Lue keskustelun säännöt.
Ovatko valmistuvat sairaanhoitajat yhtä päteviä kuin 20 vuotta sitten?
27.04.2013 |
Kun otetaan huomioon perus- ja amamttikoulutuksen koululaitoksen taso ja läpäisyvaatimukset, työmotivaatio jne
Kommentit (39)
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 22:09"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 22:05"]
En minäkään tehnyt opiskeluaikoina 3-vuorotyötä ohjaajan vuorojen mukaan, viikonlopuista puhumattakaan! Jotta pystyin elämään tein opiskelun ohessa palkkatyötä enkä voinut hyllyttää sitä kuukausien ajaksi. Yllätys yllätys, minusta tuli kuitenkin hyvä, ammattitaitoinen ja motivoitunut hoitaja.
Itse en ymmärrä tätä opiskelijoiden ja nuorien hoitajien haukkumista. Ajat on muuttuneet, ei voi verrata siihen mitä oli 20 vuotta sitten sillä sh:n työnkuva on silloin ollut erilainen.
Itse ohjaan mielelläni opiskelijoita ja vaikka tämän palstan perusteella ei uskoisi, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta olen ohjannut vain motivoituneita opiskelijoita joilla on hyvät perustiedot ja -taidot. Kaikkea ei toki ennen kenttää tarvitsekaan osata, minun tehtäväni on ohjata ja opettaa. Opiskelija ei tule työvoimaksi tekemään minun töitäni.
Ehkä tässäkin pätee vanha sanonta, niin metsä vastaa kuin huudetaan. Itsekin muistan kenttäjaksoja huonojen ohjaajien kanssa, itsekin passivoituu kummasti jos ohjaajan negatiivinen asenne on aistittavissa.
[/quote]
Potilaana olen havainnut, että opiskelijat ovat osaamattomia ja motivoitumattomia. Kysyvät potilaalta, miten hoidot pitää tehdä. Pelottavaa.
[/quote]
Onko sulla potilaana kokemusta useistakin opiskelijoista, eikä vain yhdestä tai kahdesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 22:09"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 22:05"]
En minäkään tehnyt opiskeluaikoina 3-vuorotyötä ohjaajan vuorojen mukaan, viikonlopuista puhumattakaan! Jotta pystyin elämään tein opiskelun ohessa palkkatyötä enkä voinut hyllyttää sitä kuukausien ajaksi. Yllätys yllätys, minusta tuli kuitenkin hyvä, ammattitaitoinen ja motivoitunut hoitaja.
Itse en ymmärrä tätä opiskelijoiden ja nuorien hoitajien haukkumista. Ajat on muuttuneet, ei voi verrata siihen mitä oli 20 vuotta sitten sillä sh:n työnkuva on silloin ollut erilainen.
Itse ohjaan mielelläni opiskelijoita ja vaikka tämän palstan perusteella ei uskoisi, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta olen ohjannut vain motivoituneita opiskelijoita joilla on hyvät perustiedot ja -taidot. Kaikkea ei toki ennen kenttää tarvitsekaan osata, minun tehtäväni on ohjata ja opettaa. Opiskelija ei tule työvoimaksi tekemään minun töitäni.
Ehkä tässäkin pätee vanha sanonta, niin metsä vastaa kuin huudetaan. Itsekin muistan kenttäjaksoja huonojen ohjaajien kanssa, itsekin passivoituu kummasti jos ohjaajan negatiivinen asenne on aistittavissa.
[/quote]
Potilaana olen havainnut, että opiskelijat ovat osaamattomia ja motivoitumattomia. Kysyvät potilaalta, miten hoidot pitää tehdä. Pelottavaa.
[/quote]
Jos näin on niin missä ohjaaja? Ammattitaitoinen ohjaaja näkee kyllä milloin opiskelija on valmis itsenäiseen työskentelyyn.
Ja höpö höpö. Tuntuu olevan jonkinlainen muoti-ilmiö haukkua sairaanhoitajia, ja mitä ammattikorkeampi koulutus sen pahempia. MUKA.
