Lue keskustelun säännöt.
8-vuotias on alkanut valehtelemaan - Miten sen saa loppumaan?
08.12.2014 |
Lapsi on joskus aiemminkin valehdellut silloin tällöin ja aina sen jälkeen ollaan puhuttu asiasta ja olen selittänyt, miksi niin ei saa tehdä. Ja että siitä jää yleensä aina jossain vaiheessa kuitenkin kiinni ja että jos on tehnyt jotain hölmöä, kiellettyä tms. on aina parempi tunnustaa se kuin valehdella. Ja kun tunnustaa, seuraus siitä kielletystä teosta on paljon lievempi kuin jos vielä valehtelisi siitä.
Nyt sitten viime viikkojen aikana lapsi on alkanut valehdella ihan viikottain ja tuntuu, etten enää voi luottaa häneen. Valehtelee ihan pokkana silmiin katsoen, eikä meinaa ensin millään myöntää, vaikka tiedän, että valehtelee.
Mulle henkilökohtaisesti valehtelu on todella vakava asia. Inhoan sitä ihan hirveän paljon, enkä itse valehtele suurin piirtein ikinä. Haluaisin sanoa, että ikinä, mutta muutaman kerran elämässä olen valehdellut, mutta en varmaan viimeiseen 10 vuoteen. Se on vaan mun mielestä niin väärin. Lapsi tietää, että rehellisyys ja luottamus ovat mulle kaikki kaikessa, joten senkin takia olen todella pettynyt, että lapsi on lähtenyt nyt tuolle valehtelun tielle. Tuntuu, ettei mitkään keskustelut enää auta, vaan on otettava muut keinot käyttöön, mutta kuinka isoja rangaistuksia TOISTUVISTA valehteluista voi tuon ikäiselle lapselle antaa?
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäiskö pikkuisen löysätä pipoa ja suhtautua leppoisammin. Kaikki ihmiset valehtelee, myös lapset. Ei siitä kannata suurempaa haloota nostaa. Tärkeämpää, ettei aseta lasta tilanteeseen, josta päästäkseen joutuu valehtelemaan.
Ongelma johtuu vanhemmista. Nyt tiukka katse peiliin.
Ah! Kuuluuko tämä ikään! Meillä on kanssa 8-vuotiaan kanssa tosi paljon ongelmia sen suhteen. Lapsi itse hankkiutuu sellaisiin tilanteisiin, esim. syö kaapista herkkuja ilman lupaa ja yrittää valehdella, että ei ole ollut se. On niin tolkuttoman huono valehtelija, että suorastaan ketuttaa sekin, että kehtaa edes yrittää.
Tuo peiliin katsominen on sellainen nollaohje, joka ei kerro mitään , eikä siitä ole kelleen apua koskaan ollut. Mutta se pipon löysääminen hyvä ohje. Lapselle kannattaa selittää , miksi inhoaa valehtelua ja suhtautuu siihen niin voimakkaalla tunteella. Ilman syyllistämistä ja lasta tuomitsematta. Meillä auttoi se, että neutraalisti kerroin lapselle, että tiedän hänen nyt valehtelevan, mutta ei haittaa, jos ei juuri nyt voi kertoa totuutta. Kyllä sen totuuden aika on myöhemmin, kun olet valmis. Ja lapselle on toisteltava jatkuvasti myönteiseen sävyyn, että hän on pohjimmiltaan hyvä ja rehellinen, tämä valehteluvaihe on ohimenevä kehitysvaihe ja ihan tavallista. Valehtelu loppui nopeasti, kun lapsi huomasi, ettei häntä painosteta ja arvostetaan virheistä huolimatta.
ja rangaistukset ei ole koskaan ketään parantaneet mistään vaivasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ehkä ole täysin rehellinen lapsellesi. Valehtelun kulttuuri tulee kyllä vanhemmilta.
Varmaan juu kaikki ihmiset valehtelee, mutta kun itse satun kuulumaan siihen ilmeisesti äärimmäisen pieneen marginaaliin, joka valehtelee todella todella harvoin, en voi vaan hyväksyä tuota lapseni valehtelua. Se on mun mielestä melkein pahinta, mitä toisille ihmisille voi tehdä (kaiken fyysisen ja psyykkisen satuttamisen lisäksi). Ja itse koen sen niin, että pahinta, mitä tuon ikäinen lapsi voi mulle tehdä, on juuri valehtelu. Mikään lyöminen tai muu satuttaminen (mitä lapsi ei ole kyllä koskaan tehnyt), haukkuminen, raivoaminen tms. ei ole niin paha asia kuin valehtelu. Sillä rikotaan se luottamus, mikä on kaikkien ihmissuhteiden perusta. Siksi en aio sitä läpi sormien katsoa. Sinä voit nro 4 niin tehdä, jos sopii sun moraalikäsitykseen.
