Lue keskustelun säännöt.
Oma ja puolison paikka sisarussarjassa
15.01.2015 |
Oletteko huomanneet, että sellaisen ihmisen kanssa on helpompi seurustella, jolla on sama paikka sisarussarjassa kuin itsellänne? Me ollaan mieheni kanssa molemmat keskimmäisiä lapsia kolmesta (ja vieläpä niin, että esikoinen on eri sukupuolta ja kuopus samaa kuin me itse) ja meillä on hyvin samanlainen "maailmankatsomus". Homma tuntuu toimivan paljon paremmin kuin niissä muissa pitkissä suhteissa, missä olen itse ollut (niissä miehet oli esikoisia ja toinen vielä ainoa lapsi). Mieheni exä oli myös esikoinen.
Ajatuksia? Onko teoriani oikea vai onko tämä vain sattumaa?
Kommentit (21)
No, enpä vetäisi johtopäätöksiä ihan vain oman kokemuksen perusteella. Vähän kritiikkiä keittiöpsykologiaankin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luit tuon ajatuksen varmaankin lehdestä convenient theories for you monthly?
Me olemme molemmat mieheni kanssa iltatähtiä. Edelliset eivät olleet, mutta ne suhteethan eivät toimineetkaan. Meidän kohdalla ainakin se on ollut yhdistävä tekijä, meillä nimittäin on molemmilla harvinaisen suuri ikäero isompiin sisaruksiimme.
Olen aina seurustellut kuopusten kanssa. Ehkä tuossa teoriassa on jotain perää...
Aiheesta on tehty tutkimuksiakin ja huomattu, että että sellaiset parit ovat onnellisimpia, joilla oma sisarussuhde "vastaa" suhdetta aviopariin. Eli parhaiten toimivia yhtälöitä:
Esikoinen + nuorempi sisarus (olettaen, että kummatkin ovat tottuneet samaan rooliin jo lapsuudenkodissaan)
keskimmäiset lapset sopeutuvat helpoimmin, mutta paras tilanne on, jos kummankin lapsuudenkodissa olisi ollut samanlainen määrä sisaruksia (vrt. suurperhe/pieni perhe)
Ainoat lapset ovat ns. "yli"-esikoisia, joten heidän kumppanikseen ei missään nimessä sovi toinen esikoislapsi, vaan mieluummin joko suuremman perheen keskimmäinen tai kuopus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm, koskaan ei ole tullut mieleenkään mutta kun mietin niin pitää paikkansa. Siis ainakin meidän kohdalla!
Kiinnostavaa, eli olette käytännössä kummatkin ns. ainoita lapsia? Kuinka toimitte kriisitilanteissa tai lasten kasvatuksessa: Kumpi ottaa ohjat käteen?
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 09:59"]
Me olemme molemmat mieheni kanssa iltatähtiä. Edelliset eivät olleet, mutta ne suhteethan eivät toimineetkaan. Meidän kohdalla ainakin se on ollut yhdistävä tekijä, meillä nimittäin on molemmilla harvinaisen suuri ikäero isompiin sisaruksiimme.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on vanhin viidestä lapsesta, minä olen syntynyt kahden veljeni väliin. Sisarusasetelma ja jo lapsimääräkin on perheissämme olleet erilaiset mutta kuitenkin jossain määrin kasvuolosuhteiltaan samanlaiset. Molemmat olemme ihan luonteeltaan tai lapsuuden olosuhteiden pakosta tottuneet jäämään vähemmälle huomiolle ja jakamaan omistamme nuoremmille/nuoremmalle. Minulla on pienestä asti ollut vahva hoivavietti ja kesälomilla (eka luokasta siihen asti kun muutin pois kotoa) "leikin äitiä" huolehtien kokkailusta, tiskeistä ja tarvittaessa vaatehuollosta. Jos pikkuveljellä oli päiväsaikaan futistreenit, kuljin matkat hänen kanssaan. Mieheni taas vanhimpana lapsena on joutunut/saanut ottaa vastuuta vähän samalla tapaa loma-aikojen kotitöissä, pikkusiskonsa lääkkeiden ottamisesta ja ajokortin ajettuaan tuli myös sisarusten kuljetusvastuuta treeneihin ja kouluun.
