Ovatko valmistuvat sairaanhoitajat yhtä päteviä kuin 20 vuotta sitten?
Kun otetaan huomioon perus- ja amamttikoulutuksen koululaitoksen taso ja läpäisyvaatimukset, työmotivaatio jne
Kommentit (39)
Ei todellakaan ole. Käytännön taitoja opetetaan nykyisin todella vähän. Asenne on monilla ylimielinen ja sellainen kaikenosaava. Huonosti otetaan ohjeita vastaan. Tiedoissa on paljon aukkoja, perusasioita ei tiedetä. Työvuoroista valitetaan, nuorten pitäisi saada kaikki viikonloput vapaiksi, vaikka tietävät tulleensa 3-vuorotyöhön. Roikutaan työaikana paljon netissä, tehdään vain välttämättömät hommat jne. Tämä on minun kokemukseni nuorista kollegoistani. Valitettavasti.
Kaukana 20 vuoden takaisesta! AMK:ssa opetusta vähennetään, kentällä ollaan kohta ilman ohjaavaa opettajaa, osastolla ohjausta ei ehditä antamaan ja kaiken lisäksi kursseista ei tarvitse päästä läpi, koska oppilaitos saa rahaa valmistuvista. Rehtori allekirjoittaa todistuksen, jonka mukaan sairaanhoitaja osaa työnsä ja on suorittanut kurssit, vaikka esim. osa osastojaksoista puuttuisi,
Tuoreet hoitajat ei osaa mitään ja kaiken lisäksi he ovat erittäin tietoisia siitä, mitkä ovat heidän oikeutensa.
Riippuu kovin paljon iästä ja taustasta. Sairaanhoitaja joka on ahkera ja motivoitunut ja opetellut paljon harjoitteluissa ja jolla on vaikkapa lähihoitajatausta ja työkokemusta muuytama vuosi, on paljon taitavampi kuin suoraan koulunpenkiltä valmistunut parikymppinen sairaanhoitaja. Koulutus on liian teoreettista. Käytännön temput kyllä oppii, mutta mielestäni lääketieteen ja farmakologian opintoja saisi olla enemmän. Itse olen valmistunut 15 vuotta sitten ja silloin koulutus alkoi mennä vikasuuntaan. Meiltäkin karsittiin käytännön laboraatiotunteja jo ja alettiin kohkata hoitotieteestä.
Sairaanhoito-opiston aikoina ei ollu valinnaisina oppiaineina kitaransoiton alkeita tai muovailu ilmaisuna, joista nykyisin voi saada opintopisteitä vai -viikkoja vai mitä ne ovat.
Lisäksi nykyisin tehdään aika paljon itsenäisiä tehtäviä, jonka laatu on mitä on. Taitava kopioija saa hyviä numeroita oppimatta yhtään mitään muuta kuin plakiointia.
Tuttuni joka valmistui 20 v sitten ei tehnyt alalla töitä vaan lapsia mieluummin. Meni nyt töihin, joutui kouluttautumaan käytännössä uudestaan.
Nykyisin sairaanhoitajia koulutetaan enemmän, mikä tarkoittaa että seula ei ole yhtä tiukka kun aiemmin, eli kaikki alalle hakeutuvat eivät välttämättä ole niin motivoituneita mikä näkyy taidoissa. Eri ammattikorkeakoulujen taso valmistuvissa sairaanhoitajissa on erittäin kirjaava, toisista valmistuu ammattitaitoista käytännön sekä teorian hallitsevaa sairaanhoitajaa, jostain valmistuu lähihoitajatason sairaanhoitajia. Valitettavasti sairaanhoitajilla ei ole yhtenäistä valtakunnallista "loppukoetta" kuten ensihoitaja AMK opiskelijoilla.
Kuulostaa aika pelottavalta, että jos joudut sairaalaan, sinua saattaa hoitaa epämotivoitunut, kenties hiukan epäpäteväkin sairaanhoitaja.