Meillä on tuon lapsen kanssa ollut aiemmin tosi hyvät ja läheiset välit ja lapsi on tähän asti aina kertonut ilonsa ja surunsa mulle. Pelkään, että valehtelee nyt sitten loppuelämänsä, kun on sellaisen tavan keksinyt. Ja kun ikää tulee hänelle lisää, se luottamus olisi erityisen tärkeää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käräytä se seuraavasta valheesta. Kerro mistä huomasit että hän valehteli, ehkä nolostuu ja lopettaa hetkeksi valehtelun. Tai oppii keksimään parempia valheita ;) Ei siitä umpirehellistäkään kannata tehdä.
[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 22:34"]
Varmaan juu kaikki ihmiset valehtelee, mutta kun itse satun kuulumaan siihen ilmeisesti äärimmäisen pieneen marginaaliin, joka valehtelee todella todella harvoin, en voi vaan hyväksyä tuota lapseni valehtelua. Se on mun mielestä melkein pahinta, mitä toisille ihmisille voi tehdä (kaiken fyysisen ja psyykkisen satuttamisen lisäksi). Ja itse koen sen niin, että pahinta, mitä tuon ikäinen lapsi voi mulle tehdä, on juuri valehtelu. Mikään lyöminen tai muu satuttaminen (mitä lapsi ei ole kyllä koskaan tehnyt), haukkuminen, raivoaminen tms. ei ole niin paha asia kuin valehtelu. Sillä rikotaan se luottamus, mikä on kaikkien ihmissuhteiden perusta. Siksi en aio sitä läpi sormien katsoa. Sinä voit nro 4 niin tehdä, jos sopii sun moraalikäsitykseen.
Meillä on tuon lapsen kanssa ollut aiemmin tosi hyvät ja läheiset välit ja lapsi on tähän asti aina kertonut ilonsa ja surunsa mulle. Pelkään, että valehtelee nyt sitten loppuelämänsä, kun on sellaisen tavan keksinyt. Ja kun ikää tulee hänelle lisää, se luottamus olisi erityisen tärkeää.
ap
[/quote]
Oliskohan tässä nyt sun oma subjektiivinen näkemyksesi vähän turhan vallitseva? Ei, valehtelu nyt ei ole todellakaan pahinta mitä voi toiselle tehdä. Eikä lapsi varsinaisesti ole sullekaan velkaa rehellisyyttä joka asiassa, vaan vain joissain. Jos lapsi esim. on pissannut housuun tai jotain muuta mitä häpeää ja sitten valehtelee siitä, niin eihän sitä nyt jumalauta voi sellaisesta tilille vaatia. Kannattaa opettaa lapselle, että miksi valehtelu on ikävä asia tietyissä tilanteissa ja sanoa että joskus se on toisaalta myös tarpeen ja jopa välttämätöntä.
Lapsen pitäisi oppia rehellisemmäksi sen takia, että
a) Valehtelu on tietyissä tilanteissa väärin toista ihmistä kohtaan
b) Valehtelu on huono tapa rakentaa ihmissuhteita. Jokainen joutuu valehtelemaan joskus, mutta liika sulkeutuneisuus ja peittely tekee ihmisestä yksinäisen
c) Ihmisen pitäisi uskaltaa yleensä olla rohkeasti mitä on, sen sijaan että valheilla yrittää esittää jotain muuta
Lasta ei pitäisi opettaa rehelliseksi sen takia, että sinun ja lapsen yhteys vaurioituu, koska se lähtee hyvin pitkälle omasta itsekkäästä tarpeestasi. Aina tulee eteen asioita, joita lapsi ei halua äidilleen kertoa (iän myötä enemmän ja enemmän) ja se on jokaisen hyväksyttävä eikä missään nimessä laitettava lasta tilille siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On laskettu että ihminen valehtelee n. 200 kertaa vuorokaudessa, että vaan tiedoksi sulle ap.
[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 22:29"]
Tuo peiliin katsominen on sellainen nollaohje, joka ei kerro mitään , eikä siitä ole kelleen apua koskaan ollut. Mutta se pipon löysääminen hyvä ohje. Lapselle kannattaa selittää , miksi inhoaa valehtelua ja suhtautuu siihen niin voimakkaalla tunteella. Ilman syyllistämistä ja lasta tuomitsematta. Meillä auttoi se, että neutraalisti kerroin lapselle, että tiedän hänen nyt valehtelevan, mutta ei haittaa, jos ei juuri nyt voi kertoa totuutta. Kyllä sen totuuden aika on myöhemmin, kun olet valmis. Ja lapselle on toisteltava jatkuvasti myönteiseen sävyyn, että hän on pohjimmiltaan hyvä ja rehellinen, tämä valehteluvaihe on ohimenevä kehitysvaihe ja ihan tavallista. Valehtelu loppui nopeasti, kun lapsi huomasi, ettei häntä painosteta ja arvostetaan virheistä huolimatta.
