Lue keskustelun säännöt.
Rakkaus omaan vauvaan :)
22.11.2014 |
Ovatko muut miettineet että omaa vauvaa rakastaa jotenkin käsittämättömän paljon? Siis onhan se jotenkin itsestäänselvää mutta on myös yllättänyt minut. En ole ollut varsinainen "vauvaihminen" aiemmin mutta nyt olen totaalisesti muuttunut vauvan myötä. Ja millaista onnea on tullut elämään hänen myötään.
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin? Se on kuulee sitä äitiyttä. Ei mitään uutta auringon alla.
Kyllä sitä rakastaa todella paljon. Toisaalta itselläni on ollut aina niitä valtavan epätoivon hetkiä ja vihan tunteita vauvaa kohtaan. Joskus aamuöisin kun on valvonut muutaman vuoden putkeen, on tehnyt mieli viedä koko nyytti jonnekin ja jättää sinne. Mutta siis kyllä, rakastan lapsiani suunnattomasti. Silti tunnen välillä valtavaa väsymystä ja pettymystä, kiukkua ja vihaakin heitä kohtaan. Kaiken takana on kuitenkin mielestäni rakkauttakin suurempi tunne, sellainen leijonaemotunne, että taistelen lapseni puolesta loppuun asti, että mikään maailmassa ei ole minulle tärkeämpää ja mistään en ole niin vastuussa kuin lapsistani. Se tunne minulle tuli heti kun sain esikoisen syliini. Rakkaus syttyi sitten vasta vähän myöhemmin.
[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 19:57"]
Niin? Se on kuulee sitä äitiyttä. Ei mitään uutta auringon alla.
[/quote]Minulle se on uutta auringon alla, sinun auringostasi en tiedä. En ole ap.
Luulin että ymmärrän ennen. Silti sen kokeminen oli ihan eri asia. Joka päivä se on läsnä, mutta tänään taas tajuaminen pyyhkäisi ylitseni: Uskomatonta miten paljon sitä voikaan rakastaa tuota pientä ihmistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ohi toi ajoi. Pahoittelen olemassaoloani.
Odotan ensimmäistä lastamme ja laskettuaika on kuukauden päästä. Rakastan jo mielettömästi tätä vauvaa vaikka en ole nähnytkään. Tuntuu että haluaa sen äkkiä turvaan tuolta kohdusta vaikka eihän se huoli siihen lopu. Rakkaudenhuuma tunteita odotellen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka se rakkaus on aina läsnä, välillä tulee niitä hetkiä kun tuntuu että pakahtuu siihen rakkauteen. Esimerkiksi eilen illalla kun vauva nukahti syliin, en millään meinannut raaskia siirtää häntä sänkyynsä ja meinasi ihan itku tulla, kun se rakkaus valtasi niin täydellisesti.
Joskus se rakkaus on niin voimakasti ja järisyttävää että mä vaan rutistan pientä lähelleni, enkä haluais päästää ikinä irti. Öisin jos lapsi saa hyvin nukkuttua ni mä valvo ja tuijotan ja ihastelen enkä malta ite nukkua. Kuulostaa ku mulla olis pieni vauva, mut ei, se on jo lähes vuoden. Mä en oo koskaan ikinä ennen tuntenu tällästä. Menetyksen pelko on niin suuri..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 20:11"]Joskus se rakkaus on niin voimakasti ja järisyttävää että mä vaan rutistan pientä lähelleni, enkä haluais päästää ikinä irti. Öisin jos lapsi saa hyvin nukkuttua ni mä valvo ja tuijotan ja ihastelen enkä malta ite nukkua. Kuulostaa ku mulla olis pieni vauva, mut ei, se on jo lähes vuoden. Mä en oo koskaan ikinä ennen tuntenu tällästä. Menetyksen pelko on niin suuri..
[/quote]
Komppaan.
Tuo tunne on jotain käsittämättömän kokonaisvaltaista. Ennen pidin vähän hölmöinä ihmisiä, jotka sanoivat, että voisivat kuolla rakkaan ihmisen puolesta. Nyt mä tiedän miten vahva rakkaus voi olla, en tiennyt ennen lasta, että toista ihmistä voi rakastaa näin syvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa joskus lukea tälläistä av palstalla. Aina vaan valitetaan lapsiperheen arkea ja vaikeita lapsia. Varmasti on myös raskaita aikoja kaikilla mutta kyllä niissä lapsissa on jotain hyvääkin kun niitä vielä monta halutaan.
Ja minä kyttään vieläkin 1,5v ikäisen taaperon hengitystä pitkin yötä, että onko se hengissä vai ei? Tämä on vielä toinen muksumme, että en ole ekaa kertaa asialla. Mutta en vain voi tälle tavalleni mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan vauvaani, mutta tavallaan pelkään kiintyä liikaa kuitenkin liikaa.. Mietin ja pelkään menettäväni vauvan ja etten näkisi sen kasvavan :( siis että joutuisi onnettomuuteen, joku muu tekisi pahaa tms. sellaista.. Miten tästä tunteesta pääsee eroon? Joskus en saa öisin unta menettämisen pelon takia :(
Ja se tunne vaan jatkuu!T:6-vuotiaan äiti.
Se rakkauden tunne on ihan käsittämätön, ei sitä voi verrata mihinkään, mutta oon huomannut huononkin puolen siinä että haluaisi suojella lasta ihan kaikelta, eikä se ole mahdollistan. Itse olen huomannut olevani "vihainen" kun pikkuset flunssassa tai muuta, vaikea kestää sitä että heillä on huono olla. Toki niitä epätoivon hetkiä päivässä tulee, mutta se hetki kun lapsi tulee ja halaa yht'äkkiä ilman syytä on jotain sanoinkuvaamatonta! :)
Vauvaa on varmasti helppo rakastaa kun muuta hoitavat sen.
Vauvaani rakastan kyllä yli kaiken, mutta koen samoja tunteita myös miestäni kohtaan. Siis joskus tuntuu että pakahdun. Keskellä yötä kuuntelen vain hengitystä, lähellä valtaa suuri onnentunne ja menetyksen pelko on suuri. Taidan rakastaa miestänikin todella paljon. Siksi rakkaus vauvaa kohtaan ei ehkä niin yllättänyt.
[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 23:11"]
Rakastan vauvaani, mutta tavallaan pelkään kiintyä liikaa kuitenkin liikaa.. Mietin ja pelkään menettäväni vauvan ja etten näkisi sen kasvavan :( siis että joutuisi onnettomuuteen, joku muu tekisi pahaa tms. sellaista.. Miten tästä tunteesta pääsee eroon? Joskus en saa öisin unta menettämisen pelon takia :(
[/quote]
Minulla on tuollainen menettämisen pelko nyt vasta kolmannen lapseni kanssa. Tiedän, että se on aivan irrationaalinen tunne, mutta se menettämisen mahdollisuus tuntuu niin kovin todelliselta. Niinpä ajattelinkin, että jos näin tosiaankin kävisi, niin nyt saan iloita ja nauttia tästä lapsesta (niinkuin kahdesta vanhemmastakin, tietty!). Se menettämisen mahdollisuus pistää minut olemaan vielä enemmän läsnä tässä hetkessä!
Ja tottahan se onkin. Emme oikeasti tiedä huomista. Esim. minä kaaduin jokin aika sitten pahasti pyörällä. Pääsin säikähdyksellä, mutta olisi voinut käydä todella huonostikin. Muistin taas halailla lapsiani keskittyneesti ja osoittaa heille muutenkin kuinka tärkeitä ja rakkaita minulle ovat.
Jeps