Millaista on elämä Tyynenmeren pikkusaarilla?
Minä alan vähitellen jo kyllästyä tähän nykyaikaiseen suorituskeskeiseen, arvostelukeskeiseen ja aina kiireelliseen yhteiskuntaan. Elämä on nykään kiireellisessä yhteiskunnassa vain pelkkää työntekoa ja raatamista. Ihmiset ovat nykyään ennemminkin koneita kuin ihmisiä. Ja tekipä ihminen mitä vain niin aina ollaan kärttyisiä ja arvostelevia. Lisäksi on liikaa mm. ihmisen kyräilyä ja kyttäämistä, ihmisen yksityisyyskin on tipotiessään.
No, eihän Suomi ole tietenkään ainoa maa, joissa noita asioita ilmenee. Kyllähän kaikki nuo asiat ovat läsnä suurimmassa osassa maailman maista ja kolkista. Sitten minulle tuli mieleen, että on maailmassa vielä alue, joka on säästynyt suurimmalta osalta nykyajan hullutuksilta: Tyynimeri ja sen syrjäiset pikkusaaret omine kansakuntineen. Ajattelin, että jos sinne joskus lähtisin, niin siellä olisi täydellinen rauha ja mieli ja sielu lepää siellä.
Olen vakavissani harkinnut muuttoa jollekkin Tyynenmeren pikkusaarelle. Onhan niitä saaria, mm. Kiribati ja Tuvalu ja paljon paljon muita. Siellä on aurinkoista säätä ja lämmintä ympäri vuoden ja kirkkaansinistä kaunista merta silmänkantamattomiin. Jo pelkkä ajatuskin lepää, kun sitä ajattelee.
Onko täällä palstalla ihmisiä, jotka olisivat joskus vierailleet, lomailleet, työskennelleet tai jopa asuneet jollakin Tyynenmeren pienellä, syrjäisellä ja vähän tunnetulla pikkusaarella? Minulla olisi kysymyksiä: Millaista elämä siellä on? Millaisia paikalliset asukkaat ovat? Miten paikalliset asukkaat ottavat kaukaa toiselta puolelta Maapalloa tulevan valkoihoisen ihmisen vastaan? Hyväksyvätkö yhteisön jäseneksi? Kuinka helposti paikallisten kanssa voi ystävystyä? Mikä on paikallisten englannin kielen taito? Pärjääkö siellä englannin kielellä?
Kommentit (14)
Olen kyllä kuullut juttua, että niillä saarilla olisi korkea työttömyys. Ja joillekkin saarille ainakin pitäisi olla ilmeisesti jonkun tietyn maan kansalaisuuskin, että sinne voisi muuttaa tai ylipäätään ostaa edes asunnon.
Minullakin on tuo haave :)
Tunsin ulkomailla vaihdossa ollessani (vuosia sitten) muutamia nuoria naisia Fijiltä ja Kiribatilta. Oma otantani on toki pieni, mutta sanon silti, että noilla saarilla naisten rooli on olla hiljainen ja vaatimaton. Naisia arvostetaan äiteinä ja puolisoina enemmän kuin vain omana itsenään. Tämä asenne ehkä näkyy tavallisessa arjessa (tai sitten ei, kun en noilla saarilla ole itse käynyt).
Kiribati koostuu suurimmaksi osaksi matalista atolleista, ja hyökyaallot tekevät pahaa jälkeä. Meren pinta nousee muutenkin ja eroosio tekee tehtävänsä. Tässä yksi artikkeli aiheesta:
http://www.smh.com.au/world/in-kiribati-a-way-of-life-is-being-washed-away-20091120-iqy7.html
En oikein usko, että noilla saarilla elämä on niin idyllistä kuin haluaisin toivoa.
Tulipas nyt tyhmää toistooa tuohon ("noilla saarilla").
4
Olen haaveillut. Kannattaa lukea vaikka Celestine Vaiten kirjoja, Tahitin kukka ja mitä niitä muita nyt olikaan. Mulla on taas haavena sellainen etätyö Suomesta käsin, mitä voisin tehdä mistä päin maapalloa vain. Älkää vaan luulko että jäisin Suomeen silloin palelemaan! :)
Alapeukuttaja ilmeisesti tietää paremmin naisten elämästä ja luonnonkatastrofeista. Kerro ihmeessä omista kokemuksistasi tai muualta saaduista tiedoista. Hieman harmittaa, etten itse koskaan kysellyt tuntemiltani naisilta tarkemmin.
4
Kaikkialla on omat ongelmat ja omat hyvät puolet: täydellistä paratiisia ei ole olemassa.
8: Ei tässä siitä varmaan ollutkaan kyse.
Menkää edes kuukaudeksi niin pian huomaatte että maailman paras paikka on rakas isänmaamme, oi Suomi armas synnyinmaa....
Minua ainakin ahdistaisi viimeistään kuukauden kuluttua jollakin pikku saarella, keskellä suuuuuurta valtamerta. Luulisi että noilla saarilla on samanlainen sisäänpäin lämpenevä meininki kuin pikku kylässä Suomen maaseudulla.
Joiltakin saarilta, esim Naurulta valtio yrittää saada siirrettyä koko porukan pois. Naurulla ei ole enää mitään jäljellä, luonnonvarat on käytetty loppuun, saarella on työttömyyttä ja karua. Ovat yrittäneet Australialta vuokrata saarta, jolle porukka siirtyisi, mutta aussit eivät ole innostuneet.
Mä haaveilen Tahitista, vaikka sanaakaan en puhu ranskaa.
Voi miten ihana ajatus olisi päästä asumaan kyseisille saarille! Minäkin olen kyllästynyt ap:n lailla yhteiskuntamme kylmyyteen ja suorituskeskeisyyteen. Mutta kohdallani ajatus taitaa jäädä unelmien asteelle, ikää on jo sen verran ja vanha isäni pitää minut tiukasti täällä pohjolan perukoilla. Toivon ap:lle unelmien toteutumista, elän mukana haaveissasi.
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 22:07"]
Voi miten ihana ajatus olisi päästä asumaan kyseisille saarille! Minäkin olen kyllästynyt ap:n lailla yhteiskuntamme kylmyyteen ja suorituskeskeisyyteen. Mutta kohdallani ajatus taitaa jäädä unelmien asteelle, ikää on jo sen verran ja vanha isäni pitää minut tiukasti täällä pohjolan perukoilla. Toivon ap:lle unelmien toteutumista, elän mukana haaveissasi.
[/quote] voihan sitä mennä kuukaudeksi lomailemaan ja vuokrata talon.
En ole koskaan käynyt, mutta minullakin on hyvin paratiisimainen mielikuva noista Tyynenmeren pikkusaarista. Toisaalta en tiedä, olisiko tuolla kuitenkaan niin kiva asua. Saaret ovat köyhiä ja elintaso on varmasti hyvin alhainen. Miten siellä hankkisi elantonsa? Mitä, jos sairastuisi vakavasti? Ehkä sinun kannattaa käydä lomamatkalla jollakin mielenkiintoisella saarella ennen kuin teet muuttopäätöksen :)