[/quote]
Hyvin toimittu. Peiliin katsominen tarkoittaa sitä, että olisiko ketjun aloittajalla tuo rehellisyyden vaatimus jotenkin ylikorostunut ja luo erikoisen jännitteen suhtautumisessaan lapseen. Kahdeksanvuotiallakin saa olla omia "salaisuuksiaan" eikä niitä tarvitse anhemmille kertoa. Tai kertovat sitten kun parhaaksi näkevät.
Paras keino on olla kiinnittämättä suurempaa huomiota valehteluun ja antaa lapselle oman yksityisyyden tai toimia kuin tässä lainaamani äiti on toiminut. Tärkeintä on, että suhtautuu rauhallisesti niin homma menee ohi itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaukoidän kulttuureissa varotaan ahdistamasta ihmistä nurkkaan, vaan jätetään heille pakotie tukalasta tilanteesta. Tuo pakotie voi olla esimerkiksi viaton hätävalhe. Sillä varmistetaan sosiaalisten suhteiden toimivuus.
Ei kannata ahdistaa lasta nurkkaan tuon takia. Siitä voi olla seurauksena suurempia ongelmia. Absoluuttista rehellisyyttä ei ole olemassakaan.
Omani on tehnyt aina samaa. On jo 13- vuotias. En ole saanut kitkettyä. Kolmosluokalla ope kertoi, että laoseni ja yksi toinen tyttöbolivat valehdelleet opelle silmiin katsoen. Ope piti tätä tietysti hyvin kamalana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIelipiteeni eivät yleensä sovi tämän palstan äitien ajattelumaailmaan, mutta toistuva velehteleminen on nähdäkseni yleisintä liian kovan kurin perheissä. Lapsi valehtelee päästäkseen luikahtamaan vanhempien moitteista, valehtelee ollakseen kelvollisempi vanhemmilleen ja lopulta testatkseen kumpi on ovelampi.
Mielestäni tähän tehoaa sama konsti kuin ylettömään vahingon tekoonkin ja muuhun "tuhmana" oloon: huomio, rakkaus, syli, hyväksyminen ja positiivinen vahvistaminen. Siis ikävät teot jätetään aika vähälle metakalle, mutta oikeista teoista ollaan oikein ylpeitä. Ja koskaan lapselta ei kielletä halausta tai iltasuukkoa, ruokaa tai kavereiden tapaamista siksi, että on oli tyhmä. Ne ovat lasten perusoikeuksia, joita ei evätä rangaistuskeinoina.
Valehtelevalle sanotaan vain, että "huomaan, ettet puhu totta". Sitten jo siirrytään uuteen asiaan, vaikka hienosti menneeseen koulupäivään ja annetaan halaus hyvin leivotusta piparkakusta. . Ja kun se hetki tulee, että lapsi kokeilee, uskaltaako vanhemmille sanoa mokanneensa, siitä vain kiitetään. Ei mitään aresteja, vaan jälleen se halaus ja kiitos siitä, että lapsi uskalsi uskoutua. "Äiti arvostaa sitä, että olet rehellinen. Tämä asia ratkaistaan yhdessä, älä murehdi".
Lapselle on kauheata tietää tehneensä väärin, se hävettää. Ja siihen päälle vielä vahemmatkin huutavat ja lopulta vapistaan yksin nurkassa vailla yhtään turvallista ihmistä.
Kiitti alapeukusta. Olet tosi ahkera.
Meillä ollut samaa vikaa samanikäisellä. Juttelin tois napakkaan sävyyn ja erityisesti tuosta 'sinuun ei voi luottaa' jutusta. Että en voi antaa mennä kaverille, mennä yksin ulos jne jos en voi luottaa, että lapsi tekee kuten on sovittu ja jos menee mönkään niin tunnustaa heti, että saadaan pahemmat vahingot estettyä. Koulun jälkeen heti kotiin ja ulos saa mennä valvotusti, kun on ensin läksyt tarkistettu, kun minä en voi luottaa, että sinä teet kuten on sovittu. Niin, meillä siis juttuun liittyi tuo hommien tekemättä jättäminen tai luvattomien asioiden tekeminen ja päälle valehtelu. Tällä napakalla puheella se loppui (ainakin hetkeksi). Jos vielä ilmenee niin sitten on varmaan kotiarestia ja pidetään hetki tosi tiukkaa valvontaa, että ymmärtää, että mun ihan oikeasti pitää voida luottaa ja mitä se on jos ei voi luottaa. Jos käyttäytyy 2v: tavoin niin kohdellaan 2v:n tavoin.