utelut vauvasta satuttavat

no mutta jos muut eivät tiedä miksi vauvaa ei kuulu, ei Heitä oikein tahdittomana voi pitää

Auttaisiko ja pistaisiko utelijoille luun kurkkuun jos vastaat rehellisesti. "Kiitos vaan kysymasta, mutta yhden keskenmenon jalkeen olemme nyt hedelmoityshoidoissa uudelleen, pida vaan meille peukut pystyssa!" Ymmarran etta on vaikea ja satuttava tilanne, mutta ihan ajattelemattomuuttaan kyselevat ilman pahaa tarkoitusta. Tsempit teille ja peukut tosiaan pystyssa taalla!!

Miksi sitä ei voi reilusti sanoa, ettei saa lapsia ja hoidot menossa? Ei se mikään häpeä ole. Loppuu utelut ja ihmiset ymmärtää, ettei se ole niin helppoa.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 20:14"]

no mutta jos muut eivät tiedä miksi vauvaa ei kuulu, ei Heitä oikein tahdittomana voi pitää

[/quote]

tämän takia ei pitäisi kysellä toisilta lapsi asioista, kun ei voi tietää, ja ne ovat kuitenkin niin henkilökohtaisia asioita

Minä olen aina miettinyt että miksi sitä hävetään ettei tulla raskaaksi ja ollaan hoidoissa. Mitäs jos sanoisikin että yritys on kova ja hoidoissa käydään. Ehkä Se ajatus on että muut sitten säälii jos ei onnistu. Mutta totta ei kannattaisi udella kun ei tiedä mikä tilanne kullakin on.

Miksi ihmeessä ei voi kertoa? En ymmärrä tälläista salailu kulttuuria. Se nyt vaan on ihmisluonnonmukaist olla utelias läheisten asioista, varsinkin jos vuosia yhdessä ollut pari lasta ei näy. Mun veli sanoo ihan suoraan etteivät halua lainkaan lapsia. Ok. Mun kaksi työkaveria ilmoittaa ihan avoimesti milloin on hoidot ja milloin yritetään istustusta ja puhuvat hormoneista.

Ihan kamala asia lapsettomuus on, mutta ei siitä parane että tuohdut ihmisille jotka kysyvät vauvan perään.

Voihan tuohon vastata tahdikkaastikin, että kiitos kysymästä, vauva on meille oikein toivottu ja suuri lahja, mutta vielä ei ole kuulunut. Ilmoitamme ihan varmasti, kun on uutisia.

Tuo on todella rasittavaa. Eikä auta vaikka sanoisi, ettei lapsia ole tulossa. Todella monen mielessä avioliitto todella on lasten hankkimista varten, ja vaikka sanoisi useamman kerran, aivot eivät jotenkaan rekisteröi vastausta.

Minä en myöskään ymmärrä miksi asiaa pitää salailla.me ainakin sanottiin kyselijöille, että haluttaisiin kyllä vauva muttei olla saatu. Ja sitten kun oltiin hoidoissa niin kerrottiin siitäkin. Ne kyselyt kyllä loppuu ja sanakin leviää nopeasti niin ei nojta enäää kysele kukaan.

Minultakin udellaan jatkuvasti "joko olet mennyt töihin, milloin aiot palata töihin, sinähän vissiin palasit jo töihin, joko ensi vuonna ajattelit palata töihin". Olen yhtä monet kerrat ystävällisesti vastaannut, että en vielä ole palannut, yhä minä kotona olen. Ihan kuin ei olisi olemassaolon oikeuttakaan, jos ei ole töissä, työmatkalla tai pikaisesti lounastauolla vain poikkeamassa kotona.

Joskus tekisi mieli kajauttaa ihan suoraan että EN OLE, en VIELÄKÄÄN, koska olen niin hemmetin uupunut ja terapiatkin kesken, että välillä tuskin saan kaupassa käytyä. Mutta toisaalta, mitä henkilökohtaiset ongelmani muille kuuluvat. Hoidan itseni jaloilleni ja menen sitten sinne töihin. Piste.

Kannattaisiko vaikka sanoa, että hedelmöityshoidot ovat menossa? Eiväthän ne muuten voi tietää sitä että kaikille se lapsenteko ei ole itsestäänselvyys. Mutta jos koet helpommaksi vain vastata että ette vielä ole suunnitelleet lapsia niin sitten se on vaan kestettävä. 

Minä taas en ymmärrä sitä, että udellaan, että "jokos teillä pian on niitä vauvauutisia". Minulla ei ole lapsia enkä aio hankkiakaan, eikä minulle ikinä tulisi mieleenikään udella keneltäkään noin henkilökohtaista asiaa, ei edes omalta sisareltani. Ihmiset kertovat sitten, jos haluavat jakaa tiedon tulevasta perheenlisäyksestä. 

