Mitä sanoa äidille joka tulee kylään ja valittaa "sotkusta", kasvatuksesta..

Kuulostaa anopiltani. Hänelle on sietämätön ajatus, että meillä on tietyt asiat eri tavalla kuin heillä. Hänellä tuntuu olevan erittäin putkinäköinen ajatus miten ihmisen tulisi elää. Olemme sanoneet suoraan omat mielipiteemme, mutta edelleen hän jatkaa jaarituksiaan. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi vähentää tapaamiset minimiin.

"Äiti: tämä on minun kotini. Täällä eletään minun tavallani. Sinä elät omalla tavallasi omassa kodissasi."

Ja jos liikaa häiritsee, niin anna eukolle ikkunalasta käteen. Pesköön, jos häiritsee.

Porttikielto tuollaiselle aidille. Aseta rajat vieraille omassa kodissasi, oli sitten sukulainen tai ei. Kaytostavat kuuluu olla. 

Ah! Tiedän tunteen!

Minun äitini on IHAN samanlainen! Meilläkin imuroidaan joka päivä, lattiat pestään pikaisesti märällä rätillä vähintään joka toinen päivä, 1-2 kertaa viikossa ihan kunnolla  yms. Esikoinen saattaa levittää lelujaan pitkin asuntoa, joita kyllä sitten viedään omaan huoneeseen takaisin aina kun kerkeää. Meillä on muutenkin kädet täynnä töitä, kun kaksoset ovat ihan pieniä ja aikas vaativia. Lääkärit meille jo sairaalassa sanoi, ennen kuin kotiuttivat, että siivota kerkeää myöhemminkin, tärkeintä on koittaa jaksaa yösyötöt yms.

   No, äitinihän latelee, jos en ole kerennyt imuroimaan, kun tulee käymään, että on niin sottaista. Muutossakin sanoi, että olisi nyt itse laittanut tämän tähän ja tämän tähän. No joo, niin varmasti olisitkin, mutta minäpä laitan nyt näin!

   Kaikkea kasvatukseen liittyviä vinkkejä tulee, tuntuu olevan kova pala, kun meidän melkein 3v ei yksinkertaisesti SUOSTU kakkaamaan muualle kuin vaippaan. Pitäisi saada heti pois vaipasta, ettei ole 3 vaippaikäistä meillä. Anoppi lohdutteli yhden kerran, kun pohdin ääneen, että miten sen vaipan nyt saa pois, että kyllä se ajallaan itse sen jättää pois. Neuvolantätikin oli sitä mieltä, ettei pidä stressata, poika on niin vilkas, että voi välillä jopa unohtaa, että pitää käydä potalla/pöntöllä.

  Näitähän riittää! Voisin avautua vaikka koko päivän, mutta pitää tehdä muutakin :D Joten sano äidillesi, että tämä on sinun talo, täällä tehdään niin kuin sinä sanot! Niin minäkin olen sanonut jo pariin otteeseen, hetkeksi se hellittää otettaan, mutta sitten taas yrittää kasvattaa lapsiani niin kuin hän haluaa. Mutta päätäntä valta on kyllä minulla :) Riidalta et voi välttyä, mutta jotta saat mielenrauhan puhu äitisi kanssa :)

Minä ihmettelen eräiden asennetta. Mitä te sitten olette haukkumaan muita jos teitä ei saa neuvoa?

Minusta tuo on äidin tehtävää. Ja jos oikein pinnistelette elämännäkemystä siihen että oma lapsi kasvaa niin milloin te lopetatte hänen ohjaamisen? Tekeekö joku äiti niin? Minusta se kuuluu vanhemmuuteen.

Jos ikkunoista valitetaan, niin kyllä minusta sitten kannattaa pohtia onko ne jo pesty, onko edes ollut vielä niin lämmintä että on saanut pestyä ne (vai riittäisikö jos hankit suihkutettavan ikkunapesuaineen joka vaan pyyhitään pois: eli se pointti on VAIN ne sisäpuolelta sontaiset ikkunat!

Meilläkin imuroidaan ahkeraan mutta annas kun lapsia ulkoiluttaa märässä maassa ainakin kerran päivässä niin saisi pastä kosteallakin! Kannattaa muistuttaa äidille että sitä likaa vaan tulee päivittäin ihan kamalasti vaikka imuroitkin.