Nykyään on ainakin tosi paljon teoriaa, olisko aikaisemmin ollut sitten enemmän käytäntöä ja niiden temppujen tekemistä? Meille ainakin aina toitotetaan, että pääsette sitten harjoittelussa/käytännön työelämässä opettelemaan enemmän sitä pistämistä ja tunneilla ei ole ollut aikaa harjoitella kuin kerran. Sen sijaan ollaan istuttu vaikkapa potilasturvallisen hoitotyön ja etiikan luennoilla. Tärkeitä tietysti nekin, mutta enemmän pitäisi harjoitella käytännön taitoja. Olisi sitten harjoittelussakin varmempi olo mennä pistämään tai katetroimaan oikeita potilaita, kun sielläkin kuitenkin oletetaan, että ne taidot osataan jo, kun ollaan koulussa opeteltu.
T: Sh-opiskelija
Olen valmistunut pari vuotta sitten sairaanhoitajaksi ja olisin ihan totta odottanut ja halunnut enemmän käytännön kokemusta!! Teoriaa on paljon, mutta ihan oikeasti siellä kentällä ei pärjää pelkillä lääkelaskuilla ja siitä, että tiedät ihmisen anatomiasta kaiken mahdollisen... Tuntuu, että nämä vielä minua tuoreemmat sairaanhoitajat ovat tietämykseltään lähes lääkärin luokkaa, mutta se HOITAJAN käytännön työ on välistä ihan hukassa...
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 18:28"]
Olen valmistunut pari vuotta sitten sairaanhoitajaksi ja olisin ihan totta odottanut ja halunnut enemmän käytännön kokemusta!! Teoriaa on paljon, mutta ihan oikeasti siellä kentällä ei pärjää pelkillä lääkelaskuilla ja siitä, että tiedät ihmisen anatomiasta kaiken mahdollisen... Tuntuu, että nämä vielä minua tuoreemmat sairaanhoitajat ovat tietämykseltään lähes lääkärin luokkaa, mutta se HOITAJAN käytännön työ on välistä ihan hukassa...
[/quote]
Aivan. Koulussa opettajat tuntuvat olevan järjestään sitä mieltä, että harjoittelupaikassa sitten ohjaajan kanssa päästään harjoittelemaan käytäntöä. Harjoittelupaikoissa taas oletetaan, että osattaisiin toimia itsenäisesti ja jo valmiiksi tehdä niitä käytännön asioita.
Eikä se tosiaankaan mene niin kuin koulussa kuvitellaan, että harjoittelupaikassa saataisiin koko ajan liikkua sen oman ohjaajan kanssa. Haitoilla ollaan siinä, niin kuin minullekin eräs ohjaaja ystävällisesti sanoi.
Kyllä koulussa pitäisi olla ennemmän käytännön harjoittelua. Tulisi varmuutta kaikkeen tekemiseen.
Mikä niissä lääkelaskuissa on monimutkaista? Eikö se ole silkkaa perusmatematiikkaa laskea montako milliä tietyn pitoista mikstuuraa annetaan potilaalle joka painaa tiedetyn verran?
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 18:28"]
Olen valmistunut pari vuotta sitten sairaanhoitajaksi ja olisin ihan totta odottanut ja halunnut enemmän käytännön kokemusta!! Teoriaa on paljon, mutta ihan oikeasti siellä kentällä ei pärjää pelkillä lääkelaskuilla ja siitä, että tiedät ihmisen anatomiasta kaiken mahdollisen... Tuntuu, että nämä vielä minua tuoreemmat sairaanhoitajat ovat tietämykseltään lähes lääkärin luokkaa, mutta se HOITAJAN käytännön työ on välistä ihan hukassa...
[/quote]
No ei ole LÄÄKÄRIN LUOKKAA. Olen paljon ohjannut opiskelijoita, ettekä te TODELLAKAAN tiedä anatomiasta kaikkea mahdollista. Voi olla että joku luulee tietävänsä luettuaan anatomian kirjan kannesta kanteen. Hyväksi sairaanhoitajaksi kypsytään joka tapauksessa usean vuoden aikana. Kaikista ei koskaan tule hyviä hoitajia, koska asenne on väärä, potilaita kohdellaan rasitteena, tähtäimenä ei ole potilaan paras mahdollinen toipuminen tai hyvä kuolema, vaan työvuorosta mahdollisimman helpolla ja aikaisin pääseminen. Hyväkään koulutus ei silloin auta.
