Oletko varma, ettei sinusta tulisi ikinä toista naista?

En alkais. Se on niin itsekästä. Inhoasin itseäni jos alentuisin sellaiseen moraalittomaan elämään. En voisi elää itseni kanssa.

Puhumattakaan  et pystyisin kunnioittamaan miestä joka tekee tollasta omalle puolisolleen. En ikinä. Kertoo niin paljon ihmisestä.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 21:08"]

En alkais. Se on niin itsekästä. Inhoasin itseäni jos alentuisin sellaiseen moraalittomaan elämään. En voisi elää itseni kanssa.

Puhumattakaan  et pystyisin kunnioittamaan miestä joka tekee tollasta omalle puolisolleen. En ikinä. Kertoo niin paljon ihmisestä.

[/quote]

Mm. Onkohan kukaan nykyinen toinen nainen koskaan ajatellut noin, ja mitä ajattelee tällä nimenomaisella hetkellä itsestään? En tiedä toisena naisena, mutta etenkin kumppaniani pettävänä tuskin pystyisin katsomaan itseäni peiliin (ensimmäistä skenaariota en koskaan ole niin syvällisesti ajatellut). Voisi olla musertavaa toimia vastoin omia yleviä periaatteitaan, varsinkin, jos ne ovat todella jyrkkiä. 

Yleistä pohdintaa aiheesta, ei siis syyttelyä suuntaan tai toiseen. 

En ole varma. Haluan kyllä pysyä pois sotkemasta toisten kuvioita, mutta harvoin kai se toinen nainen on varsinaisesti syy. Eiköhän se ole seuraus. Ja jos tähän kuvitteelliseen suhteeseen kuuluisi vaikka viikonloppumatkoja ja jotain romanttista extraa, niin tänne vaan. Ei noita miehiä jonoksi asti ole, niin lyhyt romanssi jonkun puutteessa riutuvan ukkomiehen kanssa olis ihan fine.

Olen.

No ei. Olen aika kiireinen ja treffailu uuden tuttavuuden kanssa ei oikein onnistu. Tämä toimii tähän elämän tilanteeseen hyvin. Enkä todellakaan ajatellut uudestaan aloittaa suhdetta häneen. Tässä nyt ollaan taas.

Olen varma.

Olen empaattinen ihminen enkä pystyisi repimään omaa onneani toisen oikeuksia polkemalla. En myöskään missään nimessä voisi kunnioittaa, arvostaa ja luottaa ihmiseen, joka valehtelee läheisilleen. Tämä jälkimmäinen on varmasti se suurin syy, miksi olen varma, etten voisi ryhtyä toiseksi naiseksi. Eräs ystävyyssuhde väljähtyi kokonaan, kun tämä ystäväni paljasti tapailevansa toista miestä. Teko oli niin itsekäs ja epäreilu, että näin ystäväni aivan uudessa valossa. En luota valehtelijoihin.

Eniten ällöttää ajatus siitä, että muka voitaisiin ajautua johonkin tai että elämä nyt vain heittää asioita eteen eikä itse voi niille mitään. Tottakai voi! Niin ystävänikin olisi voinut mutta valitsi toisin. Aina on vaihtoehto, tapa hoitaa asiat oikein.

Tietoisesti en ikinä ryhtyisi toiseksi naiseksi. Olen aivan varma.

No en. Olen tavattoman minäkeskeinen ja kilpailullinen. Jos en oo ykköstyttö niin en ole mitään. Maailmassa on vapaina muitakin ihania miehiä. En oo koskaan muuten ollut kakkonen, varatut on iso turn off. Ikä 35v.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 20:53"][quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 20:48"]

Olen toistamiseen toinen nainen ja samalle miehelle. Näin nyt vaan kävi.

[/quote]

... Mutta eikö se korpea, että pääsee toistamiseen samalle miehelle toiseksi naiseksi, muttei koskaan ensimmäiseksi?
[/quote]

Kas kun nämä toiset ajattelevat usein, että he ovat ykkösiä. Mies on vaimonsa kanssa "vain lasten vuoksi"/ "koska vaimo veisi erossa kaiken" yms. tekosyitä. Ja sitten käy miten käy.

Jep. Tarkoitus on pysyä tässä liitossa forever. Mutta elämä on opettanut, ettei koskaan kannata sanoa "ei koskaan".

Eli voin sanoa, etten voisi IKINÄ kuvitella ryhtyväni toiseksi naiseksi. Mutta maailma ei ole aina niin mustavalkoinen.

Mua on petetty ja halveksin toista naista ja pidin itseäni niin paljon parempana kun en tollaseen moraalittomuuteen ja pahantahtoisuuteen alennu. Noh, rakastunut ihminen ei aina tee fiksuja ratkaisuja ja sitä itseinhon määrää kun tietoisesti panin varattua koska rakastin häntä vaikka niin mulkku oli. Koin olevani oikeutettu, koska petti myös nykyisen kanssa minua, niin "tasoitin". Hah. En todella ole yhtään sen patempi kuin nämä toiset naiset..

Olen. Miehelläni oli toinen nainen pitkään ja itsekin olin tekemisissä toisen naisen kanssa lopumainingeissa. Pystyimme asialliseen ja analyyttiseen ajatusten vaihtoon ja voin kertoa että tämä toinen nainen oli yhtä rikki kun minäkin. Rakastui, käytti parhaita vuosiaan uskoen miehen juttuja ja kun lopulta tajusi ettei mikään ole totta niin olihan se rankkaa hänellekin. En itse suostuisi olemaan kakkonen. Se on halventavaa ja inhottavaa salailua. Minä en tiennyt asiasta joten en voinut silloin reagoida mutta mieti miltä naisesta tuntuu kun ensin vaikka harrastaa seksiä rakastamansa miehen kanssa joka sitten palaa oman vaimonsa luokse. Harrastaa seksiä, nukkuu, matkustaa, juhlii ja touhuaa lastensa kanssa. Ja tämä toinen nainen on tuomittu kakkosen rooliin niin kauaksi aikaa kun siinä suhteessa on. Toivoo lapsia, miehen eroa jne eikä sitä ikinä tule. Tietysti tämä oli kakkosen omaa hölmöyttä myös mutta kyllä siinä sääliksi kävi. Itsekin olin tietty rikki mutta syy oli kuitenkin miehen joka valehteli ja lupaili olemattomia.

Olen tavallaan ollut "toinen nainen" eli seurustellut naimisissa olevan miehen kanssa (en vakituisesti enkä vuosia mutta kuitenkin), KADUN sitä todella! Olin nuori ja tyhmä, enkä ymmärtänyt mikä IDIOOTTI OLIN silloin. Miehellä oli huono suhde vaimoonsa niihin aikoihin ja oli jo kauan miettinyt eroa mutta silti. Lapsia en "osannut" ajatella koska lapsi joka heillä oli ei ollut miehen vaan vain hänen vaimonsa. Silti... onneksi suhteemme loppui ennen kuin mitään peruuttamatonta tapahtui.

Ikinä kumminkaan en enää tekisi niin ja toivon, ettei kukaan muukaan nainen!!!