Lue keskustelun säännöt.
Seksitön avioliitto
11.01.2015 |
Koen että minua on petetty.
Suhteemme alkoi aikanaan seksistä, ja se oli mahtavaa. Sitä oli useita kertoja päivässä, tai ainakin kerran päivässä. Toinen osapuoli oli aktiivinen ja kokeilunhaluinen. Pidän itsestäni huolta, olen hyvännäköinen ja teen aloitteita, tulen torjutuksi. Toinen osapuoli kulkee illat flanellihousuissa ja kulahtaneissa vaatteissa, tukka pystyssä. Hän syö lihapiirakoita, aamupalaksi kahvia. Hän juo limsoja, hän ei urheile. Hän istuu illat tietokoneella tai räplää puhelinta. Hän innostuu ainoastaan omista harrastuksistaan tai työasioista, ei minusta koskaan.
Minä riudun seksittömyydessä ja itken usein aamuisin kun herään tyhjässä vuoteessa, hän on mennyt aikaiseen töihin. Kaipaan kosketusta. Kuntosalilla poljen stepperiä ja katselen salaa niitä miehiä jotka treenaavat,vahvoja käsivarsia jotka voisivat kannatella minua kevyesti. Ihoni kaipaa kosketusta, niskani huulia ja vyötäröni puristusta. Kuvittelen että kuntosalin saunassa, suihkussa tai jossain minua kosketettaisiin. Hikiset ihot kohtaisivat, edes joskus.
Tulen salilta kotiin ja halaan puolisoani, hän vastaa tuttavallisesti halaukseeni. Hän suukottaa suulle, ei suutele. Hän ei koskaan suutele, eikä purista minua takapuolesta tai kiusoittele kuten joskus. Hän ei painaudu minua vasten, hän painautuu kännykkää vasten. Juttelen hänelle että haluaisin että hän huomioisi minut, mutta hän kokee huomioivansa minua. Miksi se ei sitten tunnu koskaan? Hän huomioi kuulema ostamalla ruokaa ja keittämällä aamukahvit. Kerron että ne hän tekisi ilman minuakin, kuinka hän huomioi minua? Hän ei osaa vastata, mutta kertoo ahdistuvansa koska vaadin häntä tilille asiasta jota hän ei ole tehnyt. Ei olekaan, hän ei ole rakastellut minua vuosiin.
Jokainen aamu laskee iltaan, ja jokaisena iltana epätoivoni kasvaa. En saanut kosketusta tänäänkään, tunteisiini ei vastattu. Uudet alusvaatteni eivät aiheuttaneet hänessä reaktiota, kauniit kiharani jäivät huomiotta. Taisi hän sanoa, että olenpas minä laittatunut. Kerron että häntä varten, ja hän sanoo että oh hoh mitenkäs minä nyt niin. Sitten hän sanoo että olen kaunis, ja sen turvin jaksan taas viikon.
Sinä iltana olen saunanraikas, ylläni vain pieni pyyhe. Olen kuorinut ihoni, pessyt hampaani ja voidellut itseni pehmeäksi ja ihoni on lämmin. Menen sohvalle hänen viereensä ja nojaan häneen, sanon että hän tuoksuu hyvälle. Vastaukseksi saan että eikä haise. Sanon että hän on komea, ja että minun tekee mieli seksiä. Hän sanoo minulle että vai niin. Sanon että meidän liittomme on seksitön. Hän tuijottaa tietokoneen ruutua ja minuun katsomatta sanoo että onko muka. Kerron että on se. Minuun katsomatta hän lisää että tilanne täytyy muuttaa. Mikään ei kuitenkaan muutu.
Kerron meneväni sänkyyn odottamaan, hän lupaa tulla. Kuluu tunti, ja olohuoneesta kajastaa sininen valo ja nukahdan niin että henkeä salpaa. Minuun sattuu, koskemattomuus kipristää ja tunnen itseni rumaksi, vastenmieliseksi ja lihavaksi. Luen netin keskustelupalstaa, ja siellä sanotaan että täytyy vain kestää koska on puolisonsa valinnut.
Minä en valinnut puolisoa joka ei nauti seksistä, minä nain miehen joka halusi minua paljon ja usein. Minä en ole muuttunut, en omista pieruverkkareita enkä kulahtaneita housuja. Minä haluan miestäni, hän ei halua minua.
Netissä kertovat että ei saa painostaa seksihalutonta kumppania, että täytyy ymmärtää ja viritellä halu vähitellen. Olen kolme vuotta viritellyt halua, tehnyt kaiken. Muuttanut hiusväriäni ja tyyliä, laihduttanut, kiinteytynyt, harkinnut silikoni-implantteja. Olen kertonut miehelleni että pidän kun rintojani kosketellaan, saamatta kosketusta. Olen sanonut että nautin esileikistä, en saa nauttia siitä. Nautin oraaliseksistä, en saa sitä itse. Olen vaihtanut sosiaalista piiriäni ja aloittanut uusia harrastuksia, olen pyrkinyt siihen että en keskity seksittömyyteen. Seksuaalineuvoja netissä sanoi että jos lakkaa yrittämästä niin halut palaavat. Vuoden menin menojani, olin iltoja poissa ja sain uusia ystäviä. Mieheni ei muuttunut, hän oli aina vain samanlainen. Sama mies, kännykkä kädessä ja tietokirjat pöydällä, tietokone sylissä.
Kumppanini on passiivinen, laiska, saamaton ja kiltti. Äitini sanoo että minulla on täydellinen mies. Minusta minulla on mies joka teeskenteli nauttivansa seksistä suhteemme alussa, mutta tunnen itseni petetyksi. En nainut veljeäni tai ystävääni, hänen piti olla myös rakastajani.
