Voisitko kuvitella olevasi viiden lapsen äiti?

Ei tarvi vaan kuvitella kun olen. Meillä on kolme vanhinta vuoden välein syntyneet sitten kymmenen vuoden tauko ja kaksi pientä. Hässäkkää riittää, mutta tykkään että talossa on elämää ja kyllä tässä uraakin on ehtinyt luomaan.

Max:3lasta mulla ja miehelläni

En tod. kun tämä nelkku iskee pihalle,saa luvan riittää.

En. Tarvitsen niin paljon iteksiään olla, että viiden kersan kanssa tulisin hulluksi. Jo yhden lapsen ja koiran kanssa ahistaa, kun ei ole sitä omaa aikaa yh:na.

Hmm ei ole vielä lapsia ollenkaan, joten nyt tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta. En sano ettei koskaan olisi mahdotonta. Lapsia haluan, mutta kai sen ensimmäisen jälkeen tietää haluaako toisen jne. Mulla on 4 sisarusta, mutta kolme vanhinta on yli 10 vuotta vanhempia, eli kun ollaan veljen kanssa synnytty niin vanhimmat sisarukset on ollu teini-ikäisiä :)

En kun oon seitsemän.

Voisin. Meillä on nyt kaksi noin vuoden välein ja haaveissa kolmas, mutta kolme on ikävä kyllä meidän resursseilla aivan maximi. Itse haluaisin suuren perheen ja miehelle taas riittäisi hyvin vähempikin. Yllätti kyllä perinjuurin kun sitten ehdotti että jos yritettäis oikeesti sitä kolmosta, mutta en usko että suostuisi viiteen (ja on kyllä sanonutkin). Ja kyllä pitäisi molempien olla samaa mieltä jos suunniteltais perhekoon kasvua. Uskoisin kyllä että pärjäisin viiden lapsen äitinä, toistaiseksi äitiys on tuntunut pelkästään positiiviselta ja aika leppoisaltakin pääosin. Toki vaikeuksiakin on ollut mutta tuntuu että ollaan hyvin pärjätty ja että näitä mahtuis perheeseen enempikin :)

En, ja ei kiitos tulevaisuudessakaan. Noin monta lasta ei sopisi elämäntyyliimme, eivät mahtuisi kotiimme, enkä koe että meillä olisi taloudellisesti varaakaan noin moneen lapseen.

Mulla ei oo lapsia ja niitä ei toivottavasti tule yli kahta enempää.

Voisin jos mulla olisi oikeasti hyvä mies ja hyvä suku.

Siis niin että mies osallistuisi täydestä sydämestä ja isovanhemmat olisivat mukana elämässä.

Olen yhden lapsen äiti ja ollut uupumuksesta sairaalassa eli minulle ei todellakaan sovi 5 lasta.

Juu en.

Ei se perheen koko ole pelkästään omasta ajasta kiinni.

Jaksaminen on se ykköstekijä eli oma mielenterveys.( vakava sairaus on hyvä
perustelu pienelle perheelle tai ei lapsia
ollenkaan.)

Jos olet oppinut ja Tottunut pienestä pitäen kovaan työntekoon niin ei tuota ongåelmia olla
ispn perheen äiti tai isä

 Neljäs on minulle syntymässä, ja tällä hetkellä ajattelen että lapsiluku on täysi. Mutta mies tokaisi yksi päivä että ei nyt ehkäisyn suhteen tehä mitään lopullista kun ikinä ei tiiä jos vaikka haluaa vielä yhden :) minä olen 26.

 Joten kerkeän haluta ja tehä vielä aika monta, vaikka pitäisin 5 vuoden huilitauon. Eka on jo koulussa, ja viisivuotiaallakin on jo omaa elämää, kerhot, kaverit, mummola, ukkila... Ei ne lapset ole kaikki yhtäaikaa 1v, joten ei se ole vaikeaa, äkkiä lapset ovat jo omatoimisia :)

Periaatteessa voisin, mutta en olisi päästänyt niin käymään ellei olisi tullut kolmantena lapsena kolmosia. Meillä on kolme suunniteltua lasta ja ne riittävät. Sterilisaatio ollut ehkäisykeinona mulla jo pitkään, joten enempää lapsia ei minulle tule ikinä.

Meillä nyt 3 lasta. Mies ei tahdo enempää. Itsellä on iso suku, äidin ja isän sisaruksia yhteensä 25. serkkuja siis muutama.. ei olla mitään uskonlahkoa edustavaa sakkia. Jotenkin en pidä isoa perhettä niin kauheana asiana. Nyt vaan ei ole varaa enempään, kun en halua penniä venyttää.

Kaik 5 tullut vuoden välein ja todella ihanaa elämää!

Mulla on kaksi lasta ja tää on ainakin ollut ihan peace of cake, kolmatta ruvetaan pian yrittämään. Viisi on kyllä niin paljon enemmän kuin kaksi, että voi olla etten kykenisi siihen. Mies haluaisi vielä kaksi lasta lisää, mutta mä laitan stopin kyllä siihen kolmanteen. Haluan että kotona on edes vähän järjestystä ja haluan joskus viettää aika ystävienikin kanssa.

En voisi. Olen monestakin syystä riskisynnyttäjä ja jos hankkisin lisää lapsia synnytyksessä vaarantuisi sekä lapsen että oma henkeni. Yhden lapsen olen saanut ja sen pitää riittää. Lapsi on onneksi terve vaikka synnytys meni tosi huonosti. En myöskään koe, että kykenisin pyörittämään arkea viiden lapsen kanssa, en ole niin äidillinen.

Vaikea kuvitella että joku noista olisi jäänyt syntymättä.

Voisin kuvitella siinä mielessä että oon hyvä johtamaan ja sietämään kaaosta. Jos meillä olisi viisi lasta, meillä olisi varmaan pari elukkaakin siinä ja talo niin täynnä elämää että se pursuaisi ulos. 

Miestäni en osaa kuvitella viiden lapsen isäksi. Se on sellanen introvertti, joka rakastaa rauhaa ja järjestystä.