Olen ollut alalla pitkään, nykyään osastonhoitajana kirurgisella osastolla. Aina on ollut sellaisia hoitajia jotka heti koulusta töihin tullessaan ovat nopeaoppisia, nokkelia, itsenäisiä mutta samalla vastuuntuntoisia ja varovaisia. Niitä parhaita.
Kaksikymmentä vuotta sitten koulutuksesta tultiin nöyremmällä asenteella, ja käytännön harjoitusta oli tiettyihin temppuihin saatu enemmän. Mutta oikeasti ne temput joita töissä tarvitaan, ne käden taidot, ja vaikkapa lääkkeiden vaikutusten tunnistaminen, opitaan vasta sitten töissä. Ei sillä ole niin suurta merkitystä oletko harjoitellut nenämahaletkun laittamista kymmenen kertaa vai kerran - jos olet tulossa töihin osastolle jossa ensimmäisen kuukauden aikana saat tehdä sen kaksikymmentä kertaa. Miettikää sitä.
Tietysti olisi hyvä jos opiskelijat olisivat puoliksi lääkäreitä anatomian ja farmakologian tuntemuksessaan, mutta sellainen toive ei ole tästä maailmasta. Fiksuimmat oppivat nämäkin asiat kultakin erityisalalta nopeasti, ja käytännönläheisemmät eivät koskaan, mutta osaavat tehdä ohjeen mukaan ja tarkkailla mitä on pyydetty. Se riittää!
Mitä harva tulee ajatelleeksi, niin sairaanhoitajan työssä ihan oleellista on myös sen sosiaalinen ja henkinen - psyykkinen - puoli. Sanoisin, että nykyään valmistuvilla opiskelijoilla on enemmän tietoisena se, että sairaanhoitajan tehtävä on olla potilaan asianajaja ja rinnallakulkija - ei pelkästään työtä tekevä, tehtävät suorittava automaatti. Näen monissa nuorissa sairaanhoitajissa hienoa ammattiylpeyttä, ja uskon että siihen on vaikuttanut että nykyään opiskellaan hoitotiedettä, jonka parisa paljonkin tutkitaan ja pohditaan hoitosuhdetta, eettisiä kysymyksiä ja sellaista. Nuoret eivät itsekään juuri arvosta hoitotiedettä tieteenä, pitävät sitä turhana ja haluaisivat enemmän niitä letkunlaittoja ja kanyylinlaittoja, mutta uskon että ovat silti näistä muistakin, "korkeakoulumaisemmista" opinnoista hyötyneet. Tietämättään.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 22:05"]
Itse ohjaan mielelläni opiskelijoita ja vaikka tämän palstan perusteella ei uskoisi, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta olen ohjannut vain motivoituneita opiskelijoita joilla on hyvät perustiedot ja -taidot. Kaikkea ei toki ennen kenttää tarvitsekaan osata, minun tehtäväni on ohjata ja opettaa. Opiskelija ei tule työvoimaksi tekemään minun töitäni.
[/quote]
Minä ohjaan myös mielelläni opiskelijoita, vaikka kuulutinkin tekemään 3-vuorotyötä. On vaikea ohjata/opettaa/arvioida, jos minulla on viikossa opiskelijan kanssa 1-3 yhteistä työvuoroa. Ei kai kukaan vaadi tekemään kaikkia vuoroja yhdessä. Jo yhden viikonlopun tekeminen lisää yhteisiä vuoroja ohjaajan kanssa. Jos lisäksi tekee yhdenkin yövuoron, vaikka arkiyönä, sekin on yksi yhteinen työvuoro lisää. Usein vielä se rauhallisin ja oikeasti aikaa kertoa opiskelijalle työstä.
Meidän osastolla on koko ajan opiskelijoita. On ollut vuoroja joissa on opiskelijoita enemmän kuin hoitajia. On ikävä kuulla jälkikäteen kommentteja ettei saanut tehdä mitään harjoittelun aikana. Ohjaaja ei näkynyt samoissa vuoroissa. Ainakin tähän vedotaan, jos arvioinnissa saa paljon kehitettävää palautetta, jonka joutuu tekemään vähäisten yhteisten vuorojen perusteella.
