minulla auttaa itseasiassa asian ajattelu. Ei voivottelu, vaan sellainen "uhoaminen" paniikkikohtaukselle. Joskus jopa puhun ääneen (yksin ollessani) sille kohtaukselle tavallaan, siis tyyliä "ajattelitko että jotenkin horjutat arkeani, sähän olet vain mun mielikuvituksen tuottama mukamörkö eikä sulla ole lupaa hallita mun kroppaa ja mieltä. Mä näytän että oon vahvempi ku sä, katsopa ku vaan meen sinne kouluun!". Kuulostakoot hullulta, mutta usein auttaa!
Itselläni ei missään nimessä auta asian sulkeminen pois mielestä, silloin se piilee koko ajan taka-alalla.

Minulla ei ole apua, mutta joudun nyt maanantaina menemään esitelmöimään parille sadalle ihmiselle meidän koulutuksesta, kun alunperin ideana oli vain yksi, max kaksi luokkaa, joissa käydään puhumassa... yh... pahimpien paniikkikohtausten aikaan saatan viillellä kymmeniä kertoja ranteisiini ja ympäri kroppaa, joten tulee mielenkiintoista.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 09:45"]

En mä tiedä onko täysillä jo päällä vai voiko vielä pahentua.. teen hetken sängyssä mielikuvaharjotteita sitten yritän päästä ylös

[/quote]

Jos et vielä tiedä, ei se ole "iskenyt" vielä.
Tuntuuko, että happi loppuu?
Pelkäätkö kuolevasi?
Hakkaako sydän?
Tekisikö mieli juosta karkuun?
Itkettääkö?

Kokeile lenkkeilyä tai muuta aerobista liikuntamuotoa ulkoilmassa. Se oikeasti helpottaa stressiä - ja itsellä ainakin sitä tulevaa paniikkikohtausta. Ulkoilma tekee hyvää ja ajatus kulkee paremmin, kuin neljän seinän sisällä - ne seinät, kun tuppaat paniikkikohtauksen tullessa kaatua päälle.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 09:50"]

Minulla ei ole apua, mutta joudun nyt maanantaina menemään esitelmöimään parille sadalle ihmiselle meidän koulutuksesta, kun alunperin ideana oli vain yksi, max kaksi luokkaa, joissa käydään puhumassa... yh... pahimpien paniikkikohtausten aikaan saatan viillellä kymmeniä kertoja ranteisiini ja ympäri kroppaa, joten tulee mielenkiintoista.

[/quote]

Itselläni paras kokemus tuosta viiltelystä, kun olen sen lusikalla angstissani tehnyt. Kokeile sitä ihmeessä.
Vtun provo. Pakko leikkiä tällaisellakin asialla?