Olen kauniimpi tänä päivänä kuin koskaan, saan ehdotuksia miehiltä ja syön vieraita miehiä silmilläni. En kuitenkaan petä miestäni, koska olen itsekäs. En aio ottaa syitä niskoilleni tämän suhteen päättymisestä, sillä niinhän pettäjälle käy. Pettäjä on luuseri joka tuhoaa avioliiton. Minä tunnen kalvavaa katkeruutta miestäni kohtaan, sillä hän on jo pettänyt minut henkisesti.
Mutta jos lähden, yhteiskunnan silmissä jätän täydellisen miehen. Jätän miehen joka käy hyvässä työssä, joka ei lyö eikä ryyppää ja joka ei viihdy baareissa. Jättäisin miehen joka ei petä. Jättäisin pitkän ja komean miehen, jolla olisi ottajia. Olisin kuulema hullu, jos juoksisin seksin perässä vaan. En minä sitä halua, haluan vain että mieheni haluaa minua sillä minä haluan yhä häntä, kahdeksan vuoden jälkeenkin.
Yhteiset lomamatkat eivät häntä sytytä, seksihalut eivät syty Pariisissa eikä etelän lämmössä, ei risteilyllä eikä hotelliviikonlopulla. Järjestin meille sviitin hienosta hotellista, varasin mukaan shampanjaa. Ostin uuden pitsisen pikkumustan ja korkeat korkokengät, ja päätin vietellä mieheni uudessa ympäristössä. Saavuin kylpyhuoneesta sviitin puolelle shampanjalasit kädessäni ja mieheni oli torkahtanut sängylle. Hän kertoi että ei malttanut odottaa että pääsee nukkumaan luksussängyssä, ja kertoi että häntä ramaisee.
Join kaksi lasia shampanjaa, ja ajattelin että minä todellakin olen ruma, kuvottava ja typerä nainen.
Avioliittoni on lopussa, pohdin vain koska miehenikin sen huomaa.
Kommentit (135)
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:25"]
Tässä ei välttämättä ole samasta kyse, mutta...minulla tilanne oli vastaavanlainen avioliitossani. Ajan myötä paljastui, että mies pyöritti muita naisia ja hänellä oli jo pidempään ollut vakituisempikin nainen kuvioissa. Mies oli paljon työajan ulkopuolella kotosalla, puhelin kädessä. Kuitenkin ehti muita naisia naida jossskin välissä. Ero tuli.
[/quote]
Tiedätkö, jos kävisi toteen että miehelläni oli toinen nainen tai useita, olisin jopa eräällä tapaa helpottunut koska hän olisi normaali..? Nyt en tiedä kenen kanssa olen naimisissa. Saattaahan hän vaikka masturboida salaa, olla homoseksuaali tai mikä vaan. Saattaa olla Victoria Milan sivustolla nettiromanssin pauloissa, tai töissä joku toinen kumppani.
Se tässä ongelma onkin, että en tiedä kenen kanssa olen naimisissa ja alkaa tuntua naurettavalta pörrätä pitsistrigeissä pitkin taloa kun toinen on kuin haudankaivaja. Toinen kun ei edes hermostu vaikka epäilisin pettämisestä, en ole enää pitkiin aikoihin siitä tentannut kun tilanne on ollut tämä jo vuosikausia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi hyvä, että eroaisitte.Olen ollut samanlaisessa seksittömässä suhteessa ja tiedän kokemuksesta, että se on kamalaa. Itsetuntoni kärsi miehen haluttomuudesta-luulin että minussa oli vika (ruma, epänaisellinen,tylsä yms.).Loppujen lopuksi oli kyse miehen kykenemättömyydestä tarttua omiin ongelmiinsa.Elämä on liian lyhyt...ei kannata tyytyä tuollaiseen. Nyt uudessa suhteessa saan kokea rakkautta,seksiä,intohimoa,luottamusta ja arvostusta. Tunnen eläväni!
Erotkaa, niin sinä saat mahdollisuuden intohimoiseen parisuhteeseen ja mies saa mahdollisuuden tarkastella elämäänsä. Hän ehkä pääsee eteenpäin tai sitten taantuu entisestään,mutta se ei ole sinun ongelmasi!
En käsitä miten voit kolmen vuoden pakkien jälkeenkin haluta miestäsi. Ja miten se kehtaa olla noin itsekäs. Kun et edes nalkuta! Mun mieshän on alkanut kieltäytyä seksistä sillä perusteella että nalkutan, joten yritän nyt olla edes viikon nalkuttamatta ja jos ei ala hotsittaa, palaa käämit. T ällölättäpylly
Täytyy kyllä sanoa että vittu mitä porukkaa netissä pyörii jos ei JAKSA LUKEA ASIOITA. Miten vitussa te selviätte oikeassa elämässä ei jumalauta...
