Lue keskustelun säännöt.
Häpeätkö koskaan OMAA ammattiasi? Mikä se on?
Kommentit (23)
välillä sitä, että minulla EI OLE ammattia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen mikrotukihenkilö isossa koulussa ja NAINEN
perushoitaja olen, erikoistunut dementia vanhuksiin. Rakastan työtäni.
Lisäksi asiakkaat hävettävät useinkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen koulunkäyntiavustaja. Olen tehnyt töitä neljässä koulussa ja toisissa kouluissa meitä kohdellaan rehtorin, opettajien ja vanhempien taholta kuin pohjasakkaa. Kuitenkin teemme saman verran tai enemmän tunteja viikossa kuin esim. opettajat ja saamme n. 1/4 heidän palkastaan.
Itselläni on korkeampi koulutus kuin monella koulumme opettajalla, mutta haluan tehdä koulunkäyntiavustajan työtä, koska se on (oli) kutsumukseni.
Se, että voi auttaa lasta oppimaan ja olla läsnä aikuisena (mikä nykyään on vaikeata opettajalle suurien luokkakokojen takia -- ei siis opettajien omaa syytä).
Edellinen työpaikkani oli niin surkea, avustajia kohdeltiin niin huonosti, että en usko enää palaavani enää siihen työhön.
Toivoisin, että ne vanhemmat, joiden lapsi tarvitsee ja ANSAITSEE avustajan kiinnittäisivät huomiota siihen käyttääkö koulu avustajille tarkoitetut tunnit oikein. Ne on tarkoitettu _lasten avustamiseen_ ja jokainen tunti apua tarvitsevalle lapselle on tärkeä.
Minulle esim. edellisessä työpaikassa tarjottiin avustettavalle lapselle tarkoitettuja työtunteja (8h VIIKOSSA!), JOS haluaisin käyttää ne koulun varastojen siivoamiseen enkä saisi mainita kenellekään, että tunteja käytetään tähän. Mielestäni tuollainen toiminta on jo törkeätä ja epärehellistä.
Mutta siis joo, häpeän joskus työtäni, koska minut on saatu tuntemaan itseni toisen luokan kansalaiseksi työni takia.
Mulla on siis tosi tylsä ja vaatimaton duuni - mutta se on ' hienolla' alalla ja mulla on ihan uskottava titteli... Että ihan punastumatta voin kertoa kelle tahansa mikä on ammatti ja työnantaja, mutta jos kysytän tarkemmin että mitä oikein teen niin sitten en kyllä kehtaa ihan tarkkaan vastata : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja työhöni kuuluu monenlaista tekemistä. Oli ammatti mikä hyvänsä, jos sen hoitaa kunnialla niin ei ole mitään häpeämistä. Ja toisinpäin... ihan sama minkälaisen tittelin omaat, jos et välitä työsi jäljestä.
Itse työtä en häpeä, vaan lähinnä tota väärää ammattinimikettä.
Työni on rankkaa, todella vaativien erityislasten ohjaamista, usein ihan ilman sitä opettajan valvontaa. Teen itsenäisiä päätöksiä jne. Koulutustakin löytyy opistoasteisena ja mitä tuo koulunkäyntiavustaja tuo ihmisille mieleen: monistajan ja kahvinkeittäjän. Vaikka en ole tänä lukuvuotena keittänyt yhtään kupillista kahvia ja vain yhden monisteenkin olen käynyt kopioimassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen diplomi-insinööri ja joskus varsinkin vähän tuntemattomammassa porukassa saattaa hiukan nolottaa tunnustaa ammattiaan, koska minusta tuntuu, että ihmisillä on on jotain ennakkoasenteita ja he alkavat pitämään minua jotenkin ylimielisenä ja kaikkitietävänä. Erityisesti äitiseurueissa en mielelläni paljasta koulutustani, jos tiedän, että muut eivät ole niin koulutettuja. Tosi tyhmää, tiedän, mutta minkäs sitä tunteilleen voi...