Minulla on kolme lasta ja olen huomannut että kengät kannattaa riisua heti kun astuu sisälle (samoin poistaa kurahousut) -ja pestä ne! Se meinaan lisää vaan sotkusuutta ja pölyä jos laistaa..

Minusta kannattaa miettiä mikä on valittamista ja missä voisi tehdä teholiikkeen ja ottaa sanottu vinkki tosiasiana, vaikka se "tuntuu pahalta" niin siinä on myös perää.

Minä olen miettinyt tätä äitinä niin että millaisessa läävässä tahdon lapsieni elävän. Jos laitan pesemättömän lapsen nukkumaan niin minusta se kertoo jotain myös arvostuksesta. Pitää mennä itseensä eikä saada itkupotkuraivareita jos oma äiti tai miehen äiti on sivusta katsellut että sisäikkunat on olleet pesemättä ja siis ihan magmaset lapsien sormenjäljistä: niin kyllä se on asiallista jo huomauttaa!! 

Minä ihmettelen teitä jotka olisitte sanomassa: siivoa sinä sitten ja tarjoamassa harjaa käteen. Mitä te sen pienen hetken teette kun joku siivoaa omaa kotiasi?

Siivoojat on erikseen mutta kyllä pitää olla päässä jotain vikaa jos oma äiti siivoaa lapsensa kotia koska tämä ei saa aikaiseksi.

Ja juu: on minullakin kotona sotkua välillä mutta ei niin paljoa enää että siitä äitini huomauttaa. On joskus huomautellut ja menin itseeni. Pitää ihan oikeasti miettiä noita juttuja ja tehdä tarvittavia muutoksia. Niistä ikkunoista jos puhutaan, ne on niin hyvä aihe niin voisi ajatella että 2 kertaa vuodessa peseminen pitää ikkunat puhtaina mutta lapsiperheessä jossa ikkunoita syljetään, nuollaan, lääpitään räkää nenästä, ties mitä niin silloin se sotku on siellä yhdellä puolen ikkunaa. Ei se ikkunan pesu ole muuta kuin asia ei nappaa! Ei se kiinnosta sinua mitä kakkaa ikkunassa on ollu useamman vierailun ajan.

Kannattaa pohtia tapoja jotka auttaa omaa elämää. Ja vähän vaatia itseltäänkin enemmän. Vaikka sinusta tuo jupina olisi asiatonta niin kummasti tuntuu olevan aihetta.

PS. minusta jokaisessa kodissa on omat säännöt: saako sängyllä pomppia, kävelläänkö kengät jalassa olkkarissa, onko keittiössä leluja.. Näitä riittää mutta se ei kuulu siihen että ikkunat on kuukausitolkulla likaiset tai roskapussia ei saada vietyä (saatetaan jopa siirtää parvekkeelle). Se on hyvätavaton SINUN koti, miksi et arvosta sitä?

Asiat voidaan sanoa niin monelaa eri tavalla. Jos sinua ahdistaa äitisi jatkuva huomauttelu. niin sano hänelle siitä. Meillä ihmisellä on erilaisia siisteyskäsityksiä. Minusta kuuluu hyviin tapoihin ettei aivan kaikkea päästele suustaan.

Jos ahdistaa päästää huomauttelija omaan kotiin niin toki treffit voi sopia vaikka leikkikentälle niin muksut saavat päästellä höyryjä ja mummi voi osallistua lasten puuhailuun siellä

Minulla on esimerkiksi anoppila missä koiraa ei saa rapsuttaa korvan takaa koska karvoja tippu lattialle.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2013 klo 12:24"]

Minä ihmettelen eräiden asennetta. Mitä te sitten olette haukkumaan muita jos teitä ei saa neuvoa?

Minusta tuo on äidin tehtävää. Ja jos oikein pinnistelette elämännäkemystä siihen että oma lapsi kasvaa niin milloin te lopetatte hänen ohjaamisen? Tekeekö joku äiti niin? Minusta se kuuluu vanhemmuuteen.