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:39"]
En käsitä miten voit kolmen vuoden pakkien jälkeenkin haluta miestäsi. Ja miten se kehtaa olla noin itsekäs. Kun et edes nalkuta! Mun mieshän on alkanut kieltäytyä seksistä sillä perusteella että nalkutan, joten yritän nyt olla edes viikon nalkuttamatta ja jos ei ala hotsittaa, palaa käämit. T ällölättäpylly
[/quote]
Jotenkin luulen, että jos nalkuttaisin asiasta se ei varsinaisesti lisäisi seksihaluja...? Olen yrittänyt houkutella hänestä esiin seksuaalista puolta, mutta nolostutan vain itseni. Olen myös ollut yrittämättä ja keskittynyt itseeni. En edes kehtaa kertoa mitä kaikkea olen yrittänyt, mutta lopputulos on aina se että koen oloni nöyryytetyksi ja huonoksi ihmiseksi. Että pitäisi vain arvostaa kumppania sellaisena kuin hän on.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 15:43"]
Mä itken täällä ihan valtoimenaan, ihan mun näppikseltä toi sun teksti, kaikki kohdat täsmää, tosin mä väsyin olemaan hehkeä ja seksikäs, kun ei sillä mitään vaikutusta ollut. Nyt olen oikeasti läski ja ruma, onnea ja rakkautta saan vain lapsemme kautta, seksin suhteen olen itseni kuolettanut. Enpä olisi uskonut, että minä, joka oli melkeinpä nymfo, joka pidin itsestäni huolta, rakastin hepeneitä ja vaihtelevaa seksiä olen nyt 33v:na maho lehmä... :(
[/quote]
Myös minä aloin itkeä kun luin tuota. Aivan kuin minun elämästäni, paitsi että minäkin lopetin itsestäni huolehtimisen. Ensin sitä jotenkin suuttui ja oli miehelle vihainen. Sitten sitä ajatteli, että tämän korjaa vielä, että kyllä tämä tästä vielä kun onhan meillä aikaa. Sitten tuli pettymys kun huomasi, että mikään asukokonaisuus tai hiustenlaitto, kosketus, suihinotto, ei mikään saa miestä haluamaan minua. Vähän aikaa pystyinkin keskittymään omaan elämääni (siten, kun se on mahdollista enää lasten kanssa). Mutta nyt on tullut pinnalle jäätävä katkeruus.
Kaupassa katselen pariskuntia ja mietin kiukunkyyneleet silmissä, että tuotakin naista tuo mies varmaan himoitsee ja koskettaa ja panee ns. aivot pihalle jossain kylpyhuoneen lattialla. Muutaman kerran olen joutunut kyyneleitä pyyhkimäänkin kun olen nähnyt kauniita naisia miehet vierellään. Minä en osaa edes kuvitella, että kukaan muukaan mies edes haluaisi koskea minuun, saati että tuntisi intohimoa minua kohtaan. Minun ohitseni kaikki katseet menevät, sen olen huomannut. Miehet eivät edes näe minua. Miten minä nyt ottaisin itselleni intohimoisen salasuhteen, kun en kiinnosta edes omaa miestäni? Huomaan ihastuvani heti jos joku vähänkin osoittaa ystävällisyyttä minua kohtaan. Se on säälittävää. Itken usein itseni uneen, näen seksiunia ties kenestä naapurin miehestä. Itsetyydystä en enää harrasta, se tuntuu säälittävältä.
Ennen olin aloitteellinen, rakastin seksiä! Olin kokeilunhaluinen ja avoin ja joskus jopa rietas.
Ja olisin sellainen edelleen, mutta seksuaalinen itsetuntoni on mennyttä.
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:34"]
[quote author="Av Mamma" time="12.01.2015 klo 11:23"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:14"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:10"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 10:59"]
--
Et varmasti tarkoittanut tätä näin, mutta vastauksesi jostain syystä helpotti minua. Että tuntematon ulkopuolinen sanoo sen, helpottaa.
Kirjoitin todellakin sydämestäni, ja kärsin omasta tilanteestani ehkä juuri siksi niin kovasti koska ajattelen asioita niin paljon. Olen aika intuitiivinen ja pohdin asioita kaikilta kanteilta, ja juuri siksi en ole päätymässä pettämään miestäni. Jos kyseessä olisikin jokin fyysinen syy, ehkä se joskus selviää. Mikään ei kuitenkaan muutu jos toinen ei puheistani huolimatta ymmärrä että kyseessä on tärkeä asia. Tuntuu että kaikki konstit on käytetty, ja mieheni passiivisuus ulottuu niin ytimiin että seksiterapeutin vastaanotolle meno pitäisi tapahtua vasta sen kautta että mieheni tajuaa ongelman. Nyt hän ei sitä käsitä, hänellä on kuulema hyvä olla näin.
ap
[/quote]
Onko hän siis kuitannut koko tuon asian sillä, että "hänellä on hyvä olla näin"? Tuohon voisi todella paukauttaa aika suoraan, että sinulla ei ole hyvä olla näin, tämä ei sinulle riitä ja toivot, että hän puolisona kiinnittäisi huomiota myös teidän yhteiseen hyvinvointiin, eikä ainoastaan omaansa. Jos prioriteettina on ainoastaan omat tarpeet, tuskin kannattaa vakavaan parisuhteeseen koskaan edes ryhtyä.
Anteeksi. Äkämystyin puolestasi. :/
[/quote]
Hän on sanonut että hän ei ole seksuaalinen ihminen eikä hän tarvitse seksiä. Kun olen kysynyt suhteemme alkuajoista, hän sanoi että no silloin oli nuori ja jaksoi valvoa öisin. Olen yrittänyt että menemme aikaisin sänkyynkin, mutta sängyssä on aina kännykkä jonka laskinta hän takoo ja lisäilee muistiinpanoja, lukee pdf tiedostoja tai lukee kirjoja. Jos pyydän että voisimmeko vaikka halata, hän laittaa kirjat yms. pois ja halaa. Jos kosketan häntä, hän ei vastaa kosketukseen vaan puristaa lujempaa.
Kun olen ehdottanut hänelle eroa, sanonut että me olemme niin erilaisia niin hän ei halua muita kuin minut. Sitten sanon että eihän hän halua minua naisena, niin hän vastaa että haluaapas mutta hän ei ole kovin seksuaalinen ihminen.