Lisään v ielä, että meillä on ollut töissä pari eestiläistä hoitajaa, ja heillä on kyllä selkeästi suomalaisia paremmin lääkehoito ja toimenpiteet ja mittaukset hallussa. Koulutuksessa on enemmän panostettu siihen. Arvostan sitä kyllä, mutta loppujenlopuksi samat asiat kullakin osastolla tai tehtävässä omaksuu myös työn kautta. t. se oh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä on vaan se, että vaikka kuinka olisi hoitotiedettä lukenut ja tietoinen rinnallakulkijan ominaisuudesta. Ei ole noista paljon apua, jos ei osaa tehdä asiakkaalle sitä hoitotoimenpidettä mitä varten hän on paikalla.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 22:20"]
Siinä on vaan se, että vaikka kuinka olisi hoitotiedettä lukenut ja tietoinen rinnallakulkijan ominaisuudesta. Ei ole noista paljon apua, jos ei osaa tehdä asiakkaalle sitä hoitotoimenpidettä mitä varten hän on paikalla.
[/quote]
Mutta koulusta valmistuva ei mitenkään, minkään koulun jälkeen, voi osata kaikkia mahdollisia alan toimenpiteitä. Jos tuollainen tilanne tulee, silloin on pettänyt perehdytys työpaikalla, ei suinkaan peruskoulutus!
Ja siinä toki onkin korjaamista monessa paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 22:20"]
Siinä on vaan se, että vaikka kuinka olisi hoitotiedettä lukenut ja tietoinen rinnallakulkijan ominaisuudesta. Ei ole noista paljon apua, jos ei osaa tehdä asiakkaalle sitä hoitotoimenpidettä mitä varten hän on paikalla.
[/quote]
Kädentaidot oppii vaikka simpanssi jos vain saa ohjausta. Hyvä hoitajuus on toki niitä kädentaitojakin mutta enimmäkseen ihan muuta.
Jos opiskelija ei kenttäjakson aikana opi toimenpiteitä niin joko hän ei ole saanut ohjausta mikä hänelle kuuluu tai sitten hän on vajaaälyinen. Veikkaan itse ensimmäistä vaihtoehtoa.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 22:25"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 22:20"]
Siinä on vaan se, että vaikka kuinka olisi hoitotiedettä lukenut ja tietoinen rinnallakulkijan ominaisuudesta. Ei ole noista paljon apua, jos ei osaa tehdä asiakkaalle sitä hoitotoimenpidettä mitä varten hän on paikalla.
[/quote]
Mutta koulusta valmistuva ei mitenkään, minkään koulun jälkeen, voi osata kaikkia mahdollisia alan toimenpiteitä. Jos tuollainen tilanne tulee, silloin on pettänyt perehdytys työpaikalla, ei suinkaan peruskoulutus!
Ja siinä toki onkin korjaamista monessa paikassa.
[/quote]
Ei kaikkia, mutta kyllä perusjutut pitäisi osata. Itse olen joutunut opettamaan uusia sairaanhoitajia, jotka eivät ole koskaan laittaneen nm-letkua tai eivät osaa tulkita lääkelistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla aloilla on niitä, jotka eivät ole penaalin terävimpiä kyniä. Nyt oli kysymys siitä, onko koulutus huonompaa kuin 20 vuotta sitten. Ehkä nenä-mahaletkun laittamista harjoiteltiin silloin - keskimäärin - useampi kerta jo koulutuksen aikana, jolloin hitaampikin oppi siitä jotain. Mutta suurin osa osaa sen riittävästi - jopa ilman yhtään konkreettista harjoittelukertaa - jos sitä työssä tarvitaan. Se ei ole oleellista.
Tietysti on noloa jos valmistunut sairaanhoitaja ei tiedä aivan perusasioita. Olen kuitenkin sitä mieltä että koko koulutusta ei pidä rakentaa niiden hitaimpien varaan.
