En ikinä voi parantua äitini takia
Mulla on vaikea masennus, olen pakko-oireinen ja kärsin invalidisoivasta paniikkihäiriöstä. Olen käynyt jo 5-6 vuotta erilaisten psykologien ja psykiatrien juttusilla. Äitini on aiheuttanut suurimman osan traumoistani ja hän tiedostaa sen. Hän on kieltänyt mua kertomasta joitakin asioita ja pelottelee mua pakkohoitoon joutumisella, jos kerron. Elämäni on ollut ihan kauheaa ja on edelleen sillä mt ongelmani vain pahenee. En tiedä mitä teen. Olen 19 ja mulla on oma kämppä, jossa en ole melkein ikinä sillä haluan olla kotona ettei äitini tuntisi olevansa yksinäinen. Kannan jatkuvasti huolta hänestä ja sisaruksistani. En pääse irti.. Rakastan heitä kaikkia liikaa.
Kommentit (25)
Kerro kaikki rehellisesti. Vain siten saat apua. Äitisi ei millään voi puuttua hoitoosi. Onneksi. Irtaannu hänestä. Ala parantaa itseäsi.
T. 50 v, saman läpikäynyt, välit laitoin poikki. Ellen olisi,olisin sairastunut pahemmin
En ole :D äitini ei ole narsisti, se on varmaa. Ap
3: Kiitos viestistä! Pelkään vain että äitini joutuu ongelmiin. Hän ei ole siis tehnyt mitään kamalan pahaa, lähinnä aiheuttanut turhaa pelkoa ja saanut mut epäluuloiseksi. Mulla ei ole kavereita tai sukua kehen turvautua, jäisin yksin. Pelkään olla yksin. :( ap
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 23:53"]Mulla on vaikea masennus, olen pakko-oireinen ja kärsin invalidisoivasta paniikkihäiriöstä. Olen käynyt jo 5-6 vuotta erilaisten psykologien ja psykiatrien juttusilla. Äitini on aiheuttanut suurimman osan traumoistani ja hän tiedostaa sen. Hän on kieltänyt mua kertomasta joitakin asioita ja pelottelee mua pakkohoitoon joutumisella, jos kerron. Elämäni on ollut ihan kauheaa ja on edelleen sillä mt ongelmani vain pahenee. En tiedä mitä teen. Olen 19 ja mulla on oma kämppä, jossa en ole melkein ikinä sillä haluan olla kotona ettei äitini tuntisi olevansa yksinäinen. Kannan jatkuvasti huolta hänestä ja sisaruksistani. En pääse irti.. Rakastan heitä kaikkia liikaa.
[/quote]No voi voi valivali ja kättä housuun. Eikö ois sinunkin jo aika päästää irti menneestä ja alkaa ELÄÄ
6: Tekisin sen mielelläni. En vain voi jättää perhettäni yksin. Tunnen olevani vastuussa vaikka en ole. Ap
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 00:00"]6: Tekisin sen mielelläni. En vain voi jättää perhettäni yksin. Tunnen olevani vastuussa vaikka en ole. Ap
[/quote]
Ap näin yöllä tänne tullaan vastaamaan ihan sekoja juttuja, älä välitä niistä. Olen todella pahoillani puolestasi mutta tiedätkö, saman läpikäyneenä voin kertoa että vain olemalla täysin rehellinen terapeutillesi voit todella parantua ja päästä elämässä eteenpäin. Siellä tulevaisuudessa voi odottaa koulu, ystäviä ja hyvää oloa muutenkin. Pidän sulle peukkuja!
Ehkä sä et siksi ole saanut oikeaa apua, kun et ole kertonut totuutta äidistäsi? Oireileeko sisaruksesikin? Jos et itse kerro äidillesi, mitä puhut terapiassa ei hän sitä muuta kautta voi saada tietää. Tosin, jos kyse on esim. Lapseen kohdistuvasta meneillään olevasta hyväksikäytöstä tai pahoinpitelystä, en ole varma milloin tai miten sinua hoitava henkilö siihen puuttuisi, jos puuttuisi. Mikä äitiäsi oikein vaivaa? Onko sulla muita aikuisia esim. sukulaisia, jotka voisivat olla avuksi vaikka sisarusten suhteen?
