Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En ikinä voi parantua äitini takia
08.04.2015 |
Mulla on vaikea masennus, olen pakko-oireinen ja kärsin invalidisoivasta paniikkihäiriöstä. Olen käynyt jo 5-6 vuotta erilaisten psykologien ja psykiatrien juttusilla. Äitini on aiheuttanut suurimman osan traumoistani ja hän tiedostaa sen. Hän on kieltänyt mua kertomasta joitakin asioita ja pelottelee mua pakkohoitoon joutumisella, jos kerron. Elämäni on ollut ihan kauheaa ja on edelleen sillä mt ongelmani vain pahenee. En tiedä mitä teen. Olen 19 ja mulla on oma kämppä, jossa en ole melkein ikinä sillä haluan olla kotona ettei äitini tuntisi olevansa yksinäinen. Kannan jatkuvasti huolta hänestä ja sisaruksistani. En pääse irti.. Rakastan heitä kaikkia liikaa.
Kommentit (25)
Minunkin elämän äiti on pilannut ahdistuksillaan lapsuudesta asti. Pahinta oli kun olin parikymppinen ja muualla opiskelemassa. Jatkuvaa itsetuholla uhkailua, paniikkiahdistusta ja luulosairautta ja joka päivä piti soittaa. Nyt 20 vuotta myöhemmin tilanne on edelleen sama. Tässä siis menee koko elämä. Vihaan koko äiti-sanaakin, joten omat lapseni kutsuvatkin minua etunimellä, ei äidiksi. Ainoa keino selvityä on ollut kovettaa tunteensa ja suhtautua kuin vieraaseen ihmiseen. Äidistään kun ei saa haettua eroa kuten muista ihmisistä. Hoidan velvollisuudet, soitan, käyn tapaamassa, autan käytännön asioissa, mutta olen tunteeton häntä kohtaan kuin kivi. En osaa neuvoa muita tässä asiassa kuin että älä pilaa omaa elämääsi ja hoida itsesi kuntoon. Ei kannata jatkaa kierrettä, jonka äidit saattavat seuraavalle sukupolvelle siirtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt otat itseäsi niskasta kiinni, lopetat juopottelun ja käännät vuorokauden oikein päin, olet valveilla SELVIN PÄIN päivällä ja nukut yöllä. Sinä ole aikuinen täysi-ikäinen ihminen ja olet vastuussa vain omasta elämästäsi. Haluatko sinä parantua vai haluatko lillua lopun ikääsi lääkepöhnässä? Päätä itse ja kanna siitä vastuu. Ole avoin hoidossa / terapiassa ja kerro kaikki äitisi pelottelut ym. vain siten ammattilaiset voivat auttaa sinua. Olisiko muuten niin kamalan kauheaa, jos joutuisitkin hetkeksi suljetulle osastolle. Se voisi olla käännekohta tervehtymisessäsi. Voisit katkaista napanuorasi lopultakin. Äitisi on myös aikuinen ihminen ja vastuussa omista tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. SINÄ ET OLE VASTUUSSA ÄIDISTÄSI. Päästä irti. Äitisi eläköön omaa elämäänsä ja sinä omaasi.
Ap, parantuminen on sun oma valinta. T. Samat sairaudet omaava, hyvää vauhtia toipumassa.
Jätä äidille muutaman terapeutin numero. Hän on ollut aikuinen ja selvinnyt ilman sinua jo ennen syntymääsi. Vaikeaa voi olla, mutta apua on kuitenkin saatavilla. Sinulla on oikeus itsenäistyä ja suojella itseäsi. Ei äitisikään näytä roikkuvan omassa äidissään (jos hän on elossa) tai muissa sukulaisissaan, vaan vain sinussa, koska olet niin helposti saatavilla. Hän ei ehkä tajua, mitä sinulle tekee, mutta sen varaan ei pidäkään jäädä.
Alue: Aihe vapaa
On muuten lääkitys, opamox ja seronil. Myös pahoinvointiin on lääkkeet. Ei auta.. Seronil aiheuttaa vaan turhaa riippuvuutta.. Ap