Jos ikkunoista valitetaan, niin kyllä minusta sitten kannattaa pohtia onko ne jo pesty, onko edes ollut vielä niin lämmintä että on saanut pestyä ne (vai riittäisikö jos hankit suihkutettavan ikkunapesuaineen joka vaan pyyhitään pois: eli se pointti on VAIN ne sisäpuolelta sontaiset ikkunat!

Meilläkin imuroidaan ahkeraan mutta annas kun lapsia ulkoiluttaa märässä maassa ainakin kerran päivässä niin saisi pastä kosteallakin! Kannattaa muistuttaa äidille että sitä likaa vaan tulee päivittäin ihan kamalasti vaikka imuroitkin.

Minulla on kolme lasta ja olen huomannut että kengät kannattaa riisua heti kun astuu sisälle (samoin poistaa kurahousut) -ja pestä ne! Se meinaan lisää vaan sotkusuutta ja pölyä jos laistaa..

Minusta kannattaa miettiä mikä on valittamista ja missä voisi tehdä teholiikkeen ja ottaa sanottu vinkki tosiasiana, vaikka se "tuntuu pahalta" niin siinä on myös perää.

Minä olen miettinyt tätä äitinä niin että millaisessa läävässä tahdon lapsieni elävän. Jos laitan pesemättömän lapsen nukkumaan niin minusta se kertoo jotain myös arvostuksesta. Pitää mennä itseensä eikä saada itkupotkuraivareita jos oma äiti tai miehen äiti on sivusta katsellut että sisäikkunat on olleet pesemättä ja siis ihan magmaset lapsien sormenjäljistä: niin kyllä se on asiallista jo huomauttaa!! 

Minä ihmettelen teitä jotka olisitte sanomassa: siivoa sinä sitten ja tarjoamassa harjaa käteen. Mitä te sen pienen hetken teette kun joku siivoaa omaa kotiasi?

Siivoojat on erikseen mutta kyllä pitää olla päässä jotain vikaa jos oma äiti siivoaa lapsensa kotia koska tämä ei saa aikaiseksi.

Ja juu: on minullakin kotona sotkua välillä mutta ei niin paljoa enää että siitä äitini huomauttaa. On joskus huomautellut ja menin itseeni. Pitää ihan oikeasti miettiä noita juttuja ja tehdä tarvittavia muutoksia. Niistä ikkunoista jos puhutaan, ne on niin hyvä aihe niin voisi ajatella että 2 kertaa vuodessa peseminen pitää ikkunat puhtaina mutta lapsiperheessä jossa ikkunoita syljetään, nuollaan, lääpitään räkää nenästä, ties mitä niin silloin se sotku on siellä yhdellä puolen ikkunaa. Ei se ikkunan pesu ole muuta kuin asia ei nappaa! Ei se kiinnosta sinua mitä kakkaa ikkunassa on ollu useamman vierailun ajan.

Kannattaa pohtia tapoja jotka auttaa omaa elämää. Ja vähän vaatia itseltäänkin enemmän. Vaikka sinusta tuo jupina olisi asiatonta niin kummasti tuntuu olevan aihetta.

PS. minusta jokaisessa kodissa on omat säännöt: saako sängyllä pomppia, kävelläänkö kengät jalassa olkkarissa, onko keittiössä leluja.. Näitä riittää mutta se ei kuulu siihen että ikkunat on kuukausitolkulla likaiset tai roskapussia ei saada vietyä (saatetaan jopa siirtää parvekkeelle). Se on hyvätavaton SINUN koti, miksi et arvosta sitä?

[/quote]

Mä en nyt saannu kiinni tästä tekstistä sun punaista lankaa. Ap tässä siis.

Mainitsin tahrasta ikkunassa. Ei se ei ole lapsen töhrimää hilloa ikkunalle, se ei ole rasvaiset tassunjäljet vaan linnunpaska ulkopuolella, erittäin suuri ja mahtava plöjäys jota en vaan kertakaikkiaan pysty itsekään katsomaan (okei, tänään aamupäivällä pesin kys. ikkunan ja makkarin ikkunat) kun on niin ällöttävä. Mutta että äitini huomauttaa tahrasta ikkunasta, jonka varmasti tietää minunkin nähneen. 

