Päiväkotiin tutustuminen/aloitus

Miten teillä joilla on ollu pitkä tutustumisjakso/selkeä suunnitelmä päiväkodin puolelta niin on käytönnössä asia toteutunu?

Hyvä idea mennä lapsen kanssa yhdessä aamupiiriin. Aika tsisi olla liian pitkä ja sitten kun halusi lähteä kotiin niin ei päässytkään. Kertokaa lapselle milloin haette, esim. Ensin olette ulkona, sitten aamupiiri ja sitten äiti tulee hakemaan tms.

Me tutustuttiin viikon ajan, eikä ongelmia ollut.

Ei se nyt vaan kaikilta ilman itkua onnistu. Olennaista olisi että siellä olisi joku kiva aikuinen joka pitäisi sylissä ja lojduttaisi.

meillä aloitettiin harjoittelu lyhyemmistä, ihan puolentunnin pätkistä. Tarkoitushan olisi että lapsi oppii että vanhempi tulee kyllä takaisin niin lyhyetkin poissaolot on siihen riittäviä.n

Ette varmasti tehnyt mitään väärää, lapselle tuo nyt vain sattui olemaan liikaa. Meillä on ollut aivan samankaltainen tilanne paitsi että kun tulimme takaisin, lapsi ei olisi halunnut lähteä kotiin. Ei tuollaista reagointia pysty ennakoimaan.

Voitte kysyä vielä hoitajien mielipidettä mutta itse lähtisin siitä että puhutte jatkuvasti positiiviseen sävyyn päiväkodista, voitte käydä pihalla kääntymässä esim. viikonloppuna ja kun lopulta viette, ette ekalla kerralla jätä yksin (varmaan ehkä pelkää tätä) mutta kun sitten jätätte jossain vaiheessa, niin reippaasti ja ilman liikoja hermoiluja. Kannattaa alkuun pitää aika lyhyinä nämä erot.

Kaksi viikkoa tutustumista on Helsingin kaupungin suositus.

YHTENÄ PÄIVÄNÄ! Siinä se virhe. Oppiko se lapsi sen päivän aikana luottamaan että hänet haetaan pois päiväkodista? Niin ja toki vaikeaa voi olla vaikka ois harjoiteltu kuukausi. Lapset kun nyt on ihmisiä eli erilaisia!

Kovin tuntuu ristiriitaisilta/erilaisilta nämä eri käytännöt ja miten on lapsen kans sujunu...

Jos lapsellesi on erityisesti siirtymätilanteet hankalia niin menkää sellaiseen aikaan lapsen mukaan tueksi, eihän lapsi yhdestä päivästä opi ryhmän toimintatapoja. Mikä sen kurjempaa jos lapsi ei tiedä miten toimia ja ikäväkin iskee. Kahden viikon tutustumisjakso on suositus myös espoossakin sisältäen myös huilipäivät tarpeen mukaan. Kannattaa ajatella että käytte tutustumassa päivän eri hetkiin + lyhyt yksin jäämishetki juurikin lapsen 'uskon' vahvistamiseksi siitä että varmasti tullaan hakemaan. Lisäksi helpottaa käydä lapsen kanssa läpi mitä hänen hoidossa oloaikana tapahtuu esim. aamupala, aamupiiri, ulkoilu, ruokailu ja sitten tullaan hakemaan. Lapsen itkusta ei kannata tehdä numeroa, on normaalia reagoida muutokseen ja tuntea ikävää.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 21:36"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 21:27"]

Meillä 2-vuotiaan päivähoidon aloitus sujui kivuttomasti, kun emme pitkittäneet tutustumisvaihetta. Ensimmäisenä päivänä kävimme yhdessä tutustumassa aamupäivällä, tulimme klo 9 ja lähdimme kotiin ryhmän lähtiessä lounaalle. Neljä seuraavaa päivää vein lapsen hoitoon klo 9 ja hain ennen päiväunia kotiin. Seuraavalla viikolla alkoi ihan normaali hoitorytmi meidän työvuorojemme mukaisesti.

Itse olen ainakin sitä mieltä, ettei päiväkotiin kannata tutustua liian pitkään vanhemman kanssa, ettei lapselle synny mielikuvaa, että päiväkoti on paikka, jossa isä tai äiti on aina mukana.

[/quote]

Olen hoitajana samaa mieltä.