Kannattaa valmistuttua perehtyä jo ensimmäisessä työpaikassa sen erikoisalaan ja tarttua jokaiseen oppimismahdollisuuteen pelkäämättä uusia toimenpiteitä ja erikoisempia potilaskeissejä. Kysyä kokeneemmilta, hakeutua koulutuksiin, lukea omin päin kirjoja ja julkaisuja. Oppiminen on jokaisen omalla vastuulla. Jotkut jäävät perustason hoitajiksi, joille riittää suoriutuminen vuorosta toiseen. Toisista tulee osaajia, jotka nostavat koko osaston hoidon tasoa ja jotka ansaitsisivat myös parempaa palkkaa.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 19:34"]
Mikä niissä lääkelaskuissa on monimutkaista? Eikö se ole silkkaa perusmatematiikkaa laskea montako milliä tietyn pitoista mikstuuraa annetaan potilaalle joka painaa tiedetyn verran?
[/quote]
Varmaan se tuottaa ainakin osalle vaikeuksia, että ne pitää olla täsmällisesti oikein, ennen kuin ne saa läpi.
Lääkelaskut ei tosiaankaan olleet monimutkaisia, niissä vaan pitää olla todella huolellinen.
Lääkelaskuja on kyllä muunkinlaisia, esim. teholla lasketaan elektrolyyttejä ja liuoksia iv:sti, jotka laitetaan laskijalla. Lisäksi mm. lasten teholla täytyy osata jatkolaimentaa jne. laskuja.
Mä olen vuosi sitten valmistunut sairaanhoitaja/ terveydenhoitaja ja sikäli koulutus oli ihan ok. Kävin koko opiskelujen ajan yliopistosairaalassa töissä: ensin laikkarina, sitten ph:na ja lopulta sairaanhoitajana, mikä tuki oppimistani koulussa harjoitteluiden ohella. Teoriaa oli paljon, mutta harjoitteluissa tietysti oppi enemmän.
Töihin menin lasten teholla, nykyään olen äitiys- ja lastenneuvolassa.
Ainakin nyky-AMK:issa pääsee kursseista läpi todella helpolla. Puhumalla saa kuitattua poissaolot pakollisiltakin tunneilta ja haettua hyväksilukuja, jos on jotain muita opintoja taustalla. Läpipääsyvaatimukset ovat tosi matalat. Itse olen saanut hyviä arvosanoja, mutta en silti koe osaavani riittävästi. Ihmettelen mitä sitten osaavat ne, jotka pääsevät kaikesta ykkösellä läpi. Kuulemma kuitenkaan työantajia eivät arvosanat kiinnosta, vaan on ihan sama oletko saanut vitosia vai ykkösiä?!
Käytäntöä on liian vähän, sen sijaan kaikenlaista turhaa.
t. sh-opiskelija
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 16:28"]
Työvuoroista valitetaan, nuorten pitäisi saada kaikki viikonloput vapaiksi, vaikka tietävät tulleensa 3-vuorotyöhön.
[/quote]
Tämä. Tällä viikolla aloittaneista opiskelijoista 3/4 ilmoitti ettei tee viikonloppuja. Vappu, helatorstai, ym tietysti vapaapäiviä. Iltavuorotkaan ei tunnu käyvän .On uusintatenttiä, konsertteja, häitä ja vaikka mitä muuta menoa. Aamuvuoroa arkisin tehtäisiin vaan. SItten osastolla pyörii samassa vuorossa useita opiskelijoita. Kaikkien on mahdoton tehdä niitä "haluttuja" töitä siis temppuja (kanyloinnit, katetroinnit,ym). Illassa ja yössä tai viikonloppuna niitä saisi tehdä paljon enemmän, kun ei ole muita opiskelijoita taistelemassa töistä. Suurimman osan oma ohjaaja on vapaalla tai ilta/yövuorossa. Perästä sitten kuuluu,kun mitään ei saanut tehdä ja ohjaajan kanssa ei ollut riittävästi yhteisiä vuoroja. Niin ne ohjaajatkun tekevät 3-vuorotyötä, myös viikonloppuisin.