En jaksa muihin epäkohtiin tekstissäsi puuttuakaan.

Muille kiitos vinkeistä, luulen että lähen tuolle linjalle että mun koti ja mun säännöt. Puolustus että lapsen kanssa nyt ei vaan kerkeä joka paikkaan niin hn tulla liihottaa ja kertoo kuinka kasvatti kolme lasta YKSIN ja talo oli aina tiptop. Varmasti oli mutta mä en edes ikinä muista äitini leikkineen minun kanssani. Varmaan sitte oli sitten aina ikkunoita pesemässä tai lattioita luuttuamassa tai kasvattamassa veljiäni.

ap

[quote author="Vierailija" time="28.04.2013 klo 12:24"]

Minä ihmettelen eräiden asennetta. Mitä te sitten olette haukkumaan muita jos teitä ei saa neuvoa?

Minusta tuo on äidin tehtävää. Ja jos oikein pinnistelette elämännäkemystä siihen että oma lapsi kasvaa niin milloin te lopetatte hänen ohjaamisen? Tekeekö joku äiti niin? Minusta se kuuluu vanhemmuuteen.

Jos ikkunoista valitetaan, niin kyllä minusta sitten kannattaa pohtia onko ne jo pesty, onko edes ollut vielä niin lämmintä että on saanut pestyä ne (vai riittäisikö jos hankit suihkutettavan ikkunapesuaineen joka vaan pyyhitään pois: eli se pointti on VAIN ne sisäpuolelta sontaiset ikkunat!

Meilläkin imuroidaan ahkeraan mutta annas kun lapsia ulkoiluttaa märässä maassa ainakin kerran päivässä niin saisi pastä kosteallakin! Kannattaa muistuttaa äidille että sitä likaa vaan tulee päivittäin ihan kamalasti vaikka imuroitkin.

Minulla on kolme lasta ja olen huomannut että kengät kannattaa riisua heti kun astuu sisälle (samoin poistaa kurahousut) -ja pestä ne! Se meinaan lisää vaan sotkusuutta ja pölyä jos laistaa..

Minusta kannattaa miettiä mikä on valittamista ja missä voisi tehdä teholiikkeen ja ottaa sanottu vinkki tosiasiana, vaikka se "tuntuu pahalta" niin siinä on myös perää.

Minä olen miettinyt tätä äitinä niin että millaisessa läävässä tahdon lapsieni elävän. Jos laitan pesemättömän lapsen nukkumaan niin minusta se kertoo jotain myös arvostuksesta. Pitää mennä itseensä eikä saada itkupotkuraivareita jos oma äiti tai miehen äiti on sivusta katsellut että sisäikkunat on olleet pesemättä ja siis ihan magmaset lapsien sormenjäljistä: niin kyllä se on asiallista jo huomauttaa!! 

Minä ihmettelen teitä jotka olisitte sanomassa: siivoa sinä sitten ja tarjoamassa harjaa käteen. Mitä te sen pienen hetken teette kun joku siivoaa omaa kotiasi?

Siivoojat on erikseen mutta kyllä pitää olla päässä jotain vikaa jos oma äiti siivoaa lapsensa kotia koska tämä ei saa aikaiseksi.

Ja juu: on minullakin kotona sotkua välillä mutta ei niin paljoa enää että siitä äitini huomauttaa. On joskus huomautellut ja menin itseeni. Pitää ihan oikeasti miettiä noita juttuja ja tehdä tarvittavia muutoksia. Niistä ikkunoista jos puhutaan, ne on niin hyvä aihe niin voisi ajatella että 2 kertaa vuodessa peseminen pitää ikkunat puhtaina mutta lapsiperheessä jossa ikkunoita syljetään, nuollaan, lääpitään räkää nenästä, ties mitä niin silloin se sotku on siellä yhdellä puolen ikkunaa. Ei se ikkunan pesu ole muuta kuin asia ei nappaa! Ei se kiinnosta sinua mitä kakkaa ikkunassa on ollu useamman vierailun ajan.

Kannattaa pohtia tapoja jotka auttaa omaa elämää. Ja vähän vaatia itseltäänkin enemmän. Vaikka sinusta tuo jupina olisi asiatonta niin kummasti tuntuu olevan aihetta.

