Kuukautisia ei kuulu

Nyt on pakko tulla avautumaan. On oltu tässä jännän äärellä jonkun aikaa ja oma pää ja miehen korvat ei enää kestä..

Menkat ovat siis myöhässä ja raskaus on mahdollinen. Sen lisäksi, ettei menkkoja ole kuulunut, ovat jotkut oireet saaneet minut tosissaan miettimään raskauden mahdollisuutta. Toki on mahdollista, että olen vain kuvitellut oireet.

Nyt oletettujen menkkojen aikaan on ollut olevinansa erinäisiä alavatsatuntemuksia ja nännit jännät. Rinnat tai nännit eivät ole kipeät, mutta tavallaan tunnen nännit. Vaikeaa selittää! Nännit eivät ole arat tms., mutta välillä ikään kuin ilmoittelevat itsestään. Vähän ehkä nöpöttävätkin niissä tilanteissa. Kaikkia pikkuoireita minulla nyt on aina, että niihin en ole kiinnittänyt huomiota tai jaksanut listailla. ARGH, tämä on raastavaa! :D 

Menkat ovat siis melko selkeästi myöhässä (epäsäännöllinen kierto, yleensä 29-31, välillä päivän parin heittoja suuntaan tai toiseen), nyt meneillään kp 36. Eilen aamulla tein testin ja tulos oli selkeästi negatiivinen. Vähän nyt kuitenkin jännittää, koska mikäli ovulaatio onkin siirtynyt ja kierto normaalia pidempi, raskauden todennäköisyys kasvaa entisestään, koska "varmojen" päivien toivossa suojaamattomia yhdyntöjä on ollut useampi kp 24 jälkeen........ 

Tällaisella kierrolla varmoihin päiviin ei todellakaan ole luottamista! Tiedän kyllä. Tilanne vain on ollut se, että tässä on ollut molemmilla hullu vauvakuume ja sitten on ehkä mennyt enemmän tunteella kuin järjellä vauvahaaveet takaraivossa.. Ja otan kyllä vastuun touhuistani. Olen ollut aina hyvin tarkka ja ehdoton seksiasioissa muutenkin. En ole edes harrastanut seksiä ennen tätä suhdetta. Olen ensimmäisestä kerrasta asti tiedostanut "vahingon" mahdollisuuden. Vaikka vahinkojahan ei oikeasti koskaan tapahdu. Yleensä kai jokainen on tietoisessa tilassa, kun seksiä aletaan harrastamaan ja tajuaa sen, että aina niissä tilanteissa mahdollisena lopputuloksena voi olla vauva. Minun kohdallani abortti ei siis ole vaihtoehto.

Tilanne elämässäni on kuitenkin hieman ristiriitainen. Toisaalta vauva olisi mitä ihanin asia, toisaalta taas pelottaa ihan suunnattomasti, että jos olenkin raskaana. Joka päivä päässäni on ihmeellinen tahtojen taistelu, kun toisaalta odotan menkkoja alkavaksi hetkenä minä hyvänsä ja toisaalta taas toivon ettei niitä tulisi. Näistä ahdistuksistani ja mietteistäni olen avautunut miehelle, mutta varmaan alkaa pikku hiljaa kyrpiä, kun joka välissä vaahtoan vaan "Apua, mitä jos oon raskaana, koska tämä, tämä ja tämä asia!" Tämä ahdistus, jännitys ja stressaaminen taatusti ainakin siirtää menkkoja, jos sellaiset onkin tulossa..

En edes tiedä miksi tämän tänne kirjoittelen. On vaan semmonen avautumispakko. KIITOS JA ANTEEKSI!