[/quote]

En tiedä, ketkä oikein tuota kahden viikon tutustumisjaksoa suosittavat koska joka kerta hoitajat ovat meille olleet ne, jotka ovat vihjaisseet parin päivän jälkeen että nyt olisi hyvä jo lähteä muutamaksi tunniksi pois ja parin tällaisen päivän jälkeen on todettu,, että töihin vain. Hoitajat eivät ole yhdessäkään päiväkodissa (kolme) suositelleet pitkittyvää tutustumista vaan jokaisen lapsen kohdalla on neljässä päivässä (yhden lapsen kohdalla kolmessa) päästy normaaliin hoitosuhteeseen.

Tuttavaperheet ovat tehneet tätä pitkää kaavaa ja ihmetelleet itkua ja kiukuttelua, kun vanhempi yrittää jättää lasta yksin. Sitten vieä vakuutellaan, että tämä on normaalia. Yksikään omista lapsistani ei ole jäänyt itkien päiväkotiin eikä ole odottanut itkien portilla, kun olen tullut hakemaan. Ymmärrän, että osa lapsista on herkempiä muutoksille, mutta ei se niin yleistä ole että pitäisi vääntää itkemisestä normaalia. Sanoisin ennemminkin, että poikkeuksellisesti osa herkistä lapsista itkee mutta pääsääntöisesti jos vanhemmat ovat luoneet positiivista mielikuvaa päiväkodista ja tutustuminen on sujunut mukavissa merkeissä, ei se lapsi itke.

Jos lapsi on kovin muutosherkkä, hänelle kannattaa etukäteen kertoa, mitä tulee tapahtumaan. Näin toimin kuopuksen kanssa koska hän on aina ollut vähän alttiimpi reagoimaan muutoksiin. Jo viikkoja etukäteen kerroin aina päiväkodin ohi ajettaessa, että pian lapsi pääsee tuonne, kun on tullut tarpeeksi isoksi ja siellä on muita lapsia, kivoja leluja ja hauskaa puuhaa. Käytiin myös muutaman kerran pihalla leikkimässä ja kurkkimassa ikkunoista sisälle. Ensimmäinen päivä (oltiin pari tuntia) sujui niin hyvin että lapsi kyseli innolla seuraavasta päivästä ja seuraavana päivänä jo sovittiin hoitajien kanssa että kolmantena päivänä jää aamupäiväksi yksin. Kerroin tästäkin lapselle ohimennen (äiti menee kampaajalle eikä sinun tarvitse tulla sinne mukaan vaan pääset leikkimään päiväkotiin). Viidentenä päivänä lapsi oli päiväkodissa normaalin päivän ja oli edelleen iloinen ja onnellinen. Viikonloppuna piti käydä päiväkodin pihalla leikkimässä kun oli jo kova ikävä sinne...

Ehkä omat lapseni ovat suhtautuneet muutoksiin positiivisesti. Tosin olen aina pohjustanut muutoksia esim. niin, että jo kuukausia ennen päiväkodin aloitusta harjoiteltiin lapsen jättämistä hoitoon sukulaisilla (jäi aina pariksi tunniksi sellaisten hoitoon, jotka kyllä tunsi mutta joiden luona ei ikinä ollut ollut yksin). Muutama kerta tällaista ja se äidille vilkuttainen ei ollut yhtään hankalaa. Takaraivossa oli jo tieto, että se äiti tulee takaisin ja siitäkin sovittiin etukäteen (olen poissa kaksi tuntia, ehdit leikkiä ja käydä ulkona).

Oma kokemukseni siis pitkästä tutustumisajasta on negatiivinen. Jopa muutosherkälle se luo vääriä mielikuvia, kun vanhempi on siinä lapsen kanssa koko ajan. Suosittelen ennemmin asioiden kertomista rehellisesti mutta positiivisella tavalla. Näin lapsi osaa vähän ennakoida ja tietää, mitä tulee tapahtumaan.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 09:21"]

Lapset on erilaisia ja jollekin riittää päiväkodissa nopeasti tutustuminen ja hoidon aloitus sujuu ilman mitään. jotkut ovat vanhempien kanssa viikonkin ja itkevät silti pari kuukautta siirtymätilanteissa ( yleesä siis lähinnä niissä). Tuo reilun kahden vuoden ikä on monesti se vaikein aloitusikä.