PS. minusta jokaisessa kodissa on omat säännöt: saako sängyllä pomppia, kävelläänkö kengät jalassa olkkarissa, onko keittiössä leluja.. Näitä riittää mutta se ei kuulu siihen että ikkunat on kuukausitolkulla likaiset tai roskapussia ei saada vietyä (saatetaan jopa siirtää parvekkeelle). Se on hyvätavaton SINUN koti, miksi et arvosta sitä?

[/quote]

tämä teksti saa minut hyvin surulliseksi :(

Ihanko oikeasti joku ei ymmärtänyt aloittajan pointtia?

"Siivoa, jos häiritsee, minä en ole ehtinyt" ja kiitä avusta.

Niin, et siis tajunnut vieläkään sitä oma koti ja omat säännöt.. Rakas, se oli se että kotisi on likainen: heittelin vaihtoehtoja mitä ikkunoissa voi olla kun on pieniä lapsia. Olen nähnyt vieraillessa kaveriperheitä jos jotain magmaa niissä ja niitä ei aidosti vaan kiinnostuta pesemään, minusta se on juurikin oman vanhemman paikka sanoa! Mutta jos sinulla menee tämän tajuamiseen kun lapsesi muuttaa omaan ja saa lapsen ja katselet sitä läävää niin ooooookkei.. :)

Kannattaa varmaan pari kertaa tosiaan lukea se mun tekstini, en uskonutkaan että se kerrasta sinulle aukeaa! :D

Mitä nyt tulee siihen äitisi lisää syyttämiseen (viimeinen kappaleesi) ettei hän leikkinyt vaan siivosi -niin miten mahdat sinäkään leikkiä lapsiesi kannsa: et siivoa mutta istut sitten koneella? Pitää ymmärtää että voisi koittaa tsempata. Koska siinä on oikeasti varaa terästäytyä jos et saa muutamassa kuukaudessakaan pestyä yhtä sisäikkunaa.

Itse jättäisin vaikka sen pari kertaa päivässä imuroimisesta toisen väliin ja pesisin ikkunan toisella imurointikerralla..

Vaan kun se on vaikeaa mennä itseensä ja pohtia mitä tekee. Mene NYT pesemään se ikkuna niin ei tartte viikon päästä alkaa sekoilemaan jos äitisi tulee käymään!

11

Jokaiseen äitisi kritisointiin vastaat vaan: jäkä jäkä! Turha alkaa selittelemään tai puolustelemaan tai vaatimaan muutosta käytökseen.

Aah..mistä aloittaisi, tuo vuodattaja tulee olemaan helvetillinen anoppi..

Äidin kasvatusvastuu loppuu siihen kun lapsi muuttaa omaan kotiinsa, sen jälkeen äidillä ei ole mitään asiaa puuttua toisen taloudenhoitoon. Jokainen määrittää itse oman siisteystasonsa.

Jos se ei mutsille kelpaa, voi äiti vain katsoa peiliin ja todeta epäonnistuneensa kasvattajana ja elää sen kanssa.

Meillä on suhteellisen siistiä, ainaki puhtaampaa kuin siskoni luona. Minunkin äidillä siivoaminen on pakkomielle, sinänsä huvitttavaa koska minä muistan lapsuudenkodin aika pölyisenä,..ja ne vessat..

Meidänkin kotimme heikko kohta on ikkunat. Nehän äitiäkin rassaa:)

Minulle ihan sama, pesen ne sitten kun sietoraja tulee vastaan, pistän vaikka sälekaihtimet kiinni vällillä. Ihan magmaa(=sulaa laavaa) ei ikkunoissa sentään ole:)

Sanot jäpäkästi äidillesi, että sinun kodissasi on sinun säännöt, suu suppuun.