Tuntuu että pää sekoaa, kuka se mies oli kenet tapasin ja kenen kanssa olen naimisissa? Nain rakastajan mutta nyt hän on hullu tiedemies jolle minun rintani ovat lähinnä äidillinen pehmeä tyyny joita vasten nukahtaa.
ap
[/quote]
Sano miehellesi, että sinä olet seksuaalinen ihminen ja tarvitset seksiä tunteaksesi olosi naiseksi. Voit myös kysyä häneltä, että mitä mieltä hän on siitä, että haet seksiä joltakin muulta mieheltä. Mikäli se ei hänelle sovi, niin ei oikeastaan ole muuta vaihtoethoa kuin että eroatte. Vai mitä? Tuollaisessa liitossa sinä kuihdut henkisestä eikä aistillinen puolesi pääse puhkeamaan kukkaan eli elämäsi on hyvin vaillinaista.
[/quote]
Tässä on ongelmana vain se, että rakastan miestäni ja haluaisin ensisijaisesti häntä. Tai en tiedä haluanko tuota lihapiirakkamiestä, mutta haluaisin sitä miestä mikä hän joskus oli ja mikä hän voisi olla. Olen ehdottanut yhteisiä lenkkejä ja ostanut hänelle urheiluvaatteita että alkaisi lenkkeilemään kanssani, mutta ne kerrat ovat jääneet yhteen kertaan. Ehkä mikä eniten ahdistaa, että minulla on olo että vedän perässäni kivirekeä, mun täytyy ehdottaa ja päättää kaikki ja mies tottelee, mutta mikään ei periaatteesa muutu. Ristiriitainen olo, ristiriitaista tekstiä. Pahoittelut siitä.
ap
[/quote]
Rakastat menneisyyden haavekuvaa, jota ei enää ole olemassa. Paikalleen jämähtänyt tietokone-lihapiirakkamies ei pysty millään tasolla antamaan sinulle sitä mitä haluat. Nyt kysytään sinun kanttiasi ja rohkeuttasi ja punnitaan sinun painoarvosi ihmisenä. Haluatko kasvaa täyteen mittaasi ihmisenä ja naisena? Vai jäätkö tuollaiseen epä-elämään, joka ei täytä tarpeitasi mutta ei myöskään pakota sinua pois mukavuusalueeltasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 10:25"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 00:54"]
Olet ap tyhmä. Et maininnut mitä olet tehnyt henkisellä puolella että suhteenne paranisi ja kaadat kaiken vain miehen viaksi ja seksin syntipukiksi. Teillä on ongelmia ohan muualla, ne vain heijastuvat seksiin. Mutta vaihda vaan kumppania ja aloita taas seksillä suhde, niin etköhän sä kivaksi kiertopalkinnoksi muutu. Kun et osaa henkiseen puoleen panostaa etkä siihen panostavia miehiä etsiä.
[/quote]
Ihan totta, ettäs kehtaakin. Oma vikansa, kun ei saa, ja todennäköisesti varmaan vielä lihonutkin. Ja on kaiken lisäksi tyhmä eikä ymmärrä henkisistä asioista mitään. Ei ihmekään, kun mies ei halua!
... Tai sitten tämä kommentti on vain tyyppiesimerkki, että tilanteen korjaaminen jää yksin siitä haluttomuudesta kärsivän kumppanin harteille mitä moninaisin soidinmenoin, hyvittelyin ja rukoiluin (ja jos ei, niin kehtaakin, pervo, ajatella koko ajan seksiä!). Että kun toinen vain tarpeeksi hyvä on ja tekee kaiken prikulleen oikein, niin sitten on "armoitettu" seksiin. Minä kun kuvittelin, että parisuhteessa molempien pitäisi yrittää yhteisen hyvän eteen tai ainakin kommunikoida, jos homma ei syystä tai toisesta suju. Ei sekään minusta reilulta kuulosta, jos ap on kaikin tavoin asian ilmaissut, eikä toinen tee muuta kuin hymistele ja jatkaa niin kuin ennenkin kuivaa aavikkokauttaan.
[/quote]
Enhän mä sitä tarkoittanut, vaan että onko toisen kunnioitus tai muut sellaiset korvienväliasiat kunnossa. Ei se ole VAIN toisen osapuolen (haluttoman) asia voida hyvin parisuhteessa, vaan tosiaankin molempien. Haluttomuus ei juuri koskaan johdu siitä toisesta sinänsä, vaan suhteesta tai haluttoman omista ongelmista. JOs niistä vain syyllistetään tai valitetaan, että kun sä et enää ole kiinnostunut MINUSTA, niin mitään auttavaa ilmapiiriä sillä ei luoda. Kun se toinen ei varmaan ole itse vapaasti valinnut, että hei, enpä enää ole kiinnostunut nauttimaan seksistä.
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:51"]
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 15:43"]
Mä itken täällä ihan valtoimenaan, ihan mun näppikseltä toi sun teksti, kaikki kohdat täsmää, tosin mä väsyin olemaan hehkeä ja seksikäs, kun ei sillä mitään vaikutusta ollut. Nyt olen oikeasti läski ja ruma, onnea ja rakkautta saan vain lapsemme kautta, seksin suhteen olen itseni kuolettanut. Enpä olisi uskonut, että minä, joka oli melkeinpä nymfo, joka pidin itsestäni huolta, rakastin hepeneitä ja vaihtelevaa seksiä olen nyt 33v:na maho lehmä... :(
[/quote]
Myös minä aloin itkeä kun luin tuota. Aivan kuin minun elämästäni, paitsi että minäkin lopetin itsestäni huolehtimisen. Ensin sitä jotenkin suuttui ja oli miehelle vihainen. Sitten sitä ajatteli, että tämän korjaa vielä, että kyllä tämä tästä vielä kun onhan meillä aikaa. Sitten tuli pettymys kun huomasi, että mikään asukokonaisuus tai hiustenlaitto, kosketus, suihinotto, ei mikään saa miestä haluamaan minua. Vähän aikaa pystyinkin keskittymään omaan elämääni (siten, kun se on mahdollista enää lasten kanssa). Mutta nyt on tullut pinnalle jäätävä katkeruus.