.
Uskon, että olisimme jossain määrin erilaisia ihmisiä jos sisarusasemamme olisikin ollut erilainen. Ainoina lapsina tuskin osaisimme niin hyvin huomioida toisen tarpeita ja puida konfliktitilanteet keskustelemalla... Enkä nyt halua väittää, että kaikista sisaruksettomista tulisi itsekkäitä minä-minä-itkupotkuraivarit-ihmisiä :D.
Olen itse esikoinen ja molemmat pitkät suhteeni ovat esikoisiin, joilla on minun laillani yksi nuorempi sisarus. Ystävissäni on kaikkia sisaruslajeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelukumppanini ovat olleet esikoisia, yksi oli ainoa lapsi. Parhaat ystävänikin ovat esikoisia. Olen itse myös esikoinen.
Esikoiset ottaa yhtä lailla vastuuta, mutta osaa olla myös kiitollisia, kun kerrankin joku muu hoitaa. En ole siis ystäviä ja seurustelukumppaneita valinnut esikoisuuden perusteella, mutta jotenkin vaan tulee hakeuduttua itsensäkaltaiseen seuraan.
Tunnen myös vastuuntuntoisia kuopuksia ja riitaisia keskimmäisiä, mutta joistain ihmisistä lapsuusrooli tulee esiin nåkyvämmin.
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 10:07"]
Kiinnostavaa, eli olette käytännössä kummatkin ns. ainoita lapsia? Kuinka toimitte kriisitilanteissa tai lasten kasvatuksessa: Kumpi ottaa ohjat käteen?
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 09:59"]
Me olemme molemmat mieheni kanssa iltatähtiä. Edelliset eivät olleet, mutta ne suhteethan eivät toimineetkaan. Meidän kohdalla ainakin se on ollut yhdistävä tekijä, meillä nimittäin on molemmilla harvinaisen suuri ikäero isompiin sisaruksiimme.
[/quote]
[/quote]
Me keskustelemme, harvoin meillä on edes pientä kinaa. Lastenkasvatuksessa olemme molemmat vähän liian hemmottelevia ja sallivia, mutta tiedostamme sen itsekin. Olen jostain lukenut, että esikoisiin verrattuna iltatähdet ovat luonteeltaan jonkun verran erilaisia. :) Olemme molemmat esimerkiksi olleet aina todella empaattisia ja pikkuvanhoja. Ehkä olemme sitten poikkeuksia iltatähdiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 10:16"]
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 10:07"]
Kiinnostavaa, eli olette käytännössä kummatkin ns. ainoita lapsia? Kuinka toimitte kriisitilanteissa tai lasten kasvatuksessa: Kumpi ottaa ohjat käteen?
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 09:59"]
Me olemme molemmat mieheni kanssa iltatähtiä. Edelliset eivät olleet, mutta ne suhteethan eivät toimineetkaan. Meidän kohdalla ainakin se on ollut yhdistävä tekijä, meillä nimittäin on molemmilla harvinaisen suuri ikäero isompiin sisaruksiimme.
[/quote]
[/quote]
Me keskustelemme, harvoin meillä on edes pientä kinaa. Lastenkasvatuksessa olemme molemmat vähän liian hemmottelevia ja sallivia, mutta tiedostamme sen itsekin. Olen jostain lukenut, että esikoisiin verrattuna iltatähdet ovat luonteeltaan jonkun verran erilaisia. :) Olemme molemmat esimerkiksi olleet aina todella empaattisia ja pikkuvanhoja. Ehkä olemme sitten poikkeuksia iltatähdiksi.
[/quote]
Ja tarkoitin siis ainoisiin lapsiin verrattuna.
Meidän kaveriporukassakin melkein kaikki ovat ainoita lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen elänyt ainoana lapsena, jolla kuitenkin on sisaruksia toisaalla. Tästä sisarussarjasta olen keskimmäinen, mutta tosiaan olen tottunut ainoan lapsen rooliin (vastuu, yksinäisyys ja toisaalta se, ettei tarvitse jakaa väkisin mitään kenenkään kanssa). Mieheni on esikoinen. Ja en ole tullut koskaan ajatelleeksi tätä, mutta tosiaan, kaksi aiempaa pidempää suhdettani oli myös esikoisten kanssa. Ja itse asiassa toisella oli yksi pikkuveli, toisella kolme pikkuveljeä. Aviomiehelläni on taas kaksi pikkusiskoa.
