Äitini juoruaa kaikki asiani eteenpäin

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 11:24"]Olen jo aikuinen mutta äitini kokee itsensä jotenkin oikeutetuksi juoruamaan kaikki asiani kotikylässäni kaikille tutuille, sukulaisille, naapureille jne. eikä ilmeisesti näe siinä mitään väärää.. tekisi mieli katkaista välit kokonaan tai ainakin lakata kertomasta mitään kuulumisia tai ylipäätään mitään elämästäni hänelle. Onko teidän muiden äidit samanlaisia vai kunnioittavatko he teidän yksityisiä asioitanne ja elämäänne?
[/quote]

Meillä on varmaan sama äiti.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 11:25"]

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 11:24"]Olen jo aikuinen mutta äitini kokee itsensä jotenkin oikeutetuksi juoruamaan kaikki asiani kotikylässäni kaikille tutuille, sukulaisille, naapureille jne. eikä ilmeisesti näe siinä mitään väärää.. tekisi mieli katkaista välit kokonaan tai ainakin lakata kertomasta mitään kuulumisia tai ylipäätään mitään elämästäni hänelle. Onko teidän muiden äidit samanlaisia vai kunnioittavatko he teidän yksityisiä asioitanne ja elämäänne? [/quote] Meillä on varmaan sama äiti.

[/quote]

Sama. O_o Ja voi jeesus mitkä raivarit se saa jos huomauttaa asiasta.

Lakkaa kertomasta asioistasi! Hyvänen aika, yksityisasiat ovat yksityisasioita.

Niin tuttua. Mutta enpä sille kummempia kerro kuin mitä facebookkiinkaan. Että eipä paljon ruojuilua jää.

Sama juttu. Vaikeaksi meni, kun kysyin asiasta jonka sinällään kyllä arvasinkin.

Täytyy varmaan alkaa pitämään äitiä jonkinlaisena julkisena fb seinänä. Päivittää sille vain ne asiat jotka haluan julkiseen levitykseen. ap.

Mun äiti kertoo, jos sitä ei kiellä kertomasta. Sanon siis aina suoraan, jos on jokin asia, jota en halua muiden tietoon (esim. nyt viimeisenä se, että meille tulee vauva -en halunnut heti kaikkien muidenkin tietävän). Olen myös opetellut olemaan kertomatta äidille ihan kaikkea. Onneksi asutaan eri paikkakunnilla, mutta kyllä sekin on riittävän ärsyttävää, kun yhteiset tuttavat tietää mun kuulumiset aina jo valmiiksi.

Sama juttu. Tuntuu olevan yleistä käytöstä eläkeikäisillä tädeillä. Eletään muiden asioiden tonkimisen tähden, mikään ei tuo samaa hyvää oloa kuin kuultu mehevä juoru. Muiden sairaudet myös kiinnostavat erityisesti. Sääliksi käy, aika tyhjää elämää tuollainen.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 11:35"]

Mun äiti kertoo, jos sitä ei kiellä kertomasta. Sanon siis aina suoraan, jos on jokin asia, jota en halua muiden tietoon (esim. nyt viimeisenä se, että meille tulee vauva -en halunnut heti kaikkien muidenkin tietävän). Olen myös opetellut olemaan kertomatta äidille ihan kaikkea. Onneksi asutaan eri paikkakunnilla, mutta kyllä sekin on riittävän ärsyttävää, kun yhteiset tuttavat tietää mun kuulumiset aina jo valmiiksi.

[/quote]

Minun äiti unohtaa että sitä on kielletty kertomasta. Sitten vaan puolustellaan että mitä se nyt haittaa jos joku tietää.. Voi v...!

