Lue keskustelun säännöt.
Olenko outo kun en jaksa tavata kavereitani?
14.01.2015 |
Pidän itseäni sosiaalisena ja olenkin päivittäin tekemisissä työn kautta kymmenien ihmisten kanssa. Vapaa-ajalla en kuitenkaan jaksaisi yleensä nähdä ketään, vaan rentoutua kotona hyvän leffan parissa tms. Tottakai käyn välissä ystävieni kanssa kahvilla, syömässä, shoppailemassa jne. mutta monen tunnin kyläilyt ei ole yhtään minun juttuni. Totta puhuen välissä ahdistaa, kun kalenteriin on sovittu tapaaminen ystävän kanssa ja tiedän että siinä vierähtää monta tuntia kuunnellen hänen viime viikkojen tekemisiä. Tänäänkin työkaveri ehdotti töiden jälkeen yhdessä lenkillä käymistä ja oli pakko heittää että on niin flunssainen olo. En todellakaan jaksa työpäivän päätteeksi lähteä tarpomaan jonnekin lenkkipolulle ja kuunnella työkaveria jonka kanssa olen viimeiset kahdeksan tuntia ollut tekemisissä. Alan kohta pitää itseäni outona, kun en vaan jaksa varsinkaan arkena nähdä muita kuin miestäni. Minulla on kyllä laaja kaveripiiri, paljon hyviä ystäviä ja työkavereita mutta huomaan välissä heittäväni valkoisia valheita työkiireistä ja muista kun he ehdottavat tapaamista.
Kommentit (3)
Täällä kans yksi vastaava tapaus (joka on ekstrovertille sopivassa työssä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalilta tuo minusta kuulostaa, varsinkin jos työssä on "pakko" olla sosiaalinen. Itsekään en varsinkaan arkena jaksa tai ehdi nähdä muita kuin omaa perhettä ja kun on lasten kuskaamiset harrastuksiin, kotityöt, läksyissä auttamiset, ruuan laitot ja muut niin ylimääräistä aikaa ei hirveästi ole. Viikonloppuna näen ystäviä, mutta senkin ajan pyhitän mieluummin perheen kanssa touhuiluun.
Et ole outo. Introvertit, joita on arvioiden mukaan kolmasosa ihmisistä, ovat aina tuollaisia, ja melko ekstroverttikin voi alkaa välttää vapaa-ajan sosiaalisuutta jos on esim. stressiä tai muuten vaan on jo pakollisissa kuvioissa kuten työssä paljon sosiaalista toimintaa.
Itse olen ääri-introvertti, jolla ei edes ole mitään kavereita eikä tuttavapiiriä, enkä pidä itseäni yhtään outona.