Lue keskustelun säännöt.
Kukaan ollut vain yhden kumppanin kanssa elämänsä aikana?
08.01.2015 |
Täällä 23 v. nainen, 16-vuotiaana aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa. Paljon ollaan siis yhdessä koettu, teinidraamavuodet, ylä- ja alamäkiä ja nyt näin aikuistuessa vakaampaa elämää. Hyvä mies, kohtelee mua hyvin, ikinä ei ole tarvinnut epäillä uskottomuutta. Mies saa mut nauramaan ja voin luottaa kaikinpuolin.
Välillä vaan tulee mieleen ajatus, että jos tämä tuleekin olemaan ainut kumppanini, enkä saa kokeilla ikinä ketään muita, niin jäänkö jostain paitsi? Saisinko sittenkin jostain paremman ja mulle sopivamman? Mitä jos 10-20 vuoden päästä tajuan, että ei tämä ollutkaan se oikea? Varsinkin kun nykyään sinkkuutta ihannoidaan ja kaikki kokeilevat useita kumppaneita. Kaveripiirissä oikeastaan kukaan ei ole näin kauaa seurustellut. Kaikki parit jotka lukioaikanamme seurustelivat ovat eronneet ja hehkuttavat vapaata sinkkuaikaa, sekin varmasti vaikuttaa ajatuksiini.
Onko mitään rohkasevia kommentteja nuoresta asti yhdessä olleilta? Oletteko vielä onnellisia monien vuosien jälkeen vai tuntuuko, että jotain on jäänyt elämättä?
Kommentit (7)
Pidä kiinni siitä mikä sulla nyt on! Sinkut on sinkkuja sen takia, etteivät ole löytäneet toista ihmistä, jonka kanssa asiat sujuisi yhtä hyvin, kuin teillä. Kaikkia haluavat sitä mitä sulla jo on. Sinkkuutta hehkutetaan, koska muuten sinkuilla olisi saamaton ja paska olo.
Onnittelut löydöksestäsi! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä! Ensimmäisen poikaystävän kanssa naimisissa, ennen tätä en ollut edes suudellut muita. Toivottavasti yhdessä loppuun asti!
Olen 20-vuotias. Mulla alkoi vasta eka suhde muutama kuukausi sitten. Toivoisin, että tää olisi se ainoa ja kestäisi hautaan saakka. Joo kuulostaa naiivilta, enkä ennen uskonut, että voisin näin ajatella. Mietin aina, että se ensimmäinen voi olla "leikkisuhde". Tää alkoikin vähän puolvahingossa. On kuitenkin tullut tunteita, joiden en uskonut oikeasti olevan olemassa. Pidän hänestä mielettömästi, enkä halua ketään muuta. Meillä on paljon hyviä hetkiä, ja ollaan samalla aallonpituudella. Ois todella kivaa, jos tästä tulisi vakava suhde. Nyt saa vanhemmat naiset sanoa: "Mitä sinä tyttönen vielä tiedät?" Joo en tiiäkään, mutta haluan uskoa, että tällainen olisi mahdollista. Ja haluan olla täysillä juuri tässä suhteessa.
Täällä lähes sama tarina, siis 23v nainen onnellisesti naimisissa miehen kanssa joka oli jo teinivuosien poikaystävä 15-vuotiaasta eteenpäin. Ja tiedänpä sellaisenkin parin jotka alkoivat seurustelemaan jo 13-14-vuotiaina. Siinähän kasvaa yhteen. Pidä kiinni ;)
23-vuotias on ihan pentu, ja pentumaisilta sinun pohdiskelusi kuulostavatkin.
Olen tänä vuonna 50 vuotta täyttävä nainen, yhden ja saman kumppanin kanssa ollut yli 25 vuotta, enkä ole ollenkaan onneton, päin vastoin. Rakkaus on tahtotila, vihkikaavassakin kysytään tahdotko sinä ja myötä- ja vastoinkäymisissä, ei "haluaistko kokeilla pari-kolme vuotta jos niinku olis kivaa ja hauskaa aina vaan eikä sit mitään kriisei, kiits". Kun valitsee oikein, on yhteistä huumoripohjaa ja muutakin keskusteltavaa kuin se, mitä ostetaan kaupasta ja mennäänkö saunaan perjantaina vai lauantaina, ollaan jo aika pitkällä. En suosittele kuitenkaan liian samanluonteista; ainakin meillä on suhteen pippuria pitänyt yllä luonteidemme erilaisuus. Mutta sopeutumiskykyä täytyy olla, puolin ja toisin, kykyä ja halua (taas tulee tuo tahtotila esiin). Ja sitoutumiskykyä ja -halua, niin, ettei anna sen ensimmäisen kriisin viedä, tai sen työpaikkaihastuksen. Ihminen ei ole eläin, hänellä on järki olla olematta viettiensä vietävissä, kun kerran on sitoutunut toiseen.
Mutta en usko, että nykyparikymppiset viettävät koskaan edes hopeahääpäiviään (eli 25 vuotta naimisissa saman puolison kanssa), saati sitten kultahääpäivään (50 vuotta naimisissa), kuten minun vanhempani tekivät, niin on materialistiseksi ja hedonistiseksi mennyt tämä maailma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavattiin 15-vuotiaina ja yhdessä nyt 10 vuotta. Säälin paljon sinkkukavereitani, kotka epätoivoisima etsivät kumppania. Välillä kuitenkin kadehdin heidän treffailuaan, mutta karmeat erot ja huonot treffit saavat minut tuntemaan kiitollisuutta omasta suhteestani. Olen tässä onnellinen.
No oon 21 ja olin vuoden suhteessa, enää en ole. Mutta yhden kanssa vaan...