Isäni on tällainen sietämätön huomauttelija. Milloin on valittamista siinä, että hänelle tarjotut grillipihvit ovat paistuneet epätasaisesti, koska grillin valurautalevy viettää vähän toiseen suuntaan ( todellisuudessa tällä ei ole paistotulokseen vaikutusta, kun siirellään pihvejä grillauksen aikana). Myös grillipihdit ovat liian suuret eikä hän pysty katsomaan, kun mieheni käyttää niitä. Kana menee kuulemma kuivaksi grillissä ja marinadiin laittamani oliiviöljy näytti ikävältä, kun oli jähmettynyt jääkaapissa. Hyvin maistuu kuitenkin aina, hän söi eilen ehkä kolme rintafileetä, grillipihviä, lisäksi bratwurstia, salaattia, leipää ja n.puolilitraa jäätelöä ;) 

Myös siisteydestä on aina huomautettavaa, samoin siitä ettemme tee itse omin käsin remontteja ja esim.auto pesetetään ja renkaat vaihdatetaan. Tämä on ihan kauheaa etenkin. Myös se, että siivooja pesi ikkunat sai vaarin lähes sydärin partaalle. Myönnän, että nykyään jopa vähän provosoin häntä näillä ostopalveluasioilla. Olen opetellut olemaan noteeramatta hänen kommenttejaan tai ainakaan harmistumatta niistä turhan paljon. Kyllä ne hermoja kiristävät, mtten ole enää suunnilleen itkun partaalla, kuten joskus nuorempana. 

[quote author="Vierailija" time="28.04.2013 klo 12:24"]

Ah! Tiedän tunteen!

Minun äitini on IHAN samanlainen! Meilläkin imuroidaan joka päivä, lattiat pestään pikaisesti märällä rätillä vähintään joka toinen päivä, 1-2 kertaa viikossa ihan kunnolla  yms. Esikoinen saattaa levittää lelujaan pitkin asuntoa, joita kyllä sitten viedään omaan huoneeseen takaisin aina kun kerkeää. Meillä on muutenkin kädet täynnä töitä, kun kaksoset ovat ihan pieniä ja aikas vaativia. Lääkärit meille jo sairaalassa sanoi, ennen kuin kotiuttivat, että siivota kerkeää myöhemminkin, tärkeintä on koittaa jaksaa yösyötöt yms.

   Mitä ihmettä oikein siellä kotona teette jos pitää imuroida joka päivä ja pestä lattioita useamman kerran viikossa? Hulluksihan tuolla touhulla tulisi... 

[/quote]

Ihme vastauksia täällä on! Kotoa pois muuttaneelle, aikuiselle ihmiselle ei enää huomautella kodinhoidosta! Jos aikuisen lapsen koti on oikeasti täysi läävä, niin silloin voi kysäistä lapselta, onko kaikki hyvin. Se linnunkakka ikkunaan voi oikeasti tulla viisi minuuttia ennen vierailua.

Oma äitini on aina ollut himosiivooja eikä hän koskaan leikkinyt lastensa kanssa, ei lukenut, ulkoillut, askarrellut tai tehnyt mitään. Monikaan ei muista, että sotkuinen on ihan eri asia kuin likainen.

Ap, jos äitisi ei osaa olla valittamatta, niin tavatkaa jatkossa jossain muualla kuin teidän kotona.

Entäs jos äiti nyt päättääkin ettei enää käy ap:n luona sen sotkun takia? Sitten ap tulee tänne valittamaan siitä etei äiti ikinä käy. Ja ap:n äitihän ei tietenkään voi sanoa syyksi sitä sotkuisuutta koska sehän olisi loukkaavaa ja vaan hän keksii jonkun hyvän tekosyyn. Ja koska ap:n äiti ei näe lapsenlapsiaan, niin hänelle ei kehitä tunnesidettä heihin joten jatkossa kun ap tarvitsisi lastenhoitoapua, niin ap:n äitiä ei voisi vähempää kiinnostaa hoitaa jotain vieraita kakaroita. Onks sit hyvä niin?

"Siivoa sitten jos sille tuntuu, mut pidä suusi kiinni".

Kokeiles tuota.

Meillä se oli appiukko, joka pyyhki kirjahyllyn yläreunoja ja motkotti, jos löytyi pölyä, ja suoristeli tauluja. Oikeasti on tosi rankka katsella sellaista nysväämistä, ihan pilkuntarkkaa taulunsuoristamista ja nipotusta jostain kaukosäätimien suoruusasteesta. Kotonansa tehkööt mitä haluaa, mun luona saa kaukosäätimet olla vähän vinossa. 