Minun kaverini kouluttautui uudelleen sairaanhoitajaksi. On ruvennut nyt valittamaan parin vuoden työskentelyn jälkeen, että paikat kipeytyy ja että osastonhoitaja on täysin ymmärtämätön, kun ei anna viikonloppuja ja juhlapyhiä vapaaksi perheenäidille. Tietyt päivät pitäisi saada joka viikko vapaaksi, että hän pääsisi harrastuksiinsa tai viemään lapsensa näiden harrastuksiin. Siis haloo! Kaveri on kuitenkin jo nelikymppinen, luulisi siinä iässä jo olevan hiukan jotain järkeä päässä. Miten kummassa juuri hänen pitäisi saada aina tahtonsa perille? Kai siellä nyt muitakin perheellisiä on töissä. Ja tämä on siis kaverin kolmas työ/ammatti jo, kaikissa näyttää olevan jotain vikaa eikä häntä ja hänen halujaan hyväksytä missään... Hän onkin ruvennut suunnittelemaan, että menisi opiskelemaan taas jotain uutta alaa. Mies sitten elättää häntä taas senkin aikaa. Suoraan sanottuna en haluaisi, että hän hoitaisi minua, jos joutuisin sairaalaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaanhoitajan työ on käytännön työtä. Siinä rinnalla kulkee myötäelämisen taito. Ennen sairaanhoitajat osasivat työt ja tiesivät miten potilaan kanssa ollaan. Nykyisin sairaanhoitajilla on hyvin tieteellinen ajatusmaailma, joka ei ehkä ihan toimi siellä käytännön tasolla. Asiakas, potilas on inhimillinen olento tarpeineen. Se perusasia ei ole muuttunut ajan saatossa. Nyt ollaan menossa ojasta allikkoon, kun sairaanhoitajien koulutus on muuttunut liian teoreettiseksi. Ihmekös tuo, että moni potilas kokee saavansa parhaan tuen sairaalan laitosapulaisilta. Ihmisyyttä ei opita kirjoista.
Täällä 15 vuotta sitten valmistunut sh joka ei osaisi laittaa nm-letkua. Työssäni ole sitä taitoa tarvinnut enkä silti pidä itseäni ammattitaidottomana.
Jos menisin esim. sisätaudeille nyt töihin, olisin luultavasti kädentaidoiltani heikompi kuin vastavalmistunut. Tekeekö se minusta huonon hoitajan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 22:49"]
Täällä 15 vuotta sitten valmistunut sh joka ei osaisi laittaa nm-letkua. Työssäni ole sitä taitoa tarvinnut enkä silti pidä itseäni ammattitaidottomana.
Jos menisin esim. sisätaudeille nyt töihin, olisin luultavasti kädentaidoiltani heikompi kuin vastavalmistunut. Tekeekö se minusta huonon hoitajan?
[/quote]
Tekee, jos teoriatietosi menee edelle kädentaidoista ja ns. maalaisjärjestä ja sellaisesta luonnollisesta empaattisuudesta, jota ei voi kirjoista oppia.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 23:21"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 22:49"]
Täällä 15 vuotta sitten valmistunut sh joka ei osaisi laittaa nm-letkua. Työssäni ole sitä taitoa tarvinnut enkä silti pidä itseäni ammattitaidottomana.
Jos menisin esim. sisätaudeille nyt töihin, olisin luultavasti kädentaidoiltani heikompi kuin vastavalmistunut. Tekeekö se minusta huonon hoitajan?
[/quote]
Tekee, jos teoriatietosi menee edelle kädentaidoista ja ns. maalaisjärjestä ja sellaisesta luonnollisesta empaattisuudesta, jota ei voi kirjoista oppia.
[/quote]
No juuri tuota yritän tuoda esiin. Hoitajuus opitaan käytännössä ei kirjasta, teoriaa vähättelemättä. Kädentaidot oppii kuka vain, se ei vaadi erityistä älykkyyttä. Sen vuoksi on naurettavaa haukkua ja arvostella hoitajaa tai opiskelijaa kädentaitojen perusteella.
