En pysty lopettamaan ahmimista

nosto

Syö rasvaa

Ota yhteyttä lääkäriin. Joko terveyskeskukseen tai opiskelijoiden terveydenhuoltoon, jos olet sellaiseen oikeutettu.

Minä kärsin 15 vuotta ahmimisesta. Olethan tietoinen BED-syömishäiriöstä? Pääsin lähetteellä syömishäiriöklinikalle. Ensin taistelin vastaan ja halusin pitää ahmimisesta kiinni, se oli turvallinen tapa minulle kohdata stressitilanteet. Nyt pystyn syömään normaalisti, terveellisesti, enkä olisi ikinä uskonut pystyväni tähän. 1,5 vuotta meni opetellessa. Olen viimeisen 8 kuukauden aikana ahminut kaksi kertaa. 

Saanko kysyä ehkä tyhmänkin kysymyksen? Ja ihan oikeasti vain epätietoisuuttani tämä. Miten syömishäiriöisen ahmiminen eroaa terveen ihmisen ahmimisesta? Siis kyllähän terveelläkin ihmisellä tulee ahmittua hyvää ruokaa kaksin käsin joskus, ja esim. aika moni ei osaa lopettaa vaikkapa suklaalevyn tai sipsien syöntiä ajoissa. Sitten on kamala ähky ja paha olo. Tai ihan tavallinen hyvä ruoka, santsataan useampaankin kertaan ja sitten ollaan mahan vieressä sohvalla ähkyssä. 

Miten syömishäiriöisen ahmiminen siis eroaa "tavallisesta"?

Kiitos 3! Olen tiedostanut kyllä vuosia että ahmiminen on BED-tyyppistä. Välillä on ollut parempiakin aikoja, mutta nyt on tosi huono kausi menossa. Olen käynyt kyllä juttelemassa psykologilla. Olen lukenut paljon syömishäiriöistä enkä oikeasti usko että voisin ravitsemusterapeutilta/psykiatrilta saada enää mitään uutta tietoa. Tarvitsisisn nyt vaan päässä sen "naksahduksen" että jaksaisin vastustaa ahmimista. Viime aikoina mulla ei ole ollut yhtään voimia siihen...

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 11:59"]

Saanko kysyä ehkä tyhmänkin kysymyksen? Ja ihan oikeasti vain epätietoisuuttani tämä. Miten syömishäiriöisen ahmiminen eroaa terveen ihmisen ahmimisesta? Siis kyllähän terveelläkin ihmisellä tulee ahmittua hyvää ruokaa kaksin käsin joskus, ja esim. aika moni ei osaa lopettaa vaikkapa suklaalevyn tai sipsien syöntiä ajoissa. Sitten on kamala ähky ja paha olo. Tai ihan tavallinen hyvä ruoka, santsataan useampaankin kertaan ja sitten ollaan mahan vieressä sohvalla ähkyssä. 

Miten syömishäiriöisen ahmiminen siis eroaa "tavallisesta"?

[/quote]

Terveellä ihmisellä ahmiminen johtuu hiilareitten koukuttavuudesta. "Nälkä kasvaa syödessä", niinkuin sanotaan. Siitäkin on mahdollisuus päästä eroon, jos haluaa.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 11:59"]

Saanko kysyä ehkä tyhmänkin kysymyksen? Ja ihan oikeasti vain epätietoisuuttani tämä. Miten syömishäiriöisen ahmiminen eroaa terveen ihmisen ahmimisesta? Siis kyllähän terveelläkin ihmisellä tulee ahmittua hyvää ruokaa kaksin käsin joskus, ja esim. aika moni ei osaa lopettaa vaikkapa suklaalevyn tai sipsien syöntiä ajoissa. Sitten on kamala ähky ja paha olo. Tai ihan tavallinen hyvä ruoka, santsataan useampaankin kertaan ja sitten ollaan mahan vieressä sohvalla ähkyssä. 

Miten syömishäiriöisen ahmiminen siis eroaa "tavallisesta"?