Sain motkotuksen loppumaan tai ainakin vähenemään sillä, että sanoin suoraan, että jos ei miellytä, voi jättää tuleamatta. Minua ei voi vähempää kiinnostaa, ovatko mattoni hapsut suorassa vai ristissä.

Enpä tiedä, ehkä se pitää vain sietää.

Äitini on samantyyppinen tai vielä pahempi mutta hänellä on enemmänkin aihetta siihen. Kotimme ei ole mikään mahdoton mutta meillä on aika paljon tavaraa ja siisteyden suhteen en ole suinkaan mikään täydelline vaan tavaroita on oikeasti hujan hajan useasti ja monet kaapit sotkussa jne. Itseäni tämä ei häiritse. Ennen vanhempieni vierailua yritän siivota parhaani mukaan mutta täydellistä suursiivousta, joka kelpaisi äidilleni en kuitenkaan ole tehnyt.

Oma äitini asuu kauempana ja kun hän tulee kylään hän siivoaa ja järjestää meillä suurimman osan ajasta. Yleensä minulle ja äidille tulee tästä joka ikisellä vierailulla riitaa. Itse toivoisin, ettei hän siivoaisi ja järjestelisi. En oikein pidä siitä, että hän penkoo paikkoja (vaikkei mitään salaisuuksia sinänsä olekaan) mutta olen niin tottunut siihen, etten osaa pontevasti kieltääkään. Ja jos kiellän niin äidin vastaus on aina, ettei hän osaa olla puuhaamatta. Olen yrittänyt sitäkin, että hän olisi enemmän lapsemme kanssa ja unohtaisi siistimisen mutta aika huonolla menestyksellä. Jotakin tehdäänkin yhdessä kuten käydään ravintolassa tmv. vierailujen yhteydessä mutta tuntuu, että lähinnä äidin aika kuluu siivotessa ja ehkä kokatessa (kokkaus ei itseäni haittaakaan, vaikka voisin itsekin meille kokata) ja isäni lukee kirjoja tai auttaa äitiä kaikissa tehtävissä mitä äiti milloinkin keksii. Mitä vanhemmiksi vanhempani tulevat sitä enemmän tämä tuntuu korostuvan, mikä on mielestäni surullista, aikaisemmin äiti ehkä halusi ostoksille tai jotakin, nyt enää tosi harvoin. Viimeisellä käynnillä miehenikin hermostui äidilleni aika tavalla. Tämä oli aivan aiheesta mutta äitini loukkaantui kovasti. Minua tilanne harmittaa koska kaikeasta huolimatta pidän vanhemmistani (heissä on paljon myös hyvää) ja toivoisin, että he vierailisivat meillä useamminkin kun mitä käyvät. Realismia tosin taitaa olla, että käyvät yhä harvemmin. Me saamme sitten kyläillä heillä mikä on toisaalta kivaa mutta toisaalta on minulla mennyt vähän näihin vierailuihinkin maku koska tuntuu surulliselta, ettei äitini ole koskaan tyytyväinen minuun. Olen kuitenkin pärjännyt elämässäni ihan hyvin kuten miehenikin, meillä on hyvät työpaikat ja ollaan ihan kunnon ihmisiä kaikin puolin. Lapsemmekin on hyvinkasvatettu. Mietin usein, että mieluummin menisin vain hotellilomalle oman perheen kanssa ja se voisi olla paljon mukavampaa. Lapseni kuitenkin pitää isovanhemmistaan enkä halua tätä suhdetta häneltä riistää ja toki vanhemmat ovat tärkeitä myös minulle. Lisäksi saamme heillä vieraillessamme mieheni kanssa kahdenkeskistä aikaa ja tapaan myös muita sukulaisia ja ystäviä.

Varmuuden vuoksi 25 vielä kirjoittaa, että kotimme ei ole mikään läävä ja viikkosiivous tehdään kyllä kerran viikossa. Mutta täydellisyyteen ei pyritäkään ei siisteydessä eikä kodinsisustuksessa. Äidilleni taas kodinsisustus on tosi tärkeää ja häntä harmittaa, ettei hänen tyttärensä koti ole sisustuslehtikaunis.