Joku muu kyllästänyt täysin tähän ylikaupalliseen maailmaan?

Minä! Ihan täysin kyllästynyt.

Minä

Minäkin. Mutta olen opetellut sulkemaan silmiäni ja korviani kaikelta kaupallisuudelta, ja omassa elämässäni vaikuttavat ihan muuta arvot. Erityisesti iloitsen siitä, että teini-ikäiset lapsetkin ovat ryhtyneet kuluttamaan kriittisemmin ja karsastamaan sitä, että joka paikkaan tungetaan myyntiä ja markkinointia, mihin se ei kuulu.

Riippuu ihan siitä mitä tarkoitat?

Minä myös! Ja jumalauta tää tavaran paljous. Ovista ja ikkunoista tungetaan kaikenmaailman kuvastoja, valtavat marketit on lattiasta kattoon täynnä tavaraa. Ihmiset tuhlaa mielettömiä summia rahaa ihan turhaan krääsään. Välillä täytyy paeta ihan tietoisesti kaikkea tätä kulutushysteriaa esim. luontoon. Hiihtoretki jäällä tai nuotiomakkara saa ajatukset pois kaikesta turhasta.. "Takaisin luontoon".. heh

Itsekin olen ihan kyllästynyt ja pelottavaa, kun joka tuutista tursuaa sellaista materianpalvontaa. Jopa radiokanavaa piti useampaan kertaan vaihtaa tänään, kun alettiin puhumaan muotivaatteista tai ulkonäköasioista yms. Ei vaan jaksa kiinnostaa ja suorastaan vihastuttaa pinnallisuus ylipäätään. Eikö ihmiset mieti mikä on oikeasti tärkeää. Argh, oikeasti mulla ystävyyssuhteitaki vaakalaudalla, ku ei vaan löydy samoja kiinnostuksen aiheita. En jaksa puhua tv-ohjelmista, facebookista tai matkoista, materiasta, ostamisesta, muodista. Yhyy... no itse pärjään kyllä ja onneksi saan vapaasti olla vähemmän tekemisissä sellaisten kanssa, kun ahdistaa. 

Juu, jollei myydä tavaraa niin sitten arvoja ja elämäntapoja ja asenteita jne. Ihmiset on ihan sen vankeja miltä asioiden kuuluu näyttää, miten niiden kuuluu olla ja mitä niistä *kuuluu* ajatella. Sitten verrataan itseä mahdottomiin vaatimuksiin koska ne ovat niitä "normeja", vaikkei tavallinen ihminen niitä vain voi vastata, mutta muunlainen elämä ei vain ole tarpeeksi hyvä. Ja tullaan onnettomiksi kun ei voida olla sitä mitä pitäisi: Ei ole uusinta Lumiaa, omakotitaloa kolmenkympin korvilla, 70 cm vyötäröä tai oikeanlaista tyyliä. Ja missä on MINUN 15 minuutiani?

Eihän sellaisen huolen läpi voi nähdä mitä elämä oikeasti on.

Jaksattekin valittaa.

Ihmisen elämä ei koskaan ole ollut niin kevyttä ja helppoa kuin nyt.

Miksi sä olet kuitenkin netissä?

Täällä myös yksi.  Mutta siihen on kyllä lääkkeensä.  Olen erittäin kulutuskriittinen ihminen ja teen sellaisia valintoja, jotka eivät sovi valtavirtaan.  Vaatii siis itseluottamusta hypätä pois oravanpyörästä.  Mutta kun sen tekee, se palkitsee!

Niin tyypillinen virsi. Haluat siis sellaista maailmaa jossa olisi valtavasti ruumiillista työtä?

