Mietin eroa avomiehestä, muita?
Pohdin pitäisikö erota. Olemme vajaa kolmekymppisiä, suht normaali ja kiva pari. Minusta on kuitenkin jo monta vuotta tuntunut siltä, että mies ei ole minulle oikeanlainen, vaikka onkin niin sanottu "hyvä mies". Kaipaan enemmän samanlaisia kiinnostuksen kohteita ja samanlaista elämäntyyliä. Meillä ei ole lapsia, mutta tuntuu että ero olisi taloudellisesti vaikeaa kun pitäisi muuttaa yksin maksamaan kallista vuokraa. Mites muilla?
Kommentit (12)
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 01:33"]No aivan päin persettä täällä.
[/quote] no kerro?
Miksi teillä ei ole samanlaisia kiinnostuksen kohteita? Eikö ole ollut halua ja yritystä kiinnostua? Onko rakkautta? Millä tavalla elämäntyylinne ovat erilaiset? Millaista elämää toisvoisit? Entä miehesi?
Meillä on erilaiset kiinnostuksen kohteet ja silti me rakastetaan toisiamme valtavasti.
Olemme olleet jo 20 vuotta avoliitossa.
M40
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 02:21"]intohimoa sinä kaipaat
[/quote]
Hell yes! Niin kaipaankin. Oi että miten paljon kaipaan.
En ymmärrä tuota ajatusta, että yksin maksaisi kallista vuokraa. Muutat tietysti pienempään asuntoon ja siinä on vuokra alhaisempi.
Meillä aivan sama, mutta juuri saimme 6kk sitten lapsen. Mies varmaan on ihan tyytyväinen , minä en. Meillä ei ole mitään yhteistä, mies istuu koneella eikä puhu mitään, yleensä puhun seinille. Hän ei hoida vauvaa ollenkaan, eipä siinä minä teen sen mielelläni. Mieheni on hyvin itsekäs ihminen ja hänen tarpeet on aina etusijalla. Mietin eroa joka päivä. Se vaatii ensin jäsentelyn päässä kunnes on valmis tekoihin tarpeeksi pitkän jahkailun jälkeen.
Laittakaa yhdessä toi suhde kasaan, yrittäkää edes, ota asia suoraan vaan puheeksi ja miettikää yhdessä rakentavasti voiko sille enää mitään tehdä, kokeilkaa vaikka se tuntuisi turhalta tässä vaiheessa. Käykää juttelee ammattilaisen kanssa, kolmas pyörä näkee ja aistii sellasta mihin te ootte sokeita.
Ja jos mikään ei silti tunnu lisäävän sitä yhdessäolofiilistä, niin erotkaa nyt kun ei ole lapsia. Lapset ei ainakaan helpota tota tilannetta ja oloa, päinvastoin, ootte vaan väsyneempiä toisiinne. Erossa myös sit lapset kärsii, ja toisaalta myös jos ajattelee sinkkumarkkinoita, niin lapseton on halutumpaa kauppatavaraa (sori vaan mut näin on näreet).
Että homma oikeesti kuntoon ennen lapsia, tai sitten vaan reippaasti hankkimaan omaa vuokrayksiötä.
Narsisti.
Nämähän näkee ja tunnistaa jo kilometrin päästä eikä näitä pidä ottaa edes ystäviksi, koskaan.
Oma avomies kohteli huonosti ja antoi lähimmäistensäkin kohdella minua huonosti, minulta hän on kuitenkin vaatinut aina hyvää ja kohteliasta käytöstä, oli tilanne mikä tahansa.. Mies piti minua hyvinkin itsestäänselvyytenä, siivoojana, pyykkääjänä joka on aina paikalla kun hän tarvitsee. Jos lähdin kavereiden kanssa baariin tai vaikka lenkille niin laittoi pian viestiä perään, varsinkin jos meni pitempään kuin hän oli ajatellut. Itse hän aina mennyt miten halunnut, ilmoittaa vain että lähtee..
Olin jo pitkään miehelle sanonut näistä asioista ja kun muutosta ei näkynyt niin myös harkinnut eroa tarkkaan. Kävin asuntoakin katsomassa ja olisin sen saanutkin..Miehelle erosta ilmoittaminen vain puuttui.
Sitten mies yllättäen ilmoittikin että nyt asiat muuttuu, hän parantaa tapansa jne..
Minä en vain jaksa uskoa. Olen kai hieman katkerakin, kaikki inhottavat teot ja muut pitäisi vain kerralla pyyhkiä pois eikä niistä saisi enää puhua. Huomaan miehen kohtelun vaikuttaneen paljon siihen miten hänet näen. En voi sanoa että hirveästi arvostaisin häntä enkä tiedä onko rakkautta enää jäljellä..
No aivan päin persettä täällä.