[/quote]

Kenellekään alle kolevuotiaalle ei "riitä" päivä tai pari tutustumiseen. Jos vähän pyrkii tilannetta tarkkailemaan taaperon näkökulmasta niin jokainen kyllä ymmärtää että päiväkodin aloitus tuo mukanaan suuren muutoksen. Taaperohan vielä täysin riippuvainen äidin tuesta ja on sen läsnäoloon oppinut luottamaan. Kyllä vie aikaa ennen kuin taapero tutustuu hoitajiin ja oppii heidän apuunsa luottamaan. Kannattaa siis tutustua kunnolla päiväkotiin lapsen kanssa. Pari viikkoa on suositeltu aika. Ei koko päiviä vaan 1,5 t kerrallaan niin että kaikki rutiinit yhdessä käyty läpi. Jos aikuinenkaan ei pysty sopeutumaan uuteen vaativaan tilanteeseen parissa päivässä niin miten ihmeessä te äidit uskotte taaperon siihen pystyvän?! Varsinkin kun myös samalla tiedätte miten avuton taapero vielä on kun pärjäämistaidot vielä minimaaliset.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 09:07"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 21:36"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 21:27"]

Meillä 2-vuotiaan päivähoidon aloitus sujui kivuttomasti, kun emme pitkittäneet tutustumisvaihetta. Ensimmäisenä päivänä kävimme yhdessä tutustumassa aamupäivällä, tulimme klo 9 ja lähdimme kotiin ryhmän lähtiessä lounaalle. Neljä seuraavaa päivää vein lapsen hoitoon klo 9 ja hain ennen päiväunia kotiin. Seuraavalla viikolla alkoi ihan normaali hoitorytmi meidän työvuorojemme mukaisesti.

Itse olen ainakin sitä mieltä, ettei päiväkotiin kannata tutustua liian pitkään vanhemman kanssa, ettei lapselle synny mielikuvaa, että päiväkoti on paikka, jossa isä tai äiti on aina mukana.

[/quote]

Olen hoitajana samaa mieltä.

[/quote]

En tiedä, ketkä oikein tuota kahden viikon tutustumisjaksoa suosittavat koska joka kerta hoitajat ovat meille olleet ne, jotka ovat vihjaisseet parin päivän jälkeen että nyt olisi hyvä jo lähteä muutamaksi tunniksi pois ja parin tällaisen päivän jälkeen on todettu,, että töihin vain. Hoitajat eivät ole yhdessäkään päiväkodissa (kolme) suositelleet pitkittyvää tutustumista vaan jokaisen lapsen kohdalla on neljässä päivässä (yhden lapsen kohdalla kolmessa) päästy normaaliin hoitosuhteeseen.

Tuttavaperheet ovat tehneet tätä pitkää kaavaa ja ihmetelleet itkua ja kiukuttelua, kun vanhempi yrittää jättää lasta yksin. Sitten vieä vakuutellaan, että tämä on normaalia. Yksikään omista lapsistani ei ole jäänyt itkien päiväkotiin eikä ole odottanut itkien portilla, kun olen tullut hakemaan. Ymmärrän, että osa lapsista on herkempiä muutoksille, mutta ei se niin yleistä ole että pitäisi vääntää itkemisestä normaalia. Sanoisin ennemminkin, että poikkeuksellisesti osa herkistä lapsista itkee mutta pääsääntöisesti jos vanhemmat ovat luoneet positiivista mielikuvaa päiväkodista ja tutustuminen on sujunut mukavissa merkeissä, ei se lapsi itke.

Jos lapsi on kovin muutosherkkä, hänelle kannattaa etukäteen kertoa, mitä tulee tapahtumaan. Näin toimin kuopuksen kanssa koska hän on aina ollut vähän alttiimpi reagoimaan muutoksiin. Jo viikkoja etukäteen kerroin aina päiväkodin ohi ajettaessa, että pian lapsi pääsee tuonne, kun on tullut tarpeeksi isoksi ja siellä on muita lapsia, kivoja leluja ja hauskaa puuhaa. Käytiin myös muutaman kerran pihalla leikkimässä ja kurkkimassa ikkunoista sisälle. Ensimmäinen päivä (oltiin pari tuntia) sujui niin hyvin että lapsi kyseli innolla seuraavasta päivästä ja seuraavana päivänä jo sovittiin hoitajien kanssa että kolmantena päivänä jää aamupäiväksi yksin. Kerroin tästäkin lapselle ohimennen (äiti menee kampaajalle eikä sinun tarvitse tulla sinne mukaan vaan pääset leikkimään päiväkotiin). Viidentenä päivänä lapsi oli päiväkodissa normaalin päivän ja oli edelleen iloinen ja onnellinen. Viikonloppuna piti käydä päiväkodin pihalla leikkimässä kun oli jo kova ikävä sinne...