Kokenut ja ammattitaitoinen hoitaja ymmärtää myös sen, että joka työpaikassa/osastolla on omat vaatimuksensa mitkä opitaan siellä työtä tehdessä. Perhehdytys on kaiken ehto, jos opiskelija ei saa tarvittavaa ohjausta tai uusi työntekijä tarvittavaa perehdytystä niin vika on osastossa, ei yksilössä. Jos hoitaja ei osaa soveltaa teoriaa käytännön oppiin niin sitten mennään metsään. Itse kuitenkin paljon nähneenä väitän että monilla osastoilla hoitajat eivät halua/jaksa opastaa uusia vaan kävellään nokka pystyssä ja oletetaan että kokematon osaa jo kaiken.
Työskentelen itse avosektorilla ja väitän että suurin osa näistä jotka osaavat laittaa nm-letkun ja tehdä omalla osastollaan vaadittavat toimenpiteet, eivät selviäisi minun työstäni missä vaaditaan muunlaista ammattitaitoa.
Hoitoalan asenteissa on paljon korjaamisen varaa!
Asenteissa on korjaamisen varaa siinä, että nykyiset amk-sairaanhoitajat lakkaisivat kuvittelemasta olevansa jotain ihmeellisen erikoista. Arvostaisivat kaikkia ihmisiä ja kaikkia työntekijöitä. Osaisivat hyödyntää kaikkea osaamista ja ammattitaitoa ympärillään. Ymmärtäisivät myöntää oman erehtyväisyytensä ja ottaa vastaan opastusta ja neuvontaa.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 23:48"]
Asenteissa on korjaamisen varaa siinä, että nykyiset amk-sairaanhoitajat lakkaisivat kuvittelemasta olevansa jotain ihmeellisen erikoista. Arvostaisivat kaikkia ihmisiä ja kaikkia työntekijöitä. Osaisivat hyödyntää kaikkea osaamista ja ammattitaitoa ympärillään. Ymmärtäisivät myöntää oman erehtyväisyytensä ja ottaa vastaan opastusta ja neuvontaa.
[/quote]
No ei mulla ole ollut tuollaisia opiskelijoita, kaikki sanovat ettei koulussa opeteta tarpeeksi ja nöyrinä ottavat vastaan ohjausta kentällä. Useimmat oppivat ihan tarpeeksi hyvin harjoittelussa mitä opittavissa on. Työssä opitaan parhaiten, kun vastuu on oikeasti itsellä.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 23:48"]
Asenteissa on korjaamisen varaa siinä, että nykyiset amk-sairaanhoitajat lakkaisivat kuvittelemasta olevansa jotain ihmeellisen erikoista. Arvostaisivat kaikkia ihmisiä ja kaikkia työntekijöitä. Osaisivat hyödyntää kaikkea osaamista ja ammattitaitoa ympärillään. Ymmärtäisivät myöntää oman erehtyväisyytensä ja ottaa vastaan opastusta ja neuvontaa.
[/quote]
Enpä ole minäkään tällaisiin hoitajiin törmännyt. Motivoituneita ja innokkaita hoitajia on kaikki nuoret olleet joiden kanssa olen työskennellyt.
Samaa ei voi sanoa kaikista vanhoista hoitajista. Vastarintaa muutoksia kohtaan, kieltäytymistä uusista työtehtävistä ja muiden arvostelua todistan usein. Työnkuvan muutosta ei niellä ja eletään edelleen siellä kultaisella 80-luvulla jolloin kaikki oli niin paljon paremmin.
Hoitoala on kokenut suuria mullistuksia viime vuosina ja monella vanhemmalla hoitajalla ei ole kykyä tai halua sopeutua niihin. Turhautuminen ja pelko omasta osaamattomuudesta on helppo verhota kokemattomien haukkumiseen. Omassa työyhteisössäni ikävimpiä työkavereita on 50+ hoitajat, ei suinkaan ne nuorimmat. Itse yritän luovia välimaastossa, sopeutua muutoksiin ja tehdä työn parhaalla mahdollisella tavalla niillä resursseilla mitä on käytettävissä.
Opiskelijan ei tarvitse vielä osata, mutta valmiin hoitajan pitäisi. Vaikka ajat olisivat miten erilaiset kuin ennen, sairaanhoitajien pitäisi kuitenkin osata hoitaa hoitoa tarvitsevia.