Minulle ei ole tärkeää ostella vaatteita, uusia verhoja, mattoja, telkkareita, kännyköitä, astioita jne... Olkkarissa nököttää vanha kuvaputkitöllö, kännykkä on ainakin 6 vuotta vanha, mattoja olen elämäni aikana ostanut 5 kpl, verhoja saman verran. Astiat ovat samoja, joita sain kun muutin yksin asumaan, lahjaksi olen saanut sen jälkeen joitain lisää. Vaatteita ostan ehkä kerran vuodessa jne. Tietokonekin on varmaan 10 vuotta vanha. Lapselle ostin juuri kuukausi sitten uuden sängyn, edellinen oli jatkettava pikkulasten sänky ja lapsi on 11 v. Kesämökki on rakennettu vuonna 1932, sähköt vedetty vuonna 1989, lämmitys puilla, on leivinuuni ja savusauna. Auto on vm 1998. Ei materialismiin ole pakko lähteä mukaan. Lapsella on syksyllä ostettu kännykkä ja joululahjaksi saatu miniläppäri eli ne ns. uusia. Miksi hankkia jotain vain ostamisen takia? Meillä tärkeämpää on asiat, joita tehdään yhdessä. Varaa olisi hankkia kaikenlaista uutta, mutta mieluummin käytämme rahamme yhdessä tehtäviin asioihin. Ikää minulla on 33 vuotta ja omillani olen asunut 19-vuotiaasta. Käyn vakituisessa työssä, samoin mieheni.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2013 klo 23:56"]

Minulle ei ole tärkeää ostella vaatteita, uusia verhoja, mattoja, telkkareita, kännyköitä, astioita jne... Olkkarissa nököttää vanha kuvaputkitöllö, kännykkä on ainakin 6 vuotta vanha, mattoja olen elämäni aikana ostanut 5 kpl, verhoja saman verran. Astiat ovat samoja, joita sain kun muutin yksin asumaan, lahjaksi olen saanut sen jälkeen joitain lisää. Vaatteita ostan ehkä kerran vuodessa jne. Tietokonekin on varmaan 10 vuotta vanha. Lapselle ostin juuri kuukausi sitten uuden sängyn, edellinen oli jatkettava pikkulasten sänky ja lapsi on 11 v. Kesämökki on rakennettu vuonna 1932, sähköt vedetty vuonna 1989, lämmitys puilla, on leivinuuni ja savusauna. Auto on vm 1998. Ei materialismiin ole pakko lähteä mukaan. Lapsella on syksyllä ostettu kännykkä ja joululahjaksi saatu miniläppäri eli ne ns. uusia. Miksi hankkia jotain vain ostamisen takia? Meillä tärkeämpää on asiat, joita tehdään yhdessä. Varaa olisi hankkia kaikenlaista uutta, mutta mieluummin käytämme rahamme yhdessä tehtäviin asioihin. Ikää minulla on 33 vuotta ja omillani olen asunut 19-vuotiaasta. Käyn vakituisessa työssä, samoin mieheni.

[/quote]Paljonko täällä olisi saasteita jos kaikki ajaisi v 1998 autolla. Mitään kehitystähän ei tapahtuisi jos kukaan ei koskaan ostaisi mitään.

Paljonkohan saasteita ja jätettä siitä tulee, että koko ajan ostetaan uutta ja hävitetään vanhaa? Sitäpaitsi kaikki kehitys ei ole hyvää. Mun auton päästöarvot on aika alhaiset pakokaasutestin mukaan, joka katsastuksessa tehdään, kyllä ne uudet nelivetomaasturit saastuttaa paljon enemmän. Suomessa sentään jätteet viedään pois silmistä, toisin kuin kehitysmaissa, jossa ne viskataan kadun varteen ja lähimpään jokeen, kun täytyy antaa länsimaisille ihmisille heidän tarpeisiinsa vastaavaa kehitystasoa.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2013 klo 21:51"]

Kun joka ainoa elämän alue alkaa olla markkinavoimien armoilla. Kaipailen sellaista menneisyyden aikaa, kun oli muitakin arvoja.

[/quote]

pohjois-koreassa voit kokea hienoja arvoja, kyllä mäkin niin toivoisin että saatais tänne sotilasdiktatuuri ja kaikki kaupat suljettais, ja matkustaminen kiellettäis, ja valtio sosialisois yksityis asunnot ja tekin niistä kolhooseja

MÄ! Jo reilu viisitoista vuotta sitten ja olinkin usean vuoden ns. poissa markkinoilta.. kun lapset tulivat siihen ikään, että alkoivat kuluttamaan, niin ajauduin osittain mukaan kulutushelvettiin.