Niin tuttua, niin tuttua! Minä aloin jo aika varhain vähentää kertomistani, kun aloin kuulla asioistani sellaisilta ihmisiltä, joilla ei olisi kaiken järjen mukaan pitänyt olla niistä mitään tietoa. Kotona kyselin, miten oli mahdollista, että se ja se tietää, mitä teen tai suunnittelin. Saatoinhan minä tietysti mainita asiasta, kuului vastaus. Kun sanoin, etten halua kuulla kylältä asioitani, ei äiti ollut ymmärtävinään lainkaan, mistä puhun. Aika ristiriitaista, kun meidät penskat kasvatettiin siihen, että mitään kotiasioita, hyviä tai huonoja, ei saanut viedä "kynnyksen yli". Ja nyt sitten samainen ihminen lätisee kylällä aikuistuvan tyttärensä juttuja. Joitakin asioita saatan jotenkuten ymmärtääkin: äidit kuulemma kilpailivat siitä, kenen tyttäret (!) menestyvät parhaiten elämässään ja opinnoissaan. Minä opin nuorena pitämään suuni supussa ja olen saanut kuulla siitä jatkuvasti, kun en kerro mitään. Esto on sisäänrakennettu, ei voi mitään. Vanha koira ei opi istumaan!

Mä olen, kai alitajuisesti tehny elämästäni niin tylsän, ettei siinä ole mitään juorunjuurta.

monet äidit ajattelee että kun se on se minun pikku tyttöni tai poikani eikä voi tajuta päästää irti. olisihan se hyvä jos niille keksisi/järjestäisi jotain aikaa vievää puuhaa ettei joutaisi miettimään ja vatvomaan muiden asioita ja ihan muistuttaisi realistisista asioista.. Äidin ja isän kuuluu olla esimerkkinä lapsilleen, joten sen mukaan täytyisi elääkin.. ja irtipäästäminen omalla ajallaan kuuluu rakkauteen. Voihan sitä muistuttaa että sinulla on nyt taas aikaa tehdä kaikkea mistä aina silloin haaveilit että kerkeäisit/haluaisit kun olin pieni. Nyt sinulla on taas aikaa.

En kerro mitään äidille, olen ratkaissut tämän ongelman niin. Ymmärsin yhdessä vaiheessa, että hän ei vain pysty pitämään mitään asioita omana tietona ja hän on niitä vanhan koulukunnan naisia jonka elämä pyörii kälättämällä muiden kylän juoruämmien kanssa toisten asioista.

Muuten oikein herttainen ihminen, valitettavasti sosiaalipornoilu on ottanut yliotteen minun äidistä. Olisihan se hienoa jos voisi luottaa toiseen ihmiseen niinkuin isään esimerkiksi, joka kuuntelee eikä kerro mitään eteenpäin jos hänelle siitä mainitsee.

Olen miettinyt, että se juoruaminen johtuu siitä, että ei oikein ole sitä omaa elämää ja pitää sitten täyttää sitä tyhjiötä tuolla tavalla.

Hän ei juoruu. Ehkä hän on huolissaan sinusta? Hän han on sinun äiti. Ehkä hän toivoo saavansa ystäviltä ja naapurilta lohtu ja neuvoa. Olet aikuinen mutta kuinka eläät. Et vaikuttaa kypsältä kun avaudut tänne tuntemattomille...EIHA ME TÄSSÄ TIEDETÄÄN SINUN ELÄMÄN TILANNETTA.käy psykologin luona ja puhu jotta saat asioita itselleen selväksi.

Älä kerro äidillesi mitään säätilaa yksityisempää. Problem solved. 

Tuossa vähän ylempänä vikisee joku juoru-mutsi. Tolla verukkeella se oma äitinikin juoruilee..  On muka huolissaan :D joo, jos olis huolissaan, niin voisi olla ihan ensimmäisenä luottamuksen arvoinen. Minäkin olen nuoruudesta asti kärsinyt äitini juoruamisista. Hän kertoo kaiken eteen päin siskoni ja minun elämästä. Se on todella kuluttavaa ja raskasta. Sama kuin juorulehden kannessa lukisi kaikki. Olenkin nykyään ottanut linjan, että kaikki mitä en paikallislehteen haluaisi kirjoitettavan, en kerro äidilleni.