[/quote]

Minä (tuo 15 vuotta ahmimisesta kärsinyt) en syönyt oikein koskaan normaalisti. Paino nousi ja laski suuria määriä. Joko laihdutin, eli en syönyt juuri mitään tai sitten ahmin niin, että parin tunnin sisällä tuli syötyä esimerkiksi 6000 kcal edestä jäätelöä, suklaata, sipsejä, keksejä, pizzaa, ihan mitä vain. 

Tavallinen ahmimispäivä minulla oli sellainen, että päätin alkaa pudottaa painoa ja syödä terveellisesti aamusta. Söin ehkä lautasellisen jotain Fitness-muroja. Lounaalla ehkä jonkun pienen kasvissosekeiton, joka ei pitänyt nälkää ollenkaan. Välipala-aikaan oli jo niin kova nälkä, että söin suklaapatukan. Ja koska hieno dieettini oli mennyt jo pieleen siltä päivältä, jätin päivällisen välistä ja haalin kaupasta kassillisen herkkuja, jotka söin yksin yleensä telkkaria katsellen. 

Ahmimishäiriöinen syö harvemmin normaalisti ahmimiskohtausten välillä. Terve ahmiminen (mainitsemasi suklaalevy kerralla tms.) sopii normaaliin ruokavalioon, jos se suklaalevy kerrallaan tapahtuu vaikka kerran viikossa ja muuten syödään normaalisti koko viikko.

Minulla oli 2000-luvun alussa "peruskassi", jonka ahmin yleensä tunnin sisällä: 1 litra suklaahippujäätelöä, juustonaksupussi, Jaffa-keksipaketti, Saarioisten tonnikalapizza kylmänä, 1,5 litraa Pepsi Maxia, 2 berliininmunkkia ja suklaalevy. Tällainen ehkä noin kerran viikossa, joskus useamminkin.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 12:07"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 11:59"]

Saanko kysyä ehkä tyhmänkin kysymyksen? Ja ihan oikeasti vain epätietoisuuttani tämä. Miten syömishäiriöisen ahmiminen eroaa terveen ihmisen ahmimisesta? Siis kyllähän terveelläkin ihmisellä tulee ahmittua hyvää ruokaa kaksin käsin joskus, ja esim. aika moni ei osaa lopettaa vaikkapa suklaalevyn tai sipsien syöntiä ajoissa. Sitten on kamala ähky ja paha olo. Tai ihan tavallinen hyvä ruoka, santsataan useampaankin kertaan ja sitten ollaan mahan vieressä sohvalla ähkyssä. 

Miten syömishäiriöisen ahmiminen siis eroaa "tavallisesta"?

[/quote]

Minä (tuo 15 vuotta ahmimisesta kärsinyt) en syönyt oikein koskaan normaalisti. Paino nousi ja laski suuria määriä. Joko laihdutin, eli en syönyt juuri mitään tai sitten ahmin niin, että parin tunnin sisällä tuli syötyä esimerkiksi 6000 kcal edestä jäätelöä, suklaata, sipsejä, keksejä, pizzaa, ihan mitä vain. 

Tavallinen ahmimispäivä minulla oli sellainen, että päätin alkaa pudottaa painoa ja syödä terveellisesti aamusta. Söin ehkä lautasellisen jotain Fitness-muroja. Lounaalla ehkä jonkun pienen kasvissosekeiton, joka ei pitänyt nälkää ollenkaan. Välipala-aikaan oli jo niin kova nälkä, että söin suklaapatukan. Ja koska hieno dieettini oli mennyt jo pieleen siltä päivältä, jätin päivällisen välistä ja haalin kaupasta kassillisen herkkuja, jotka söin yksin yleensä telkkaria katsellen. 

Ahmimishäiriöinen syö harvemmin normaalisti ahmimiskohtausten välillä. Terve ahmiminen (mainitsemasi suklaalevy kerralla tms.) sopii normaaliin ruokavalioon, jos se suklaalevy kerrallaan tapahtuu vaikka kerran viikossa ja muuten syödään normaalisti koko viikko.

