Häpeätkö koskaan OMAA ammattiasi? Mikä se on?

kieltämättä kiusaannun kun ihmiset kyselevät poikkeuksetta, missä olen TÖISSÄ. Joudun nimittäin vastaamaan, että olen kylläkin opiskelemassa. Tämä päälle kolmekymppisen äiti-ihmisen opiskelu on sitten näköjään aivan tavatonta, kun kaikki olettavat minun olevan työelämässä.

olen pph, kuten joku aiemminkin tässä ketjussa. En ehkä itse niin häpeilisi, mutta monen muun asenne tätä ammattia kohtaan on alentava. Kuvitellaan, että tässä työssä on vain 5-kymppisiä tylsistyneitä, ylipainoisia naisia. Itse olen 35v. ja hoikka ja urheilullinen, mutta silti " leima" otsassa on ja pysyy. En jaksa enää kauaa tätä ammattia vähäisen arvostuksen vuoksi.

Olen tk-lääkäri (yleislääketieteen erikoislääkäri, LT eli väitellyt muulta alalta lisäksi).

Häpeän, koska olisin halunnut erikoistua toiselle alalle, mutta tuli mutkia matkaan. Rakastin sitä alaa, mutta viimeisen vuoden aikana kilpailuhenkisen sabotaasin yo-sairaalassa...

Vihasin nuorena lääkärinä tk-työtä yli kaiken, nykyisin pidän siitä. Koen olevani hyvä lääkäri, palautettakin olen saanut siihen suuntaan sekä kollegoilta että potilailta. Mutta edelleen häpeän, tunnen epäonnistumisen piston...

Palkka, kiva työyhteisö ja perheen kannalta sopiva työ lohduttavat vähän...