Riita kolmannen lapsen "hankkimisesta"
Minä olen 37 v ja mies 40. Kaksi lasta jo koulussa, nyt minä vauvakuumeilen tai olen oikeastaan jo monta vuotta kuumeillut. Mies on ihan että ei ei, hän on mielestään liian iäkäs. Miten olette ratkaisseet tilanteen? Tai tiedänhän että olen se, jonka pitää haaveesta luopua, mutta miten pääsen pettymyksestä yli? Tämä on kuitenkin melko pitkän ajan ollut tämä tunne tai haave. Mies ei jotenki ymmärrä tai osaa tukea tässä pettymyksessä. Sanoo vaan että mene ja tee se lapsi jonku muun kanssa. No en tosiaan. Mutta jos hän edes ymmärtäisi...
Kommentit (12)
Huoh. Meillä kans, vaikka ollaanki nuorempia (32). Se vaan melkein päivittäi n on mielessä. Meillä miehellä ei oo sanoa muuta syytä, kuin että ei vaan halua.. :(
Se kuulostaa niin kylmältä "en vaan halua" tai "tee jonku muun kans". No onpahan suoraan ainakin ilmaistu! Kai mä en sit vähemmällä ole uskonu.
Et voi pakottaa miestäsi tuntemaan tietyllä tavalla, mutta voit kyllä kontrolloida omia tunteitasi. Opi hyväksymään asiat, joita et voi muuttaa. Mene eteenpäin.
Jätä ehkäisy pois.... "vahinko"....
Lukekaa tämä:
http://www.vauva.fi/keskustelu/4376927/ketju/kolmas_lapsi_on_virhe_monessa_perheessa
Miettikää oikeasti ennen kuin hankitte sen kolmannen, hyppäys on iso kahdesta kolmeen. On harha kuvitella, että se kolmas menee siinä missä kaksikin, ei se ikinä mene.
Hanki koiranpentu? Tai ottakaa kummilapsi kehitysmaasta.
Mies kyllä arvaisi tuollaisen "vahingon" ja luottamus menisi. Eikä kyllä kuulu arvomaailmaani tehdäkää noin.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 08:37"]
Huoh. Meillä kans, vaikka ollaanki nuorempia (32). Se vaan melkein päivittäi n on mielessä. Meillä miehellä ei oo sanoa muuta syytä, kuin että ei vaan halua.. :(
[/quote]
Eikö tuo nyt ole paras syy mitä voi olla? Rahaongelmat voi ratkaista, kodin vaihtaa isompaan, töistä voi pitää taukoa.. mutta jos ei halua niin ei halua, ja jokaisella lapsella on oikeus syntyä haluttuna.
Harva mies oikeasti tykkää lapsista. Meilläkään ei olisi yhtään jos mies olisi saanut päättää.
Miettikää vielä, riskit kasvaa. Nyt on kaikki hyvin, Mites sitten jos kaikki ei mene kuten elokuvissa. Voin kertoa että meillä oli ekaluokkalainen lapsi ja mietittiin että uskaltaisikohan sitä vielä vauvaa ajatella, lähinnä riskien takia. No niinhän siinä kävi että ekassa niskapoimussa jäätiin kinni ja 8kk helvetti alkoi kun tutkittiin että mitä vikaa meidän tulevassa vauvassa on.No kaikki lopuksi meni hyvin mutta pelko jäi. Kolmas olis kiva mutta ei todella enää tuota pelkoa. Tiedän myös kaksi pariskuntaa ketkä ovat tehneet sen iltatähden ja kromosomipoikkeamahan Se siellä. Eli oletteko valmiita kääntämään koko elämänne ylösalaisin? Vai kannattaisiko nauttia siitä mitä teillä jo on ?
Ap täällä. Joo nuo fyysiset riskit kyllä mietityttäisi. Nyt vaan kun mies ei ole asiaan suostumassakaan on tavallaan helppo haaveilla kolmosesta, mutta kiitos äskeinen kirjoittaja. Tositilanteessa pelkäisin jo noita raskauden riskejä
sama juttu meillä... mies on 43 ja sanoo että rahaa on liian vähän.