Minulla oli 2000-luvun alussa "peruskassi", jonka ahmin yleensä tunnin sisällä: 1 litra suklaahippujäätelöä, juustonaksupussi, Jaffa-keksipaketti, Saarioisten tonnikalapizza kylmänä, 1,5 litraa Pepsi Maxia, 2 berliininmunkkia ja suklaalevy. Tällainen ehkä noin kerran viikossa, joskus useamminkin.

[/quote]

Kiitos, tuo selventikin! Aika hurjalta kuulostaa kyllä.

-4

Aloitit, ap, jo heti aamulla huonon syömisen. Sokeria vain, kyllä siinä helposti tulee nälissään ahmittua.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 12:02"]

Kiitos 3! Olen tiedostanut kyllä vuosia että ahmiminen on BED-tyyppistä. Välillä on ollut parempiakin aikoja, mutta nyt on tosi huono kausi menossa. Olen käynyt kyllä juttelemassa psykologilla. Olen lukenut paljon syömishäiriöistä enkä oikeasti usko että voisin ravitsemusterapeutilta/psykiatrilta saada enää mitään uutta tietoa. Tarvitsisisn nyt vaan päässä sen "naksahduksen" että jaksaisin vastustaa ahmimista. Viime aikoina mulla ei ole ollut yhtään voimia siihen...

[/quote]

Minulla kesti 1,5 vuotta tajuta, että olen ainut ihminen tässä maailmassa, joka voi auttaa minua. Tiedonpuutteen takia kukaan ahmimishäiriöinen ei ahmi. Kukaan psykologi, ravintoterapeutti tai sairaanhoitaja ei voi laittaa puolestani suuta kiinni ja lopettaa ahmimista. Toivoin tietenkin, että syömishäiriöklinikalla tulisi joku ahaa-elämys ja lopettaisin ahmimisen kuin taikaiskusta. Näin ei tapahtunut ja lihoin sen klinikkajakson jälkeen 20 kiloa 1,5 vuodessa. Viime keväänä pudotin 10 viikossa 20 kiloa Nutrilett-pusseilla. Kun pussi loppuivat, aloin taas ahmia. Se oli jotenkin sellainen pohjakosketus itselle. Tajusin, etten ikinä tule pääsemään ahmimisesta eroon. Painoa oli tuossa vaiheessa yli 100 kiloa. Päätin sitten ottaa syömishäiriöklinikalta saadut esitteet käteen, luin ne ja aloin syödä tylsästi viidesti päivässä, lisätä kasviksia ja syödä normaaleja annoksia. Ei mitään dieettejä, normaalia ruokaa normaaleihin aikoihin. Kun olin jatkanut tuota muutaman viikon, ei tehnyt enää mieli ahmia. Ei ollut nälkä ja tiesin saavani ruokaa aina noin 3 tunnin välein. Aloin odottaa sitä normaalia ruokaa, oli kiva syödä. 

Nyt tuosta normaalin ruokavalion aloittamisesta on 8 kuukautta ja olen laihtunut yli 20 kiloa. Siis syömällä oikein, en laihduttamalla. En ole kieltänyt itseltäni mitään, kuten normaaliin ruokavalioon kuuluu. Olen syönyt herkkuja, olen juonut alkoholia, söin nyt jouluna niin paljon kuin napa veti (ja se ei muuten enää vetänyt entiseen malliin!) ja palasin juhlan jälkeen normaaliin ruokavalioon. 

Viimeisen 8 kuukauden aikana olen ahminut 2 kertaa. Ne olivat tilanteita, joissa olin todella stressaantunut. Pystyin katkaisemaan ne kerrat niihin ja jatkoin taas seuraavana päivänä tavallisesti. Edellisessä elämässäni olisin pitänyt tietenkin paastopäivän tai pari, jotta ahmitut kalorit olisi saatu kulutettua.

