Lue keskustelun säännöt.
Ristiriitaiset fiilikset lapsen äitipuolesta
17.12.2014 |
Mulla on 13-vuotias tytär, joka on vuoroviikoin minulla ja isällään. Molemmat seurustelevat tahoillaan ja ollaan ihan hyvissä väleissä lapsen isän kanssa. Musta on kuitenkin viime aikoina alkanut tuntumaan siltä, kuin lapseni viihtyisi paremmin isänsä luona ja tykkää etenkin äitipuolensa seurasta tosi paljon. Ei siinä mitään, tää äitipuoli on itseäni noin 15 vuotta nuorempi ja tosi mukava ja sydämellinen tyyppi (ollaan itseasiassa työkavereita), joten ymmärrän kyllä hyvin, miksi tyttö pitää hänen seurastaan. Nyt vaan viime aikoina on ollut monta juttua silleen, että tyttö on mieluummin valinnut esim jumppatunnin äitipuolensa kanssa kuin vaikka jotain tekemistä minun kanssani, ja se tuntuu vähän pahalta. Saattaa olla esim. että tyttö saa äitipuoleltaan kutsun kahville ja siitä tietämättä ehdotan vaikka leffailtaa yhdessä, niin tyttö kyllä saattaa perua kahvitreffit, mutta on selkeästi pettynyt :/ Toisaalta tunnen huonoa omatuntoa siitä, että olen kateellinen tälle naiselle, kun huomaan hänellä ja tyttärelläni olevan paljon yhteistä, koska kuitenkin on ihanaa että lapsella on paljon turvallisia aikuisia ympärillään :( Mutta pelkään, että pikkuhiljaa äitipuolesta tulee se uskottu ja läheinen aikuinen, kun ikäero ei ole yhtä iso kuin omaan äitiin ja muutenkin luonteet osuvat hyvin yksiin, ja minä jään ihmettelemään, että mihin olen hukannut lapseni :( Onko kellään vastaavanlaista tilannetta? Vinkkejä?
Kommentit (11)
Teini-ikään kuuluu se, että otetaan hiukan hajurakoa vanhempiin. Kyse ei ole ikäerosta vaan siitä, että olet tytön äiti. Ole iloinen siitä, että tyttäresi elämässä on aikuinen ystävä, mulla oli vain omanikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo kyllä mä siitä iloinen olenkin ja tämä äitipuoli on oikeasti tosi ihana ihminen :) Jotenkin vaan tuntuu pahalta, kun huomaa, että lapsi haluaisi oikeasti olla äitipuolensa kanssa, mutta velvollisuudentunnosta jääkin sitten viettämään aikaa minun kanssani. En odota olevani koko ikääni mikään ykköshenkilö, en usko että koskaan täysin olen ollutkaan, mutta toivoisin, että lapseni haluaisi viettää myös minun kanssani aikaa ihan omasta tahdostaan. Nyt saan huonon omatunnon siitä, jos joku minun suunnitelmani menee tytön ja äitipuolensa suunnitelman väliin :/
ap
Onko se äotipuoli vai iskän vaimo/tyttöystävä? Mä luulen, et mun 12v ei sanois ketään isänsä naisystävää äitipuoleksi. Ehkä hän ei miellä teitä "kilpailijoiksi" niin kuin sinä.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 19:35"]
Onko se äotipuoli vai iskän vaimo/tyttöystävä? Mä luulen, et mun 12v ei sanois ketään isänsä naisystävää äitipuoleksi. Ehkä hän ei miellä teitä "kilpailijoiksi" niin kuin sinä.