Teoriatiedoissa ovat päteviä, mutta käytönnön töissä eivät. Nykyisin lähihoitajille opetetaan paremmin käytännön hoitotyö. Jossain vaiheessa joku havahtuu huomaamaan ison virheen. Kun kaikki entiset opistotason sairaanhoitajat jäävät eläkkeelle tullaan tilanteeseen, että osastoilla ei ole enää osaavia ihmisiä. Lähihoitajia kun ei paljon sairaaloihin oteta ja sairaanhoitajat eivät osaa tehdä muuta kuin kirjallisia töitä.
En minäkään tehnyt opiskeluaikoina 3-vuorotyötä ohjaajan vuorojen mukaan, viikonlopuista puhumattakaan! Jotta pystyin elämään tein opiskelun ohessa palkkatyötä enkä voinut hyllyttää sitä kuukausien ajaksi. Yllätys yllätys, minusta tuli kuitenkin hyvä, ammattitaitoinen ja motivoitunut hoitaja.
Itse en ymmärrä tätä opiskelijoiden ja nuorien hoitajien haukkumista. Ajat on muuttuneet, ei voi verrata siihen mitä oli 20 vuotta sitten sillä sh:n työnkuva on silloin ollut erilainen.
Itse ohjaan mielelläni opiskelijoita ja vaikka tämän palstan perusteella ei uskoisi, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta olen ohjannut vain motivoituneita opiskelijoita joilla on hyvät perustiedot ja -taidot. Kaikkea ei toki ennen kenttää tarvitsekaan osata, minun tehtäväni on ohjata ja opettaa. Opiskelija ei tule työvoimaksi tekemään minun töitäni.
Ehkä tässäkin pätee vanha sanonta, niin metsä vastaa kuin huudetaan. Itsekin muistan kenttäjaksoja huonojen ohjaajien kanssa, itsekin passivoituu kummasti jos ohjaajan negatiivinen asenne on aistittavissa.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 22:05"]
En minäkään tehnyt opiskeluaikoina 3-vuorotyötä ohjaajan vuorojen mukaan, viikonlopuista puhumattakaan! Jotta pystyin elämään tein opiskelun ohessa palkkatyötä enkä voinut hyllyttää sitä kuukausien ajaksi. Yllätys yllätys, minusta tuli kuitenkin hyvä, ammattitaitoinen ja motivoitunut hoitaja.
Itse en ymmärrä tätä opiskelijoiden ja nuorien hoitajien haukkumista. Ajat on muuttuneet, ei voi verrata siihen mitä oli 20 vuotta sitten sillä sh:n työnkuva on silloin ollut erilainen.
Itse ohjaan mielelläni opiskelijoita ja vaikka tämän palstan perusteella ei uskoisi, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta olen ohjannut vain motivoituneita opiskelijoita joilla on hyvät perustiedot ja -taidot. Kaikkea ei toki ennen kenttää tarvitsekaan osata, minun tehtäväni on ohjata ja opettaa. Opiskelija ei tule työvoimaksi tekemään minun töitäni.
Ehkä tässäkin pätee vanha sanonta, niin metsä vastaa kuin huudetaan. Itsekin muistan kenttäjaksoja huonojen ohjaajien kanssa, itsekin passivoituu kummasti jos ohjaajan negatiivinen asenne on aistittavissa.
[/quote]
Potilaana olen havainnut, että opiskelijat ovat osaamattomia ja motivoitumattomia. Kysyvät potilaalta, miten hoidot pitää tehdä. Pelottavaa.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2013 klo 00:43"]
Hoitoala on kokenut suuria mullistuksia viime vuosina ja monella vanhemmalla hoitajalla ei ole kykyä tai halua sopeutua niihin. Turhautuminen ja pelko omasta osaamattomuudesta on helppo verhota kokemattomien haukkumiseen.
[/quote]
...ja tässä haukkumisessa (hyökkäys on paras puolustus -taktiikkaan perustuen) yksi hyvin usein toisteltu lyömäase on väite, että "nykyään sairaanhoitajat tulevat koulusta ihan epäpätevänä eivätkä osaa mitään, toisin kuin me aikoinamme". Liekö sellainen tämän ketjun ap?