Ehkä omat lapseni ovat suhtautuneet muutoksiin positiivisesti. Tosin olen aina pohjustanut muutoksia esim. niin, että jo kuukausia ennen päiväkodin aloitusta harjoiteltiin lapsen jättämistä hoitoon sukulaisilla (jäi aina pariksi tunniksi sellaisten hoitoon, jotka kyllä tunsi mutta joiden luona ei ikinä ollut ollut yksin). Muutama kerta tällaista ja se äidille vilkuttainen ei ollut yhtään hankalaa. Takaraivossa oli jo tieto, että se äiti tulee takaisin ja siitäkin sovittiin etukäteen (olen poissa kaksi tuntia, ehdit leikkiä ja käydä ulkona).

Oma kokemukseni siis pitkästä tutustumisajasta on negatiivinen. Jopa muutosherkälle se luo vääriä mielikuvia, kun vanhempi on siinä lapsen kanssa koko ajan. Suosittelen ennemmin asioiden kertomista rehellisesti mutta positiivisella tavalla. Näin lapsi osaa vähän ennakoida ja tietää, mitä tulee tapahtumaan.

[/quote]

Päiväkotiin tutustuminen sekä lapselle että vanhemmille etukäteen kunnolla auttaa eroahdistuksen auttamisessa. On itsestään selvää että lapsi joka tottunut äidin apuun ja läsnäoloon, ahdistuu kun joutuu eroon pitkiksi päiviksi vieraaseen paikkaan kun vielä niin avuton. Tutustumiseen ja eroon liittyvientunteiden jakaminen ja niiden kanssa auttaminen, onkin se pointti. Taaperon tunteiden käsittely on mahdollista vain jos äiti ne sallii ja jaksaa myötäelää, tuskallinen juttu meille vanhemmille mutta auttaa taaperoa tilanteen hallinnassa ja erossaolon kestämisessä. Totta on myös että me vanhemmat pyrimme tämän tuskan sivuuttamaan ja sen olemassaolon kieltämään, silloin valitettavasti taapero jää yksin tunteidensa kanssa. Käytännössä olemme havainneet että käsittelemätön eroahdistus häiritsee eri tavoin lasta päiväkotihoidossa. 

Tuskin teitte mitään väärin. Lapsi on vieraassa paikassa, vieraiden ihmisten kanssa ja ikävöi teitä. Ajan myötä varmaan helpottaa.

Sekään ei ole hyvä merkki, että lapsi ei reagoisi teidän poissaoloon mitenkään

Meillä 2-vuotiaan päivähoidon aloitus sujui kivuttomasti, kun emme pitkittäneet tutustumisvaihetta. Ensimmäisenä päivänä kävimme yhdessä tutustumassa aamupäivällä, tulimme klo 9 ja lähdimme kotiin ryhmän lähtiessä lounaalle. Neljä seuraavaa päivää vein lapsen hoitoon klo 9 ja hain ennen päiväunia kotiin. Seuraavalla viikolla alkoi ihan normaali hoitorytmi meidän työvuorojemme mukaisesti.

Itse olen ainakin sitä mieltä, ettei päiväkotiin kannata tutustua liian pitkään vanhemman kanssa, ettei lapselle synny mielikuvaa, että päiväkoti on paikka, jossa isä tai äiti on aina mukana.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 21:27"]

Meillä 2-vuotiaan päivähoidon aloitus sujui kivuttomasti, kun emme pitkittäneet tutustumisvaihetta. Ensimmäisenä päivänä kävimme yhdessä tutustumassa aamupäivällä, tulimme klo 9 ja lähdimme kotiin ryhmän lähtiessä lounaalle. Neljä seuraavaa päivää vein lapsen hoitoon klo 9 ja hain ennen päiväunia kotiin. Seuraavalla viikolla alkoi ihan normaali hoitorytmi meidän työvuorojemme mukaisesti.

Itse olen ainakin sitä mieltä, ettei päiväkotiin kannata tutustua liian pitkään vanhemman kanssa, ettei lapselle synny mielikuvaa, että päiväkoti on paikka, jossa isä tai äiti on aina mukana.

