En pysty lopettamaan ahmimista

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kyllä sisäistänyt tuon, että ahmimishäiriöstä kärsivä ei saisi aloitella mitään kitukuureja tai dieettejä ahmimista seuraavina päivinä. Siksi PYRIN syömään normaalisti (mutta tietenkään en aina onnistu). Esimerkiksi aamuisin ei kerta kaikkiaan rahka maistu, kun on edellisenä iltana ahminut itsensä täyteen hiilihydraatteja. Samoin en esim. eilen ehtinyt/jaksanut käydä yliopistoruokalassa syömässä, joten korvasin lämpimän ruoan sämpylällä ja kahvilla. Mutta usein kyllä yritän ylläpitää normaaliakin ruokavaliota ahmimisen ohessa.

 

Ja voi itku, kuulosti NIIN tutulta tuo "peruskassi", tonnikalapizzaa lukuunottamatta... :( Minulla uppoaa kevyesti tuollainen useamman kerran viikossa...! Sairasta, tiedän. Enkä ole kuin lievästi ylipainoinen, kaikesta huolimatta. Mutta nyt ahmiminen on selkeästi lähtenyt käsistä, se ei ole enää napostelua ja herkuttelua. Ehkä ostan tänään tönkän kreikkalaista jogurttia ja kasviksia ja ahmin niitä...

Suosikkiaamupalani on Nutrilett Tropical smoothie ja kahvi koska haluan nopean ja helpon aamupalan. Valitettavasti on aika kallis joten nykyisin sen sijaan nautin juotavan jogurtin (danonen danup tai vaikka valion kreikkalainen). Noissa jugurteissa vaan on enemmän sokeria, en jaksa ilman aamupalaa joten sen vuoksi nautin aamiaisen nestemäisenä.

Kannattaa juoda teetä (tai kahvia jos pitää siitä). Lämmin juoma itselläni täyttää vatsaa jos ei vatsa tullut täyteen ruokailusta vaikka olisizsyönyt kunnolla.

Mulla auttoi, kun aloin tosissaan miettiä miten haluan elämääni elää. Ahmimisen jälkeen tuli poikkeuksetta morkkis ja paha olo sen hetken hyvän fiiliksen jälkeen. Jos on mahdollisuus, että toisin syömällä voisin voida ihan oikeasti hyvin (henkisesti), mahdollisesti jopa laihtua ja näin saada kokonaisuudessaan paremman itsetunnon, miksen kokeilisi?

No, aloin kyllä samalla ihan tietoisesti laihduttaa, mutta fiksusti. Aiemmin on ollut vain näitä syömättömyyskokeiluita, kaikki päättyneet tietenkin ahmimiseen. Terveellinen ruokavalio alkoikin nopeasti tepsiä, ja aleneva vaa'an lukema antoi paljon tsemppiä jatkaa.

Kyllä mulla vieläkin joskus jää ahmiminen "päälle" - en kuitenkaan mitään ihan älyttömiä enää syö. Häpesin tosin syömisiäni jo noina pahoina kausina niin paljon, etten koskaan kehdannut kaupasta ostaa herkkuja ylettömiä määriä. Sen sijaan söin esim. leipää juustolla vaikka pussillisen kerralla. Vieläkin tuntuu, että leipä on itselleni aikamoinen vaaran paikka, kun se on ikään kuin "sallittu" ruoka. Kyllä paljon syömisestä edelleen tulee morkkis, mutta nykyään pystyn jo ajattelemaan, että huomenna on uusi päivä kohdella itseään hyvin.