Lue keskustelun säännöt.
Olenkin huono äiti..
19.01.2015 |
Vauva-ajan koin niin puuduttavaksi kotona ollessa, että suostuin lähtemään töihin kun lapsi on 7kk. Mies onneksi oli valmis jäämään kotiin. Rakastan lasta kyllä yli kaiken, mutta niin paljon kahden pienen vauvan kanssa olikin liikaa. Helppo lapsi kyllä, mutta aika kävi pitkäksi. Merkki surkeudestani nro 1 taisi olla se etten tajunnut suhtautuvani näin enkä osaakaan nauttia vauvavuodesta niin kuin pitäisi. Nyt kun työt ovat alkaneet en muuta tee kun kadu päätöstäni. Vauva ei suostu syömään edes äidinmaitoa pullosta (söi silloin kun töihin suostuin), eikä nokkamukista. Imetän toki muuten, mutta epäilyttää saako riittävästi maitoa. Mies tekee toki korvikkeeseen aamu- ja iltapuurot ja niin menee, mutta mutta. Todiste nro 2 huonoudestani. Huono omatunto vaivaa niin pahasti että tuntuu etten saa henkeä. Miksi ihmeessä en voinut jäädä vaan kotiin? Mikä minua vaivaa kun en osaa nauttia kotona olosta ja tunnen kotona vain kuihtuvani? Miksen voinut kestää pidempään, edes imetyksen loppuun kun tämä onkin niin vaikeaa? Avautua piti jossain kun tuntuu ettei mies ymmärrä. Ja lapsettomat kaverit vain tuhahtelee jos yritän heille asiasta puhua. Heidän mielestään kun olen vain naurettava ja pitää lapsenkin oppia olemaan ilman minua. Lapsi toki tuntuu pärjäävän hyvin, jos maidonjuontia ei lasketa. Tai juomattomuutta. No, haukkukaa pois tekin.
Kommentit (7)
Et ole huono äiti. Teille sopi paremmin, että mies ottaa vastuun kodista. Eihän miestäkään sanota huonoksi jos hän ei automaattisesti jää kotiin. Oma isäni oli koti-isänä ja olemme vieläkin todella läheisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti molempia. No luulisi hyvän äidin pitävän huolen että lapsi saa syödäkseen (tai juodakseen), eikä se edes mennyt suunnitellusti. :( ap
Et ole huono äiti!
Jos tuntui siltä että pää hajoaa vauvan kanssa niin miksi kiduttaa itseään? Hyvää on myös että mies jäi kotiin niin vauvan ei tarvitse mennä vieraaseen paikkaan hoitoon.
Voi käydä niinkin että mies osaa nauttia eri tavalla kotona olosta kuin sinä. Miksi se olisi paha asia? Parempi että olet töissä ja ihmisten ilmoilla kuin kiukkuisit ja hajoilisit vauvan kanssa.
Koittakaa tarjota korviketta ihan muovimukista hörpyttämällä? Meillä ainakin toimi kun vauva ei suostunut pulloon tai nokkamukiin :)
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 22:25"]Et ole huono äiti. Teille sopi paremmin, että mies ottaa vastuun kodista. Eihän miestäkään sanota huonoksi jos hän ei automaattisesti jää kotiin. Oma isäni oli koti-isänä ja olemme vieläkin todella läheisiä.
[/quote]
Kiitos. Et tiedä kuinka paljon tuo helpotti. Ei kaikkeen, mutta paljon silti.
Äitinä oleminen on olla huono äitinä tuhansilla tavoilla ja silti sitä on (yleensä) vähintääkin hyvä äiti lapsilleen. Muista ettei ole olemassa jotain täydellisen äidin kaavaa. On erilaisia lapsia, äitejä, isiä, perhetilanteita ja olosuhteita. Kompromisseja ja erehdyksiä. Huippuhetkiä, jolloin kaikki vain luistaa ja kaikilla perheenjäsenillä on hyvä olla, ja sitten niitä epätasapainoisia tilanteita, joissa väsyneenä yrittää taas saada sen perhehärdellin jonkinlaiseen tasapainoon.
Vauva-aika menee nopeasti, mutta ajattele silti laajalla aikaperspektiivillä ja suhteellista tilanteita. Näytä rakkautesi lapseen ja mieheen. Nauti tästä tilanteesta, vaikka se tuntuukin vaikealta. Ajattele jos miehesi ei olisi pystynyt jäämään hoitamaan lasta. Miten olisit jaksanut? Ahdistunut yhä enemmän? Halaus sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä, vauvan kanssa voi olla aika puuduttavaa neljän seinän sisällä. Kuten joku jo sanoikin, niin ehkä olet kuitenkin nyt pirteämpi kun töiden kautta arki ei olekaan enää niin puuduttavaa.
Voi sinua, ihan turhaan koet huonoa omaatuntoa! Oletko väsynyt? Et varmastikaan ole huono äiti, minä epäilen nyt että olet väsynyt tai "hormonihuuruissa".