Hae apua ja auta itseäsi, ihan oikeasti. Ahmiminen on syvältä.

Minä olen kyllä sisäistänyt tuon, että ahmimishäiriöstä kärsivä ei saisi aloitella mitään kitukuureja tai dieettejä ahmimista seuraavina päivinä. Siksi PYRIN syömään normaalisti (mutta tietenkään en aina onnistu). Esimerkiksi aamuisin ei kerta kaikkiaan rahka maistu, kun on edellisenä iltana ahminut itsensä täyteen hiilihydraatteja. Samoin en esim. eilen ehtinyt/jaksanut käydä yliopistoruokalassa syömässä, joten korvasin lämpimän ruoan sämpylällä ja kahvilla. Mutta usein kyllä yritän ylläpitää normaaliakin ruokavaliota ahmimisen ohessa.

Ja voi itku, kuulosti NIIN tutulta tuo "peruskassi", tonnikalapizzaa lukuunottamatta... :( Minulla uppoaa kevyesti tuollainen useamman kerran viikossa...! Sairasta, tiedän. Enkä ole kuin lievästi ylipainoinen, kaikesta huolimatta. Mutta nyt ahmiminen on selkeästi lähtenyt käsistä, se ei ole enää napostelua ja herkuttelua. Ehkä ostan tänään tönkän kreikkalaista jogurttia ja kasviksia ja ahmin niitä...

Mutta ahmimisestahan tulee ihan kamala ole, niin fyysisesti kuin psyykkisesti. On paljon helpompaa ymmärtää bulimia, kuin tuo ahmiminen ilman oksentamista. Siinähän kestää useita tunteja, ennen kuin se olo helpottaa, ellei niitä ahmimiaan oksenna pois.

Aloittaja tässä (kirjoitin myös viestin 11).

Minä olen ymmärtänyt tuonkin, että vain itse voin auttaa itseäni. Millään ammattilaisen taikasauvan heilautuksella tämä ei poistu. Mutta osaisitko kertoa, että MITÄ ne siellä hoidossa sanoivat, että sait itse kipinän auttaa itseäsi... :( Minä kun olen niin syvässä toivottomuuden tilassa, etten jaksa ponnistella, vaikka tiedän olevani ITSE vastuussa.

Minulla on ollut kausia, jolloin olen pysynyt syömään 2-4 viikkoa hyvin ja terveellisesti. Kun olen päässyt muutaman ensimmäisen päivän yli, tämä on tuntunut jopa helpolle! Ahmiminen on AINA alkanut uudelleen, kun olen päättänyt "aloittaa herkkujen syömisen opettelun" ja ostanut yhden karkkipussin itselleni. Karkit ovat maistuneet niin ihanalle, että seuraavana päivänä olen päättänyt palkita itseäni vielä vähän lisää. Tästä ahmiminen on sitten revennyt taas käsistä. Ilmeisesti saan liian vähän enegiaa normaaliruokavaliosta, koska herkit sitten vievät mukanaan, vaikka olo on muutoin parempi. Ongelmana on kuitenkin se, että en kerta kaikkiaan jaksa laittaa kahta lämmintä ruokaa päivässä. Normaalisti syön yliopistolla kerran päivässä, mutta mulla ei ole kotona pakastinta jota voisin hyödyntää - lisäksi asun kimppakämpässä, joten keittiössä puuhastelu on ahdistavaa.

Pakko lisätä, että ainakin mä ahmijana jotenkin totun siihen täyteen oloon. Monta kertaa päivässä voi ladata itsensä ihan täyteen. Edellisestä ei ole oikeasti edes toipunut, kun jo jatkaa syömistä. Ja mitä enemmän syö edellisenä iltana, sitä kovempi nälkä seuraavana aamuna.
Mä ahmin ja paastoan, siksi mä olen painanut pahimmillaan "vain" 75 kiloa.
Olen syönyt myös usein ja terveellisesti pitkiäkin aikoja, mutta silloinkin odotin koko ajan aikaa milloin saan syödä herkkuja tai jotain lemppari mättöruokaa. Rakastan ns. huonoa ruokaa ja terveelliset ruuat ovat sellaisia mitä voin syödä, mutta en erityisemmin tykkää.
Toivon todellakin ap, että sulla (sekä meillä muilla) kohta jossain klikkaa ja lopetetaan tämä turha ahmiminen.