[/quote]
No ei sano minunkaan lapseni, kutsuu häntä nimellä, kuten minäkin noin niinkun arkielämässä, työkavereitakin kun ollaan. Tänne nyt kirjoitin "äitipuoli" selvyyden vuoksi. Ja hän on tytön isän kihlattu. Ei varmasti mielläkään kilpailijoiksi, tavallaan en minäkään, mutta toivoisin että meilläkin voisi olla tytön kanssa yhtä lämpimät välit. Mutta ehkä se on se, että minun täytyy olla välillä ihan vaan äiti, aina en voi olla kaveri :/
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 19:42"]
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 19:35"]
Onko se äotipuoli vai iskän vaimo/tyttöystävä? Mä luulen, et mun 12v ei sanois ketään isänsä naisystävää äitipuoleksi. Ehkä hän ei miellä teitä "kilpailijoiksi" niin kuin sinä.
[/quote]
No ei sano minunkaan lapseni, kutsuu häntä nimellä, kuten minäkin noin niinkun arkielämässä, työkavereitakin kun ollaan. Tänne nyt kirjoitin "äitipuoli" selvyyden vuoksi. Ja hän on tytön isän kihlattu. Ei varmasti mielläkään kilpailijoiksi, tavallaan en minäkään, mutta toivoisin että meilläkin voisi olla tytön kanssa yhtä lämpimät välit. Mutta ehkä se on se, että minun täytyy olla välillä ihan vaan äiti, aina en voi olla kaveri :/
[/quote]
itse sanoit sen olennaisen: sinä olet äiti, et kaveri.
Hienoa, että tytöllä on turvallisia aikuisia lähellään, tuosta äitipuolesta on varmasti paljon apua murrosiän karikoissa (olettaen, että pysyttelee kaveruudesta huolimatta aikuisena).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostaa miten miehesi on päätynyt yhteen työkaverisi kanssa? Pienet on piirit.
Juu, komppaan seiskaa. Sinä olet äiti, et kaveri. Todennäköisesti teini kohta paiskoo ovia ja "vihaa sua" mutta niinhän sen kuuluu mennä.. Vaikka varmasti tuntuu tosi vaikeelta niin älä kilpaile suosiosta isän kihlatun kanssa. Koska sinä olet äiti, jolle kuuluu voida raivota ja jonka kuuluu asettaa ne rajat. Sitä tyttäresi tarvitsee pian eikä siihen kykene kukaan kaveri ja aika huonosti muutkaan aikuiset, äiti on aina äiti. T. Äiditön 20-vee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tytärpuoli on nyt mun työkaveri. Olemme opiskelleet eri aloja, ja tytäpuolen työpaikka yhdistettiin meidän firmaan. Olemme ihan läheisiä, meillä on 18 v ikäeroa. Mutta kyllä tytön äiti on äiti, mutta joskus on helpompi puhua vieraammalle. Varsinkin murrosiässä tyttö uskoutui minulle usein. Itsellänikin oli murrosiässä kaverini mummo uskottonuna aikuisena. Ehkä vieraampi ei tuomitse, kun ei ole sitä vastuuta.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 20:17"]
Kiinnostaa miten miehesi on päätynyt yhteen työkaverisi kanssa? Pienet on piirit.
[/quote]
Yhteisten tuttujensa kautta :) Itseasiassa sattui hauskasti, että tajuttiin meillä olevan jotain muutakin yhteistä siitä, kun kahvitunnilla tää miehen uusi jännitti miesystävänsä tyttären tapaamista ja mä taas kerroin siitä, että mun tytölläni on just samanlainen tapaaminen edessä. Laskettiin sitten yks plus yks ja niinhän se oli, että sama tilaisuus kyseessä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuluu kasvuvaiheeseen... Itse en kokenut omaavani mitään yhteistä äitini kanssa, mutta nyt päälle parikymppisenä on tilanne rauhoittunut ja seura kelpaa ihan eri tavalla :)
Nyt on hyvä aika alkaa valmistautumaan siihen, että et kohta enää ole lapsesi ykköshenkilö. Tulee kavereita, seurustelukumppaneita, jopa puolisoita. He ovat kaikki tärkeämpiä kuin sinä. Kun kerran kyseessä on ok tyyppi, ole rauhassa! Ei se sun äiteyttäsi vähennä vaikka teinilläsi on aikuiskaveri.