Oletko varma, ettei sinusta tulisi ikinä toista naista?
Mistä tiedät, ettei sinusta olisi koskaan toiseksi naiseksi?
Minusta tuli toinen nainen, vaikka en olisi aikaisemmin voinut tällaiseen julmaan peliin kuvitellakaan lähteväni mukaan.
Kommentit (33)
Kerran erehdyin ja toiste en ryhdy sellaiseen paskaan.
Olen satavarma. Avioliittoon minulle pyhä.
Toivon etten koskaan ajaudu sellaiseeen tilanteeseen, mutta eipä sitä oikeen voi vannoa etteikö se olis mahdollista. Elämä heittelee välillä mitä erikoisempiin tilanteisiin, ja joku niistä saattaa olla toisen naisen pysäkki.
En. Ja oon ollutkin, varatuissa miehissä on puolensa (eivät jää roikkumaan ja niiden kans voi pitää hauskaa). Tuskinpa se suhde onnea ja auvoa ennen minuakaan oli ollut... En suostu syyllistymään.
Tosin omaa miestäni en petä mutta jos erotaan jostain syystä (toivottavasti ei) niin ei ois mikään mahdottomuus.
Olen. Tiedän sen siitä, että olin toinen nainen ja se oli elämäni pahin kokemus. En ole selvinnyt siitä vieläkään, enkä ikinä enää käy sellaista läpi. Ikinä.
Tässä ollaan...en ikinä tai edes vielä vuosi sitten uskonur että kykenen tähän.
Niin no eihän sitä osaa ennustaa jos tietämättään joutuu siihen rooliin, mutta tietoisesti en kyllä lähde varattujen matkaan.
Mulle kävi jokunen vuosi takaperin niin, että tapailin pari kertaa erästä miestä joka ilmoitti sitten kolmannella kerralla, että on jättänyt tyttöystävänsä mun takia. Noh minä en edes koko tyttöystävästä tiennyt mitään ja muutenkaan en ollut kiinnostunut kyseisestä miehestä sen enempää. Joten olin kai hetken "toinen nainen" tahtomattani ja minun takiani joku nainen tuli jätetyksi. Tuli aika paska fiilis, en vois tietoisesti alkaa toiseksi naiseksi.
Se on aina sen pettävän paskan syy, ei sen kolmannen osapuolen vika. Eli en suostiosi syyllistymään.
No... Siitä en koskaan tiedä, hairahtuisinko kerran jos tulisi todella kriittinen elämäntilanne ja tämä varattu liehittelisi ahkerasti. Nyt väitän, että en tässäkään tapauksessa, mutta mistä tiedän, tuleeko minulle joskus jotakin vielä musertavampaa elämään, joka ajaisi tällaiseen.
Mutta pidemmän päälle en usko, että ajautuisin toiseksi naiseksi, ja ihan puhtaasti itsekkäistä syistä. Inhoan sitä, että minua salaillaan. En halua, että minua hävetään ja piilotellaan. Pääni ei pysyisi kasassa, jos minun täytyisi jäsennellä valheita ja varoa, etten puhu itseäni missään vaiheessa pussiin. Enkä olisi valmis jakamaan miestäni kenenkään kanssa, edes pieneksi hetkeksi. En halua arkeeni yhtään enempää lisästressiä, enkä pidemmän päälle kokisi sitä seksuaalista jännitystäk riittävänä korvaamaan kaiken huolen.
... Niin. Kai se pohjimmiltaan on siinä, että en ole hetkessä eläjä. En pysty nauttimaan tästä hetkestä täysin, jos huominen ja ylihuominen on täynnä huolta ja murhetta.
Kyllä minusta voisi tulla. Aika näyttää.
Ei tulis toista naista, koska en haluaisi satuttaa itseäni tai yleensäkään tehdä kenenkään elämästä sottaista. Jos ajautuisin ihastumaan varattuun, pistäisin valitsemaan. Kaikkien kannalta reiluinta.
[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 20:29"]Se on aina sen pettävän paskan syy, ei sen kolmannen osapuolen vika. Eli en suostiosi syyllistymään.
[/quote]
Jos kolmas osapuoli tietää olevansa se kolmas osapuoli, kyllä syy on hänessäkin.
Olen toistamiseen toinen nainen ja samalle miehelle. Näin nyt vaan kävi.
[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 20:48"]
Olen toistamiseen toinen nainen ja samalle miehelle. Näin nyt vaan kävi.
[/quote]
... Mutta eikö se korpea, että pääsee toistamiseen samalle miehelle toiseksi naiseksi, muttei koskaan ensimmäiseksi?
Olen satavarma. Itseäni on petetty niin monta kertaa etten halua kenenkään tuntevan sitä tuskaa mitä itse olen joutunut kokemaan.