Tiedän niin hyvin ongelmasi, ap. Olen iltasyöjä, joka aloittaa päivän aina kevyesti (juurikin jollakin muroannoksella) ja lounaskin vielä sujuu mallikkaasti (juurikin jokin keitto ja salaatti), mutta iltaan mennessä tilanne eskaloituu joka kerta. Ensin repsahtaa syömään päivällistä hirveän suuren annoksen, jonka jälkeen kaikki onkin taas menetetty siltä päivältä ja voi "samaan konkurssiin" syödä kamalat määrät sokeria ja hillareita. Suklaata, jäätelöä, sipsiä, karkkia, jugurttia, leipää, nuudelia... 

Oli aikamoinen ahaa-elämys törmätä jollakin sivustolla ohjeeseen, jonka mukaan "aamulla tulisi syödä kuin kuningas, lounasaikaan kuin prinssi ja illalla kuin kerjäläinen". Tarkoittaa siis, että aamulla söisi niin paljon kuin vatsa ikinä vetää (ja minulla ainakin vetää, olen aamuisin hyvin nälkäinen), lounaallakin vielä reilun annoksen, mutta keventäisi iltaa kohden. Ainakin tähän mennessä on toiminut - olen laihtunut kuukaudessa viisi kiloa, vaikken ole oikeastaan laihduttanut. Kääntänyt vain ateriarytmin päälaelleen. Kannattaa kokeilla, josko sinullakin onnistuisi! 

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 12:34"]

Aloittaja tässä (kirjoitin myös viestin 11).

Minä olen ymmärtänyt tuonkin, että vain itse voin auttaa itseäni. Millään ammattilaisen taikasauvan heilautuksella tämä ei poistu. Mutta osaisitko kertoa, että MITÄ ne siellä hoidossa sanoivat, että sait itse kipinän auttaa itseäsi... :( Minä kun olen niin syvässä toivottomuuden tilassa, etten jaksa ponnistella, vaikka tiedän olevani ITSE vastuussa.

Minulla on ollut kausia, jolloin olen pysynyt syömään 2-4 viikkoa hyvin ja terveellisesti. Kun olen päässyt muutaman ensimmäisen päivän yli, tämä on tuntunut jopa helpolle! Ahmiminen on AINA alkanut uudelleen, kun olen päättänyt "aloittaa herkkujen syömisen opettelun" ja ostanut yhden karkkipussin itselleni. Karkit ovat maistuneet niin ihanalle, että seuraavana päivänä olen päättänyt palkita itseäni vielä vähän lisää. Tästä ahmiminen on sitten revennyt taas käsistä. Ilmeisesti saan liian vähän enegiaa normaaliruokavaliosta, koska herkit sitten vievät mukanaan, vaikka olo on muutoin parempi. Ongelmana on kuitenkin se, että en kerta kaikkiaan jaksa laittaa kahta lämmintä ruokaa päivässä. Normaalisti syön yliopistolla kerran päivässä, mutta mulla ei ole kotona pakastinta jota voisin hyödyntää - lisäksi asun kimppakämpässä, joten keittiössä puuhastelu on ahdistavaa.

[/quote]

Voi hyvänen aika, mitä selityksiä! Jätä se karkkipussi ostamatta, ei sun tarvitse opetella herkkujen syömistä, sinä osaat sen jo. Odotatko saavasi täältä sympatiaa ja luvan ahmimiseen kaikkien selityksiesi jälkeen? Että sinun vaikeuksia ruoalaittoon ymmärrettäisiin ja todettaisiin, että et voi mitenkään lopettaa ahmimista. Oletko tosiaan noin heikko?