Kaupassa katselen pariskuntia ja mietin kiukunkyyneleet silmissä, että tuotakin naista tuo mies varmaan himoitsee ja koskettaa ja panee ns. aivot pihalle jossain kylpyhuoneen lattialla. Muutaman kerran olen joutunut kyyneleitä pyyhkimäänkin kun olen nähnyt kauniita naisia miehet vierellään. Minä en osaa edes kuvitella, että kukaan muukaan mies edes haluaisi koskea minuun, saati että tuntisi intohimoa minua kohtaan. Minun ohitseni kaikki katseet menevät, sen olen huomannut. Miehet eivät edes näe minua. Miten minä nyt ottaisin itselleni intohimoisen salasuhteen, kun en kiinnosta edes omaa miestäni? Huomaan ihastuvani heti jos joku vähänkin osoittaa ystävällisyyttä minua kohtaan. Se on säälittävää. Itken usein itseni uneen, näen seksiunia ties kenestä naapurin miehestä. Itsetyydystä en enää harrasta, se tuntuu säälittävältä.
Ennen olin aloitteellinen, rakastin seksiä! Olin kokeilunhaluinen ja avoin ja joskus jopa rietas.
Ja olisin sellainen edelleen, mutta seksuaalinen itsetuntoni on mennyttä.
[/quote]
Olen pahoillani puolestasi. Ei ehkä kannata laiminlyödä itseään jos kumppanisi ei halua sinua, mä ainakin voin ainakin omassa kehossani nyt paremmin koska tiedän että mieheni haluttomuus ei ole ainakaan fyysisistä ominaisuuksistani lähtöisin. Jos miettisin koko ajan mitä minä teen väärin, asia ei muuttuisi siitäkään. Yritän tosiaan tehdä kaikkeni suhteemme eteen, ja olen yrittänytkin. Näyttää vain siltä että se ei riitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Av Mamma" time="12.01.2015 klo 11:51"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:34"]
[quote author="Av Mamma" time="12.01.2015 klo 11:23"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:14"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:10"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 10:59"]
--
Et varmasti tarkoittanut tätä näin, mutta vastauksesi jostain syystä helpotti minua. Että tuntematon ulkopuolinen sanoo sen, helpottaa.
Kirjoitin todellakin sydämestäni, ja kärsin omasta tilanteestani ehkä juuri siksi niin kovasti koska ajattelen asioita niin paljon. Olen aika intuitiivinen ja pohdin asioita kaikilta kanteilta, ja juuri siksi en ole päätymässä pettämään miestäni. Jos kyseessä olisikin jokin fyysinen syy, ehkä se joskus selviää. Mikään ei kuitenkaan muutu jos toinen ei puheistani huolimatta ymmärrä että kyseessä on tärkeä asia. Tuntuu että kaikki konstit on käytetty, ja mieheni passiivisuus ulottuu niin ytimiin että seksiterapeutin vastaanotolle meno pitäisi tapahtua vasta sen kautta että mieheni tajuaa ongelman. Nyt hän ei sitä käsitä, hänellä on kuulema hyvä olla näin.
ap
[/quote]
Onko hän siis kuitannut koko tuon asian sillä, että "hänellä on hyvä olla näin"? Tuohon voisi todella paukauttaa aika suoraan, että sinulla ei ole hyvä olla näin, tämä ei sinulle riitä ja toivot, että hän puolisona kiinnittäisi huomiota myös teidän yhteiseen hyvinvointiin, eikä ainoastaan omaansa. Jos prioriteettina on ainoastaan omat tarpeet, tuskin kannattaa vakavaan parisuhteeseen koskaan edes ryhtyä.
Anteeksi. Äkämystyin puolestasi. :/
[/quote]
Hän on sanonut että hän ei ole seksuaalinen ihminen eikä hän tarvitse seksiä. Kun olen kysynyt suhteemme alkuajoista, hän sanoi että no silloin oli nuori ja jaksoi valvoa öisin. Olen yrittänyt että menemme aikaisin sänkyynkin, mutta sängyssä on aina kännykkä jonka laskinta hän takoo ja lisäilee muistiinpanoja, lukee pdf tiedostoja tai lukee kirjoja. Jos pyydän että voisimmeko vaikka halata, hän laittaa kirjat yms. pois ja halaa. Jos kosketan häntä, hän ei vastaa kosketukseen vaan puristaa lujempaa.
Kun olen ehdottanut hänelle eroa, sanonut että me olemme niin erilaisia niin hän ei halua muita kuin minut. Sitten sanon että eihän hän halua minua naisena, niin hän vastaa että haluaapas mutta hän ei ole kovin seksuaalinen ihminen.