En osaa sanoa, miten tämä vaikuttaa meidän keskinäisiin suhteisiin. Minä olen räiskyvä persoona, mies rauhallinen. Toisaalta minä osaan joustaa, mies taas porskuttaa menemään juuri niin kuin itse tahtoo kunnes joku sanoo että stop, täällä on muitakin kuin sinä. Kumpikaan meistä ei periaatteessa ole jounut jakamaan mitään, mutta mies on kyllä joutunut kilpailemaan huomiosta ja viimeisistä herkuista. Minä taas olin koko lapsuuteni näkymätön enkä osaa hakea huomiota.
Jänniä juttuja.
Tätä on Elisabeth Schönbeck tutkinut paljon ja kirjoittanut havainnoistaan kirjan "Nuorin, vanhin vai katraan keskeltä". Hänen havaintonsa on, että puolisoiden samanlainen asema sisarusparvissaan ei ole ihanteellinen tilanne parisuhteessa. Esim. esikoiset ovat yleensä tottuneet olemaan jonkinlaisia johtajia, ja kahden esikoisen parisuhteessa olisi kokoajan vallalla jännitetila tuosta johtajuudesta. Kirjasta löytyy ihan kaaviot sille, kenelle sopii minkäkinlainen puoliso.
Ollaan molemmat viisilapsisesta perheestä, minä esikoinen, mies toiseksi nuorin. Miehen kanssa suhteessa minä olen yleensä se päättävä ja järjestävä taho, mutta en tiedä onko sillä mitään tekemistä sisarussuhteiden kanssa. Mies leikki yleensä paljon nuoremman pikkuveljensä kanssa ja oli selvästi leikin vetäjä, mulla taas on melkein saman ikäinen pikkuveli, joka oli kyllä enemmän kaveripiirimme keskus kuin minä. Parisuhteessa en oikeastaan halua valtaosaa vastuusta, mutta haluan enemmän asioita kuin mies, niin tietenkin järjestely lankeaa minulle. Ollaan harkittu asunnonostamista ja mies sen tuo välillä esiin. Sanoin kerran, että senkun katselee sopivia, mutta totesi sen olevan liian vastuullista ja vaikeaa. Huomautin, että juuri siitä syystä minäkin olen sitä lykännyt, ei se tuollaisten päätösten tekeminen ole mulle yhtään sen helpompaa. Kai jossain vaiheessa katsellaan yhdessä, todennäköisesti mun aloitteesta kuitenkin...
Meillä on molemmilla huomattavasti nuorempi sisarus uusioperheiden vuoksi. Huomaan, että on samanlainen käsitys vastuuntunnosta. Mies osaa laittaa vaikka ruskeakastikkeen ja pestä pyykit ym. arjen juttuja tekemättä siitä mitään numeroa.
Mun mies on keskimmäinen ja itse olen kuopus. Mukavasti mennyt jo 10 vuotta...
Mielenkiintoinen väite. Hmm. Itse olen esikoinen, mies perheensä 4. lapsi. Tosin isommat sisarukset ovat 5-10 v häntä vanhempia ja lapsena vähemmän olleet tekemisissä, miehen pikkusisko taasen on 3 v nuorempi. Jollain tasolla siis mies on ollut esikoisen asemassa pikkusiskon nähden kun isommat sisarukset (varsinkin 3 vanhinta) ovat aika paljon vanhempia.
Eka poikaystäväni oli myös esikoinen.
En ole ajatellut tuota koskaan, mutta nyt kun muistelen, niin useimmat miehet, joiden kanssa olen seurustellut (poikia osa ollut siihen aikaan) olivat joko esikoisia tai sitten ison sisarusparven nuorimpia, iltatähtiä ja yksi vielä ison sisarusparven ainoa poika. Nykyinen puoliso on esikoinen ja perheen ainoa poika. Itse olen kuopus, minulla on yksi sisar. En usko, että voin omalta kohdalta tehdä tuollaisia johtopäätöksiä, kuin ap, en omien kokemusteni pohjalta.