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 12:34"]

Aloittaja tässä (kirjoitin myös viestin 11).

Minä olen ymmärtänyt tuonkin, että vain itse voin auttaa itseäni. Millään ammattilaisen taikasauvan heilautuksella tämä ei poistu. Mutta osaisitko kertoa, että MITÄ ne siellä hoidossa sanoivat, että sait itse kipinän auttaa itseäsi... :( Minä kun olen niin syvässä toivottomuuden tilassa, etten jaksa ponnistella, vaikka tiedän olevani ITSE vastuussa.

Minulla on ollut kausia, jolloin olen pysynyt syömään 2-4 viikkoa hyvin ja terveellisesti. Kun olen päässyt muutaman ensimmäisen päivän yli, tämä on tuntunut jopa helpolle! Ahmiminen on AINA alkanut uudelleen, kun olen päättänyt "aloittaa herkkujen syömisen opettelun" ja ostanut yhden karkkipussin itselleni. Karkit ovat maistuneet niin ihanalle, että seuraavana päivänä olen päättänyt palkita itseäni vielä vähän lisää. Tästä ahmiminen on sitten revennyt taas käsistä. Ilmeisesti saan liian vähän enegiaa normaaliruokavaliosta, koska herkit sitten vievät mukanaan, vaikka olo on muutoin parempi. Ongelmana on kuitenkin se, että en kerta kaikkiaan jaksa laittaa kahta lämmintä ruokaa päivässä. Normaalisti syön yliopistolla kerran päivässä, mutta mulla ei ole kotona pakastinta jota voisin hyödyntää - lisäksi asun kimppakämpässä, joten keittiössä puuhastelu on ahdistavaa.

[/quote]

Ei varsinaisesti mitään uutta, mitä et jo tietäisi. Kerrottiin, minkälainen on terveellinen ruokavalio ja mietittiin, mistä ahmiminen johtuu ja miten sen pystyisi lopettamaan. Minua ne neuvot eivät oikein auttaneet, kun ahmimisen tilalle ehdotettiin vaihtoehtoista toimintaa kuten kävely tai kirjan lukeminen.. Ymmärrän, että ajatukset pitäisi saada pois ahmimisesta, mutta kirjan lukeminen ei siinä auta yhtään.

Minun mieltäni alkoi muuttaa se, että mietin, minkälaisen loppuelämän haluan viettää. Haluanko, että ahmiminen kuuluu siihen vai en. Terveelliset ja normaalit elämäntavat voi aloittaa milloin tahansa. Vaikka kesken päivän. Ei tarvitse odottaa kuun vaihdetta, maanantaita, uutta vuotta, kesää tai mitään muutakaan. Voi aloittaa nyt. Ja kun syö oikeasti normaalia ruokaa, eikä laihduta, niin ennen pitkää paino putoaa normaalilukemiin. Jos syö normaaliruokaa, mutta vain 1300kcal edestä, tulee nälkä ja ahmimishimo. Jos pakottaa itsensä syömään sen noin 2000 kcal päivässä ja jakaa sen viiteen ateriaan, syötävää on oikeasti paljon. Nälkä ei ole ja koska et laihduta, voit syödä oikeaa ruokaa. Esimerkiksi sitä pizzaa.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 12:40"]

Pakko lisätä, että ainakin mä ahmijana jotenkin totun siihen täyteen oloon. Monta kertaa päivässä voi ladata itsensä ihan täyteen. Edellisestä ei ole oikeasti edes toipunut, kun jo jatkaa syömistä. Ja mitä enemmän syö edellisenä iltana, sitä kovempi nälkä seuraavana aamuna. Mä ahmin ja paastoan, siksi mä olen painanut pahimmillaan "vain" 75 kiloa. Olen syönyt myös usein ja terveellisesti pitkiäkin aikoja, mutta silloinkin odotin koko ajan aikaa milloin saan syödä herkkuja tai jotain lemppari mättöruokaa. Rakastan ns. huonoa ruokaa ja terveelliset ruuat ovat sellaisia mitä voin syödä, mutta en erityisemmin tykkää. Toivon todellakin ap, että sulla (sekä meillä muilla) kohta jossain klikkaa ja lopetetaan tämä turha ahmiminen.