Tuntuu että pää sekoaa, kuka se mies oli kenet tapasin ja kenen kanssa olen naimisissa? Nain rakastajan mutta nyt hän on hullu tiedemies jolle minun rintani ovat lähinnä äidillinen pehmeä tyyny joita vasten nukahtaa.
ap
[/quote]
Sano miehellesi, että sinä olet seksuaalinen ihminen ja tarvitset seksiä tunteaksesi olosi naiseksi. Voit myös kysyä häneltä, että mitä mieltä hän on siitä, että haet seksiä joltakin muulta mieheltä. Mikäli se ei hänelle sovi, niin ei oikeastaan ole muuta vaihtoethoa kuin että eroatte. Vai mitä? Tuollaisessa liitossa sinä kuihdut henkisestä eikä aistillinen puolesi pääse puhkeamaan kukkaan eli elämäsi on hyvin vaillinaista.
[/quote]
Tässä on ongelmana vain se, että rakastan miestäni ja haluaisin ensisijaisesti häntä. Tai en tiedä haluanko tuota lihapiirakkamiestä, mutta haluaisin sitä miestä mikä hän joskus oli ja mikä hän voisi olla. Olen ehdottanut yhteisiä lenkkejä ja ostanut hänelle urheiluvaatteita että alkaisi lenkkeilemään kanssani, mutta ne kerrat ovat jääneet yhteen kertaan. Ehkä mikä eniten ahdistaa, että minulla on olo että vedän perässäni kivirekeä, mun täytyy ehdottaa ja päättää kaikki ja mies tottelee, mutta mikään ei periaatteesa muutu. Ristiriitainen olo, ristiriitaista tekstiä. Pahoittelut siitä.
ap
[/quote]
Rakastat menneisyyden haavekuvaa, jota ei enää ole olemassa. Paikalleen jämähtänyt tietokone-lihapiirakkamies ei pysty millään tasolla antamaan sinulle sitä mitä haluat. Nyt kysytään sinun kanttiasi ja rohkeuttasi ja punnitaan sinun painoarvosi ihmisenä. Haluatko kasvaa täyteen mittaasi ihmisenä ja naisena? Vai jäätkö tuollaiseen epä-elämään, joka ei täytä tarpeitasi mutta ei myöskään pakota sinua pois mukavuusalueeltasi.
[/quote]
Tätä mä ehkä pelkään eniten, ja se on ehkä todennäköisin vaihtoehto. Että se mies kenet nain aikanaan ei ollut todellinen. Entä jos hänen aiemmat suhteensa päättyivät samasta syystä, naisethän hänet jättivät silloinkin. Jospa mieheni ei vaan ole parisuhdeihmisiä siinä mielessä, että hänen seksihalunsa katoavat pitkässä suhteessa ja palaavat taas uuden suhteen alussa. Voihan se olla, että tekisin miehelleni palveluksen jos jättäisin hänet ja hän pääsisi itsekin taas rakastumaan. Itseään tässä pettää, kyllä mä sen tiedän.
ap
Kuulostaa siltä että sen lisäksi ettei miehesi halua sinua seksuaalisesti, hän ei myöskään ole kiinnostunut viettämään kanssasi aikaa. Ette kumpikaan kuulosta olevan kiinnostuneita toistenne asioista, elätte kumpikin omaa elämäänne vierekkäin, ette yhteistä elämää yhdessä. Uskon että seksin puute on vain tuon seikan näkyvin oire.
Ehkä olette vain kasvaneet erillenne ajan kuluessa, tai sitten ette tutustuneet toisiinne ihmisinä tarpeeksi hyvin suhteen alussa. Lopputulos on kuitenkin se että teillä ei taida olla kovin paljon yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 10:44"]
Ymmärrän että mies ei oysty seksiin tai yhdyntää (suuseksiin kyllä) haluttomana. Mutta nainen? Eihän se ole vaikeaa, jalat auki vain? Miksi pitäisi aina olla optimaalisen halukas itse, miksei voisi harrastaa seksiä varsinkin kun itse jopa haluaa haluta? En ole tätä ikinä tajunnut ja olen 45 v mamma itsekin.
[/quote]
No ei tuokaan ole miehen näkökulmasta kovinkaan mielekästä. Ehkä silloin tällöin säälipillu menee, mutta pidemmän päälle tuollainen tuntuu täysin turhalta. Saman asian voi hoitaa sitten masturboimalla. Jos seksissä ei ole tunnetta ja tulisuutta, niin miksi sitä edes sitten harrastaa? En edes nykyisin viitsi harrastaa tuollaista, vaikka vaimo näin ehdottaisikin.
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 17:56"]
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 15:10"]En jaksanut lukea. Sano sille sällille, että jos ei kotona saa kunnon panoa vähintään kerran viikossa, se on moro. [/quote] Saako noin sanoa vaimollekin?
[/quote]
Ilman muuta. "Aviolliset velvollisuudet" koskevat kumpaakin osapuolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 18:08"]
Miksi kestät tuollaista paskaa vuodesta toiseen? Mikä parisuhde tuo on? Itse olisin jo ajat sitten pettänyt tai lähtenyt. Siis jos mikään keskustelu ei auta. Vai onko niin, ettet ole edes sanonut miehellesi, että seksittömyys rassaa? Vaihtoehtoja on, tee jotain. Puhu miehellesi ja menkää pariterapiaan. Ota rakastaja, joko luvalla tai ilman. Erotkaa. Älä anna vain ajan kulua tekemättä mitään. Se on sinun kannaltasi kaikkein huonoin ratkaisu.
[/quote]
Kannatan tätä.
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 15:05"]
Avioliittoni on lopussa, pohdin vain koska miehenikin sen huomaa.
[/quote]
Et kertonut tekstissä yhtään mitään avioliitostasi, kerroin vain seksielämästä joka on pienen pieni osa avioliittoa. Mikä siinä AVIOLIITOSSA on pilalla?