Vauvautelu ei ole mikään keskustelunaihe, vaan törkeää ihmisen henkilökohtaisiin asioihin puuttumista.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 20:26"]

Minultakin udellaan jatkuvasti "joko olet mennyt töihin, milloin aiot palata töihin, sinähän vissiin palasit jo töihin, joko ensi vuonna ajattelit palata töihin". Olen yhtä monet kerrat ystävällisesti vastaannut, että en vielä ole palannut, yhä minä kotona olen. Ihan kuin ei olisi olemassaolon oikeuttakaan, jos ei ole töissä, työmatkalla tai pikaisesti lounastauolla vain poikkeamassa kotona.

Joskus tekisi mieli kajauttaa ihan suoraan että EN OLE, en VIELÄKÄÄN, koska olen niin hemmetin uupunut ja terapiatkin kesken, että välillä tuskin saan kaupassa käytyä. Mutta toisaalta, mitä henkilökohtaiset ongelmani muille kuuluvat. Hoidan itseni jaloilleni ja menen sitten sinne töihin. Piste.

[/quote]

Kiireesti alapeukuttamaan, miksi?

Saisit varmasti tukea ja empatiaa kun kertoisit asian todellisen laidan. Anteeksi nyt vaan mutta itseäni ärsyttää hiukan vauvauteluista loukkaantuvat. Eihän ne sukulaiset ja ystävät mitään ajatuksenlukijoita ole, kunhan vaan hyväntahtoisesti kyselevät kun yleensä ottaen avioparit niitä lapsia jossain vaiheessa kuitenkin alkavat tekemään.

Mekin olimme tahattomasti lapsettomia, saimme lapsen 10 vuoden yrityksen jälkeen. Liikuimme kristillisissä piireissä, ja eräs mies kärtti seurustellessamme, koska menemme kihloihin. Kun menimme kihloihin, hän kärtti, koska menemme naimisiin. Ja kun  menimme naimisiin, hän kärttämästä kärttämään päästyääkin vatvoi, koska hankimme lapsia. Vuodesta toiseen. 

Toinen pariskunta niissä kristillissä piireissä oli lapseton sen johdosta, että mies oli altistunut radioaktiiviselle säteilylle ja sen vuoksi hedelmätön. He olivat sanoneet tämän tälle miehelle, joka heiltäkin tivasi lasten hankkimista, mutta siitä huolimatta tyyppi kärtti heiltä lasten hankkimista kerrasta toiseen, joka kerta kun näkivät. 

Olisin toivonut tuolle tyypille avioiduttuaan lapsettomuusongelmaa, mutta ei, lapsia tuli putkessa useampi. 

On typerää kysellä toisten vauvauutisista. Kukin ilmoittaa sitten itse, jos on ilmoitettavaa. Mutta miksi myöskään salailla ja häpeillä asiaa? Meillä kesti 2,5v häistä ennen kuin eka lapsemme syntyi. Ihan luomuna kuitenkin tuli, kuten seuraavatkin. Nyt odotan kolmatta lasta syntyväksi vuoden vaihteen jälkeen. Ei kaiken tarvitse aina tulla heti ja turha vaikeneminen ja häpeily vain kuluttavat itseäsi. Keskenmenot ja raskauden odottelu ovat normaalia ja yleistä. Ei mitään outoa ja viimeiseen asti piiloteltavaa. Itse en kuitenkaan koskaan kysy asiasta keneltäkään, koska tiedän, että kaltaisiasi ihmisiä on paljon. Jos joku kysyi minulta asiasta, niin ei kyllä tehnyt yhtään tiukkaa puhua keskenmenoista tai lapsettomuudesta. Normaalia elämää ja normaaleja puheenaiheita sinänsä. Avoimuus on hyvä asia elämässä muutenkin.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 20:54"]

 Avoimuus on hyvä asia elämässä muutenkin.

[/quote]

Ajattelet näin, koska olet luonteeltasi avoin ihminen. Jotkut meistä ovat yksityisiä ja pidättyväisempiä.

Itse en halua kertoa että on kova yritys päällä, koska sitten sitä vasta kytättäisiin vatsanseutua tai udeltaisiin onko tärpännyt. Kuukaudesta toiseen pettyminen on ihan riittävän raskasta ilmankin sitä, että joutuu sitä ruotimaan jokaiselle puolitutulle.

Olen yli 30-v, mullq on 4 sisarusta - yksi vanhempi ja muut nuorempia. Koskaan, ikinä, ei ole kukaan udellut lapsista keneltäkään meistä. Olemme kaikki tyttöjä ja naimisissa. Osalla lapsia, itselläni ja nuorimmaisella ei ikinä halua lasten saantiin. Todella tahditonta ja sivistymätöntä kaikki utelut asian suhteen.

Kyllä tuo on yksityinen asia. Eli ei minusta tarvitse kenellekään kertoa hoidoista. Mekin yritetään lasta, häistä puoli vuotta ja heti häiden jälkeen alkoi vihjailu eräiltä suvun edustajilta. Ja lähinnä niin, että heistä olisi kiva saada (lapsen)lapsenlapsia. Mitä helvettiä? Ottaa aika rankasti aivoon. Minä toisaalta olenkin joissain asioissa aika tarkka omasta reviiristäni.