Eli usein arkailen kertoa ammattiani tai paremminkin työtäni. Olen markkinointijohtaja suht. suuressa yrityksessä, ja jotenkin ihmiset tuntuvat välillä hämmentyvän tästä tiedosta. Eivät toki kaikki, jos muutkin korkeasti koulutettuja ja hyvissä duuneissa, ei ongelmaa ole... vaikea selittää, mutta 22 varmaan ainakin ymmärtää :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen suolihuuhtelija ja ylpeä siitä. Tosin joskus hommat ovat paskamaisia.
keksinyt, että tekisit pidempiä työpäiviä kuin opettaja?
T: Äidinkielen opettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä kaikkea työtä mitä joudun tekemään kun ei toimittajan töitä riitä. Sitten sitä tehdään kaikkea kakkaa ja jos ei nyt ihan hävetä, niin harmittaa ainakin! Menee kaikki tehty työ ja koulut hukkaan :(
Vierailija:
Olen diplomi-insinööri ja joskus varsinkin vähän tuntemattomammassa porukassa saattaa hiukan nolottaa tunnustaa ammattiaan, koska minusta tuntuu, että ihmisillä on on jotain ennakkoasenteita ja he alkavat pitämään minua jotenkin ylimielisenä ja kaikkitietävänä. Erityisesti äitiseurueissa en mielelläni paljasta koulutustani, jos tiedän, että muut eivät ole niin koulutettuja. Tosi tyhmää, tiedän, mutta minkäs sitä tunteilleen voi...
Juuri tällainen asenne on suurin syy siihen, etteivät naiset etene urallaan tai saavat miehiä huonompaa palkkaa! Voi että minua nolottaa ihan puolestasi!
Olen itse akateeminen ja vaikka takana on vasta muutaman vuoden työura, on se edennyt tosi hyvin. Olisi todella hullua hävetä koulutustaan ja ammattiaan, jota todellisuudessa moni vain ja ainoastaan kadehtii. Sitäpaitsi viimeksi eilen minulle sanottiin pankissa, kun olimme asuntolainaneuvotteluissa mieheni kanssa, että minulla on niin hyvä palkka, että maksaisin sillä yksin kahden asunnon lainat jos olisi pakko. Mieheni on vasta aloittelemassa omaa uraansa, joten hänent ulonsa ovat vain murto-osan minun tuloistani. Hän tukee kuitenkin minua kaikin tavoin.
En koskaan leuhki tuloillani tai ammatillani, mutta en todellakaan myöskään häpeä niitä!
ja olen siis yliopistotutkija, FT. Tämä perustuu ihan vain sihen, että ne joiden tarvii siitä tietää, tietävät kyllä erikseen kertomattakin. Olen alallani aika tunnettu. Muiden kuin kolleegojen ja alan väen taas ei tarvitsekaan tietää, mitä työkseni teen. Ei se liity mitenkään esim keskusteluihin lapseni kavereiden vanhempien kanssa.
En myöskään oleta, että 22 ja 23 häpeävät ammattiaan sanan varsinaisessa mielesssä. He vain kuvittelevat, että herättää ikävää huomiota ja kateutta jos siitä mainitsee liian usein. Oikeasti se on kyllä harhakuva. Ei kukaan jaksa kadehtia tavallista akateemista perustutkintoa. EIkä kyllä jatkotutkintoakaan, jos niikseen tulee.
Akateemisissa piireissä olen täysi surkimus, samoin taiteilijapiireissä, joissa mulla on joitakin ystäviä.
Jos olisinkin aineenope, voisin olla ihan pystypäin mutta luokanopena häpeän jokseenkin koko ajan. Ajattelen, että olis pitänyt pyrkiä vähän korkeammalle.
Työ sinänsä on vaativaa mutta koulutus oli niin pilipalihomma, että siksi häpeän aika ajoin.
Opettaja olen.