En kerrassaan tajua ihmisiä, jotka harkitsee eroa jonkun seksin puutteen vuoksi, siis voi tsiisus. En voi pinnallisempaa ihmistä kuvitella.
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 14:48"]
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 15:05"]
Avioliittoni on lopussa, pohdin vain koska miehenikin sen huomaa.
[/quote]
Et kertonut tekstissä yhtään mitään avioliitostasi, kerroin vain seksielämästä joka on pienen pieni osa avioliittoa. Mikä siinä AVIOLIITOSSA on pilalla?
En kerrassaan tajua ihmisiä, jotka harkitsee eroa jonkun seksin puutteen vuoksi, siis voi tsiisus. En voi pinnallisempaa ihmistä kuvitella.
[/quote]
Taidat olla näitä haluttomia pihtareita itse?
Avioliitto ilman seksiä EI ole avioliitto. Seksi kuuluu siihen ihan olennaisena osana. Se että haluaa seksiä, ei tee ihmisestä pinnallista. Seksittömyys syö sitä haluavaa osapuolta todella syvältä. Voi myös sanoa, että se jolla on vähemmän seksuaalista halua, pitää myös valtaa liitossa.
Joku oli nostanut tämän ketjun, ehkäpä koska aihe taitaa koskettaa muitakin naisia. Mä lopetin haluamasta itse ja nykyisin en halua enää seksiä mieheni kanssa. Mies on ollut asiasta aika yllättynyt, ja kertoi joku aika sitten että hän toivoisi että tekisin taas aloitteita koska hänestä ne tuntuivat kivoilta. Sanoin että en jaksa enää tehdä, koska ne eivät johda seksiin ja oletan että mieheni vuoro on yrittää tehdä aloitteita. Koen että olen ansainnut tulla huomioiduksi naisena. Mikään ei kuitenkaan ole muuttunut arjessa, ei huomionosoituksia tai kosketuksia. Silti illan tullen minun pitäisi alkaa ehdotella seksiä, ja pussailla miehen niskaa yms.
Koin tuon äärettömän loukkaavaksi. Mies siis haluaa että tekisin aloitteita, koska se hivelee hänen itsetuntoaan. Mitä minä saan? Vastavuoroisuutta meillä ei ole, ja tietoisesti luovuin ajatuksesta että seksielämämme parantuisi. Mieheni kosketus ei enää tunnu miltään, eikä mieheni halaus ei herätä hormonejani. Mieheni on sama juna samoilla kiskoilla, tosin hetkittäin hän muistuttaa että minä olen muuttunut.
Olen tästä seisovasta tilanteesta niin hämmentynyt, että en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Tavallaan kaikki vain on.
Olen tuntenut aika voimakkaita tunteita erästä kollegaani kohtaan, mutta ihme kyllä enemmän aivojen tasolla. Vaikka en tilanteelle ole mitään tekemässä, nuo heränneet tunteet kertovat minulle että ehkä sydämessäni olisi paikka miehelle joka arvostaa minua tällaisena kuin olen, ja ehkä miehelleni olisi olemassa nainen joka arvostaisi häntä sellaisena kuin on.
Samankaltaiset arvot, rakkaus eläimiin ja luontoon, haave omavaraisesta taloudesta rauhassa maaseudulla ovat haaveitani, ja ne ovat täysin päinvastaisia, mitä mieheni haaveet ovat. Mieheni haluaa tehdä rahaa, paljon rahaa, että voimme asua joskus jossain merenranta talossa, ajaa hienolla autolla ja matkustella. Mies ei kierrätä, eikä ymmärrä miksi auton ikkunasta ei saa heittää roskia. Mieheni ei nauti urheilusta, eikä syö terveellisesti. Mä olen päinvastainen, haluan vaan itsenäisyyttä ja omavaraisuutta, asua luonnonrauhassa ja hypätä pois oravanpyörästä tehden töitä vaan sen verran kun on tarvis. Haluan syödä hyvin, saada luonnosta ravintoa ja nukkua pitkiä yöunia. En käytä paljon alkoholia, koska koen että se myrkyttää kehoani. En kuitenkaan estä miestäni juomasta, enkä paheksu sitä. Jokainen tavallaan.
Seksittömässä avioliitossa sitä alkaa ruotia muitakin asioita, ja tajuaa kuinka erilaisen ihmisen kanssa sitä on tullut mentyä naimisiin. Ehkä mieheni ajattelee samoin, ja ehkä seksittömyys on (kuten joku sanoikin) oire, ei syy. Kaikki tämä on sitä mitä olen sanonut miehellekin, ja olen puhunut erosta. Olen avoimesti kertonut että mieheni ei ole sen tyyppinen ihminen jota kunnioitan, mutta mieheni on sitä mieltä että minä olen täydellinen nainen hänelle eikä hän halua ketään toista.
En nalkuta, olen sievä ja huolehdin itsestäni, annan mieheni harrastaa ja tehdä matkoja ilman minua, tienaan itse rahani enkä elä siivellä.. tai typerää on sanoa että annan. Tottakai sen sallivat kaikki tasapainoiset yksilöt, mutta jos näin nyt voisi parhaiten ilmaista sen että en ole kontrolloiva tai nalkuttava nainen.
Meidän avioliitossamme seisoo siis kaikki muut, paitsi mieheni penis, jos saa näin kauniisti asian ilmaista. Tavallaan olen omankin "seisokkini" jo menettänyt, enkä oikeastaan edes kaipaa sitä, se olisi kuitenkin sitä samaa intohimotonta työstämistä ja koko tilanne olisi minun vastuullani, myös oma orgasmini.