[/quote]

Hassua, että siihen voi tottua. Mulla tulee jo yhden pizzan jälkeen sellainen fyysinen pakottava tunne oksentaa. En siis pahalla tarkoittanut kun sanoin, että bulimia on helpompi ymmärtää. Ilmeisesti keho sitten tottuu siihen oloon.

Ole sitten läski sika ja vedä karkkia naamaan!

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 12:02"]

Kiitos 3! Olen tiedostanut kyllä vuosia että ahmiminen on BED-tyyppistä. Välillä on ollut parempiakin aikoja, mutta nyt on tosi huono kausi menossa. Olen käynyt kyllä juttelemassa psykologilla. Olen lukenut paljon syömishäiriöistä enkä oikeasti usko että voisin ravitsemusterapeutilta/psykiatrilta saada enää mitään uutta tietoa. Tarvitsisisn nyt vaan päässä sen "naksahduksen" että jaksaisin vastustaa ahmimista. Viime aikoina mulla ei ole ollut yhtään voimia siihen...

Minulla kesti 1,5 vuotta tajuta, että olen ainut ihminen tässä maailmassa, joka voi auttaa minua. Tiedonpuutteen takia kukaan ahmimishäiriöinen ei ahmi. Kukaan psykologi, ravintoterapeutti tai sairaanhoitaja ei voi laittaa puolestani suuta kiinni ja lopettaa ahmimista. Toivoin tietenkin, että syömishäiriöklinikalla tulisi joku ahaa-elämys ja lopettaisin ahmimisen kuin taikaiskusta. Näin ei tapahtunut ja lihoin sen klinikkajakson jälkeen 20 kiloa 1,5 vuodessa. Viime keväänä pudotin 10 viikossa 20 kiloa Nutrilett-pusseilla. Kun pussi loppuivat, aloin taas ahmia. Se oli jotenkin sellainen pohjakosketus itselle. Tajusin, etten ikinä tule pääsemään ahmimisesta eroon. Painoa oli tuossa vaiheessa yli 100 kiloa. Päätin sitten ottaa syömishäiriöklinikalta saadut esitteet käteen, luin ne ja aloin syödä tylsästi viidesti päivässä, lisätä kasviksia ja syödä normaaleja annoksia. Ei mitään dieettejä, normaalia ruokaa normaaleihin aikoihin. Kun olin jatkanut tuota muutaman viikon, ei tehnyt enää mieli ahmia. Ei ollut nälkä ja tiesin saavani ruokaa aina noin 3 tunnin välein. Aloin odottaa sitä normaalia ruokaa, oli kiva syödä. 

Nyt tuosta normaalin ruokavalion aloittamisesta on 8 kuukautta ja olen laihtunut yli 20 kiloa. Siis syömällä oikein, en laihduttamalla. En ole kieltänyt itseltäni mitään, kuten normaaliin ruokavalioon kuuluu. Olen syönyt herkkuja, olen juonut alkoholia, söin nyt jouluna niin paljon kuin napa veti (ja se ei muuten enää vetänyt entiseen malliin!) ja palasin juhlan jälkeen normaaliin ruokavalioon. 

Viimeisen 8 kuukauden aikana olen ahminut 2 kertaa. Ne olivat tilanteita, joissa olin todella stressaantunut. Pystyin katkaisemaan ne kerrat niihin ja jatkoin taas seuraavana päivänä tavallisesti. Edellisessä elämässäni olisin pitänyt tietenkin paastopäivän tai pari, jotta ahmitut kalorit olisi saatu kulutettua.

Hae apua ja auta itseäsi, ihan oikeasti. Ahmiminen on syvältä.

Kertoisitko tarkemmin tuosta ruokavaliosta?