Ja ei sinne pakkohoitoon niin vaan jouduta, hyvä jos edes päästään. Kuten laitoin et koskaan pääse yli pahoista asioista, jos et niitä rehellisesti käsittele. Olen the nykyään mielenterveysalalla ja vielä kerran, pakkohoitoon joutuu oikeasti vain jos on vaaraksi itselle tai muille. Sinäkin olet siis jo täusi-ikäinen
Sisarukseni ovat ihan okei. Mua ei pahoinpidellä tai käytetä hyväksi, ei todellakaan. Annan esimerkkejä. Äitini pelkää oksentamista hysteerisesti, se on tarttunut. Pelkään sairaalloisen paljon oksentamista. Äitini on pelotellut myös erilaisilla sairauksilla, pelkään jatkuvasti kuolemaa. En voi kertoa kaikkea mutta tämän tapaisia juttuja. Ap
Kiitos viesteistä! Tuli ihan itku.. Kannan hirveää taakkaa mukanani ja en elä elämääni. Olin ennen suosittu tyttö ja oli kavereita. Nykyään vaan ryyppään ja olen äitini luona.. Yritän tehdä kaikkeni että olen mieliksi jokaiselle. Miehet ovat aina pitäneet minusta ja olen seurustellut muutaman kerran.. Ajoin pääni kaljuksi ettei kukaan enää pidä minusta ja voin olla rauhassa, täällä auttamassa äitiäni. En kestä enää. Mua pelottaa etten jaksa.. Ap
En juo siis sisarusteni edessä enkä ole kännissä kuin öisin. Nukun päivät. Ap
Mun veli täyttää ihan just 18 ja hän on rohkea ja peloton. Vietämme aikaa paljon yhdessä silloin kun hän on kotona. Hän on komea ja suosittu, hänellä on paljon kavereita ja oma elämä. Ap
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 00:12"]Kiitos viesteistä! Tuli ihan itku.. Kannan hirveää taakkaa mukanani ja en elä elämääni. Olin ennen suosittu tyttö ja oli kavereita. Nykyään vaan ryyppään ja olen äitini luona.. Yritän tehdä kaikkeni että olen mieliksi jokaiselle. Miehet ovat aina pitäneet minusta ja olen seurustellut muutaman kerran.. Ajoin pääni kaljuksi ettei kukaan enää pidä minusta ja voin olla rauhassa, täällä auttamassa äitiäni. En kestä enää. Mua pelottaa etten jaksa.. Ap
[/quote]
Toivottavasti näet yhä niitä psykologia. Nyt sanot hänelle tai jollekin muulle auttamalla taholle ihan suoraan, että nyt tarvitset apua. Osastokaan ei ole mikään paha mörkö - siellä saa olla rauhassa ja turvassa kaikelta ja niitä pahoja juttuja käsitellään joka päivä ammattilaisten kanssa. Monen elämä kääntyy osastolla ihan eri suuntaan. Mieti tätäkin yhtenä vaihtoehtona. Perheesi pärjää kyllä, sun ykkösjuttu on nyt huolehtia itsestäsi. Miten ajattelet että voisit huolehtia perheestäsi, jos olet itse ihan palasina ja asiat menevät vielä huonompaan jamaan? Ei ole häpeä pyytää apua!!
Mulle on pari kertaa suositeltu että menisin osastolle joksikin aikaa jossa saisin apua. Mua pelottaa että mulla tulee kova ikävä kotiin. En uskalla näyttää tunteitani ja pelkään että itkisin kun perheeni vierailee. Mulla ei ole mitään elämää, elän vaan pelkojeni kanssa. Pelkään että joku päivä en enää jaksa ja mua ruetaan vihaamaan sen takia että olen heikko. Ap
En pysty enää käymään psykalla koska ahdistus on sietämätöntä. Teen ostokseni ärrällä. En voi olla autossa tai bussissa. Psykoterapiaa ruettiin suunnittelee viime joulukuussa mutta ei siitä tullut mitään. Aikuispsykalle tullut aikoja mutta en ole mennyt. Ap
Viina on ihan viimeinen lääke noihin oireisiin, tiedät varmasti sen itsekin. Saa kuvittelemaan ufoja ja lisää itseinhoa. Saisitko veljestäsi apua, jos hän veisi sut niille terapiakeikoille? Sun ehkä kannattaisi kokeilla, miltä tuntuu elää niin ettet ole jatkuvassa kosketuksessa äitiisi. Vaikka se pahalta tuntuisikin. Jotta voit auttaa sisaruksiasi sun täytyy ensin pelastaa itsesi. En oikein näe mikä on sun tukifunktiosi kun ryyppäät kotona yöt ja päivisin nukut?
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 00:24"]Mulle on pari kertaa suositeltu että menisin osastolle joksikin aikaa jossa saisin apua. Mua pelottaa että mulla tulee kova ikävä kotiin. En uskalla näyttää tunteitani ja pelkään että itkisin kun perheeni vierailee. Mulla ei ole mitään elämää, elän vaan pelkojeni kanssa. Pelkään että joku päivä en enää jaksa ja mua ruetaan vihaamaan sen takia että olen heikko. Ap
[/quote]
Voi nyt kuulostaa kyllä siltä että se osasto voisi ollu juuri se oikea juttu. Sieltä pääsee kyllä kotiin ja näkee perhettä. Tapaa muita samassa tilanteessa olevia ja usein saa hyviä ystäviä. Apua saa joka päivä. Saa olla rauhassa. Osasto on kuin turvallinen pieni kolo, jonka ulkopuolelle voi jättää niitä ulkoisia pahoja juttuja.
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 00:40"][quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 00:24"]Mulle on pari kertaa suositeltu että menisin osastolle joksikin aikaa jossa saisin apua. Mua pelottaa että mulla tulee kova ikävä kotiin. En uskalla näyttää tunteitani ja pelkään että itkisin kun perheeni vierailee. Mulla ei ole mitään elämää, elän vaan pelkojeni kanssa. Pelkään että joku päivä en enää jaksa ja mua ruetaan vihaamaan sen takia että olen heikko. Ap
[/quote]
Voi nyt kuulostaa kyllä siltä että se osasto voisi ollu juuri se oikea juttu. Sieltä pääsee kyllä kotiin ja näkee perhettä. Tapaa muita samassa tilanteessa olevia ja usein saa hyviä ystäviä. Apua saa joka päivä. Saa olla rauhassa. Osasto on kuin turvallinen pieni kolo, jonka ulkopuolelle voi jättää niitä ulkoisia pahoja juttuja.
[/quote]
K's voit miettiä, että mitä menetettävää sinulla on? Voit taas voittaa niin paljon. Sen elämän, josta sanot, ettet sitä ollenkaan elä.
Veljeni kyllä varmasti auttaisi.. En vain halua vaivata ketään.. Hänelle puhun kaikesta ja hän kyllä ymmärtää. Myös äitini ymmärtää, mutta hän ei voi käsittää sitä tuskaa jonka tunnen. En uskalla kertoa että oikeasti on helvetin paha olo. Haluaisin hoitoon mutta mua vaan pelottaa. Entä jos kaikki onkin turhaa? Ap
Marianna kurki?