AP
Vaikutat unelmieni naiselta.. niin samankaltaisia ajatuksia elämästä ja parisuhteesta.. sydämeni pohjasta toivon, että saisit haluamasi elämän.. Tiedän kokemuksesta että se on vaikeaa.. ojasta allikkoon niin sanoakseni
Meillä tätä seksitöntä elämää on ollut viimeiset 10 vuotta. Pahinta on seksillistin kausien jälkeiset ajat, kiimaa ja himoa saattaa yhtäkkiä kestää vaikka 3 viikkoa ja sitten se loppuu yhtäkkiä kuin seinään. Voi mennä taas vuosi kun seuraavan kerran. Nyt viikonloppuna mieheni sanoi että häntä ahdistaa kun minä haluan kokoajan. En mielestäni tee sitä näkyvästi, toi katselen häntä mielelläni saunassa jne. saatan hipaista penistä kun halaamme, tätä ei kuitenkaan tapahdu edes viikoittain. Mitä hän luulee???! mahtaako minua ahdistaa se että hän ei katso, että hän ei kosketa, että hän ei välitä. Kunpa vain osaisin ajaa tunteeni alas niin että se ei enää satuttaisi, etten enää haluaisi ja etten enää välittäisi.
[quote author="Av Mamma" time="12.01.2015 klo 11:23"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:14"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:10"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 10:59"]
--
Et varmasti tarkoittanut tätä näin, mutta vastauksesi jostain syystä helpotti minua. Että tuntematon ulkopuolinen sanoo sen, helpottaa.
Kirjoitin todellakin sydämestäni, ja kärsin omasta tilanteestani ehkä juuri siksi niin kovasti koska ajattelen asioita niin paljon. Olen aika intuitiivinen ja pohdin asioita kaikilta kanteilta, ja juuri siksi en ole päätymässä pettämään miestäni. Jos kyseessä olisikin jokin fyysinen syy, ehkä se joskus selviää. Mikään ei kuitenkaan muutu jos toinen ei puheistani huolimatta ymmärrä että kyseessä on tärkeä asia. Tuntuu että kaikki konstit on käytetty, ja mieheni passiivisuus ulottuu niin ytimiin että seksiterapeutin vastaanotolle meno pitäisi tapahtua vasta sen kautta että mieheni tajuaa ongelman. Nyt hän ei sitä käsitä, hänellä on kuulema hyvä olla näin.
ap
[/quote]
Onko hän siis kuitannut koko tuon asian sillä, että "hänellä on hyvä olla näin"? Tuohon voisi todella paukauttaa aika suoraan, että sinulla ei ole hyvä olla näin, tämä ei sinulle riitä ja toivot, että hän puolisona kiinnittäisi huomiota myös teidän yhteiseen hyvinvointiin, eikä ainoastaan omaansa. Jos prioriteettina on ainoastaan omat tarpeet, tuskin kannattaa vakavaan parisuhteeseen koskaan edes ryhtyä.
Anteeksi. Äkämystyin puolestasi. :/
[/quote]
Hän on sanonut että hän ei ole seksuaalinen ihminen eikä hän tarvitse seksiä. Kun olen kysynyt suhteemme alkuajoista, hän sanoi että no silloin oli nuori ja jaksoi valvoa öisin. Olen yrittänyt että menemme aikaisin sänkyynkin, mutta sängyssä on aina kännykkä jonka laskinta hän takoo ja lisäilee muistiinpanoja, lukee pdf tiedostoja tai lukee kirjoja. Jos pyydän että voisimmeko vaikka halata, hän laittaa kirjat yms. pois ja halaa. Jos kosketan häntä, hän ei vastaa kosketukseen vaan puristaa lujempaa.
Kun olen ehdottanut hänelle eroa, sanonut että me olemme niin erilaisia niin hän ei halua muita kuin minut. Sitten sanon että eihän hän halua minua naisena, niin hän vastaa että haluaapas mutta hän ei ole kovin seksuaalinen ihminen.
Tuntuu että pää sekoaa, kuka se mies oli kenet tapasin ja kenen kanssa olen naimisissa? Nain rakastajan mutta nyt hän on hullu tiedemies jolle minun rintani ovat lähinnä äidillinen pehmeä tyyny joita vasten nukahtaa.
ap
[/quote]
Sano miehellesi, että sinä olet seksuaalinen ihminen ja tarvitset seksiä tunteaksesi olosi naiseksi. Voit myös kysyä häneltä, että mitä mieltä hän on siitä, että haet seksiä joltakin muulta mieheltä. Mikäli se ei hänelle sovi, niin ei oikeastaan ole muuta vaihtoethoa kuin että eroatte. Vai mitä? Tuollaisessa liitossa sinä kuihdut henkisestä eikä aistillinen puolesi pääse puhkeamaan kukkaan eli elämäsi on hyvin vaillinaista.
[/quote]
Tässä on ongelmana vain se, että rakastan miestäni ja haluaisin ensisijaisesti häntä. Tai en tiedä haluanko tuota lihapiirakkamiestä, mutta haluaisin sitä miestä mikä hän joskus oli ja mikä hän voisi olla. Olen ehdottanut yhteisiä lenkkejä ja ostanut hänelle urheiluvaatteita että alkaisi lenkkeilemään kanssani, mutta ne kerrat ovat jääneet yhteen kertaan. Ehkä mikä eniten ahdistaa, että minulla on olo että vedän perässäni kivirekeä, mun täytyy ehdottaa ja päättää kaikki ja mies tottelee, mutta mikään ei periaatteesa muutu. Ristiriitainen olo, ristiriitaista tekstiä. Pahoittelut siitä.
ap