[/quote]

Olen hoitajana samaa mieltä.

Lapset on erilaisia ja jollekin riittää päiväkodissa nopeasti tutustuminen ja hoidon aloitus sujuu ilman mitään. jotkut ovat vanhempien kanssa viikonkin ja itkevät silti pari kuukautta siirtymätilanteissa ( yleesä siis lähinnä niissä). Tuo reilun kahden vuoden ikä on monesti se vaikein aloitusikä.

No siis täällä ei oo mitään yleisiä suosituksia eikä ne tuolla osannu mitään ihmeempää toimintatapaa tarjota, aika paljon varmaan on kiinni sitten vanhemmistakin tuo tutustuminen... Henkilökunta on siis kumminkin tosi mukavan oloisia eikä sen suhteen tunnu olevan mikään hätä, lapset kyllä huomioidaan ja annetaan syliä niitä tarvitseville. Päiväkoti on sellainen normaalia pienempi.

Lapsi on vähän sellanen luonteeltaan ettei kyllä suostu kenenkään vieraan syliin  ja jos on jotain päättäny pitää päänsä viimeiseen asti. Aina ollut vähän haastava tapaus... Sellanen pikku Eemeli tyttömuodossa.

Täytyy tottakai jutella siellä seuraavan kerran kun menee että miten tästä eteenpäin mutta mietin jo valmiiks miten tästä kannattais edetä että sujuis mahdollisimman mukavasti...Ei nyt sekään tunnu kauheen hyvältä että lapsi siellä itkee vaan ja meillä nyt ois mahdollisuus olla mukana tutustumassa...

Mietin että kannattaisko kenties tehdä niin että isä vie taas aamulla ja lapsi jää sinne aamupalalle ja leikkimään kerta se niin hyvin suju ja sitten menisin sinne vähän ennen kuin aamupiiri alkaa ja oltais siinä yhdessä, mentäis sitten hetkeks muiden mukana ulos ja sitten kotia? Mutta mistä sitten tietää että on valmis sinne yksin jäämään aamupiiriin, pitemmäks aikaa olemaan ym.? Siis tottakai aina voi tulla itku jne mutta ettei ois vaan yhtä itkua että silti mahdollisimman mukavasti sujuis aloitus...ettei tuu vaan heitettyä toinen sinne.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 10:32"]

No siis täällä ei oo mitään yleisiä suosituksia eikä ne tuolla osannu mitään ihmeempää toimintatapaa tarjota, aika paljon varmaan on kiinni sitten vanhemmistakin tuo tutustuminen... Henkilökunta on siis kumminkin tosi mukavan oloisia eikä sen suhteen tunnu olevan mikään hätä, lapset kyllä huomioidaan ja annetaan syliä niitä tarvitseville. Päiväkoti on sellainen normaalia pienempi.

Lapsi on vähän sellanen luonteeltaan ettei kyllä suostu kenenkään vieraan syliin  ja jos on jotain päättäny pitää päänsä viimeiseen asti. Aina ollut vähän haastava tapaus... Sellanen pikku Eemeli tyttömuodossa.

Täytyy tottakai jutella siellä seuraavan kerran kun menee että miten tästä eteenpäin mutta mietin jo valmiiks miten tästä kannattais edetä että sujuis mahdollisimman mukavasti...Ei nyt sekään tunnu kauheen hyvältä että lapsi siellä itkee vaan ja meillä nyt ois mahdollisuus olla mukana tutustumassa...

Mietin että kannattaisko kenties tehdä niin että isä vie taas aamulla ja lapsi jää sinne aamupalalle ja leikkimään kerta se niin hyvin suju ja sitten menisin sinne vähän ennen kuin aamupiiri alkaa ja oltais siinä yhdessä, mentäis sitten hetkeks muiden mukana ulos ja sitten kotia? Mutta mistä sitten tietää että on valmis sinne yksin jäämään aamupiiriin, pitemmäks aikaa olemaan ym.? Siis tottakai aina voi tulla itku jne mutta ettei ois vaan yhtä itkua että silti mahdollisimman mukavasti sujuis aloitus...ettei tuu vaan heitettyä toinen sinne.

[/quote]

Tämä siis keskustelun aloittaja...

Ja jos ei päiväkodilla oo mitään selkeetä toimintatapaa niin miten ihmeessä sitä vanhempana pitäis osata tietää miten pitäis toimia?!?