Toki on paljon mistä keskustellaan, että kannattaako se ja se ostos. Lapsille ei todellakaan olla ostettu hetken mielijohteesta kuin jätskiä ja satunnaisia lounaita Hesessä. Ei mäkkiin jne.

Olen edelleenkin tietoinen kuluttaja ja lapset noloilee esim kierrätyssohvaa, jossa on yksi reikä! Pienen pieni ja tyynyn voi kääntää, muttei vielä. Siihen voi istua päälle, peittää tyynyillä tai shaalilla.

Ja sitten kun mies dyykkas roskiksesta toimistotuolin, jossa oli vähän tussia kankaassa, niin koululaisetkin kauhistelivat, että kuka hemmetissä heittää noin hyvä kuntoisen tuolin pois. Olin tyytyväinen.

Huomenna taas lapsen kukkaroksi Kappahliin ostamaan farkkuja kun siellä on jotkut ihanat! Ja tarpeeseen, kaikki muut on jo polvesta rikki! :O minähän menen, koska olen tässä suhteessa sitten taas lammas.

ei mun elämä ole ylikaupallista, asun saaressa meren rannalla, tarkkailen eläimiä ja säätä, harrastan tietokirjallisuutta,  käymme kaupassa kun ruoka loppuu, välillä menemme stadin kämmppää ja kävelemme vanhassa kaupungissa, käymme kahvilla ja ruokakaupassa.

elämä on ylikaupallista jos siitä tekee sellaista, meillä on vapaus valita mitä teemme ja missä liikumme ja mistä puhumme. ei tämän parempaa jäjestelmää ole, ei pitäisi purnata kaikesta

Olen samaa mieltä: ihmiset ovat kuin isoja lapsia, koko ajan uusien lelujen perässä. Kuitenkaan aikaa ei kenelläkään ole määräänsä enempää ja uuteen kyllästyy nopeasti. Ei kenenkään ole kuitenkaan pakko ostaa mitään. Eniten vituttaa sellainen, että joku ostaa kalleinta statuksen, ei laadun takia, eikä tee rahoillaan koskaan mitään hyvää kenellekään tuntemattomalle.

Meillä on onneksi jo tyttökin oppinut kriittiseksi rahankäyttäjäksi ja kuluttajaksi. Ei tykkää ostella mitään turhaa.

Ostimme ensimmäiset verhot olohuoneeseen asuttuamme tässä noin 7 vuotta. Sälekaihtimet meillä on joka ikkunassa, joten verhoille ei sinänsä tarvita. Mutta en tiedä mikä hullutus tuli ja päätimme hieman 'sisustaa'. Tämä hankinta oli ihan ok, ei siinä mitään. Mutta tästä pari vuotta eteenpäin jouduimme uudestaan mielenhäiriöön ja ostimme toiset verhot olohuoneeseen. Jo oli tyttö tivaamassa, miksi ostimme verhot vaikka meillä oli jo ja mihin ne vanhat nyt laitetaan. Kyllä olen niiiin tyytyväinen että meillä on noin järkevä lapsi! 

[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 01:19"]

Meillä on onneksi jo tyttökin oppinut kriittiseksi rahankäyttäjäksi ja kuluttajaksi. Ei tykkää ostella mitään turhaa.

Ostimme ensimmäiset verhot olohuoneeseen asuttuamme tässä noin 7 vuotta. Sälekaihtimet meillä on joka ikkunassa, joten verhoille ei sinänsä tarvita. Mutta en tiedä mikä hullutus tuli ja päätimme hieman 'sisustaa'. Tämä hankinta oli ihan ok, ei siinä mitään. Mutta tästä pari vuotta eteenpäin jouduimme uudestaan mielenhäiriöön ja ostimme toiset verhot olohuoneeseen. Jo oli tyttö tivaamassa, miksi ostimme verhot vaikka meillä oli jo ja mihin ne vanhat nyt laitetaan. Kyllä olen niiiin tyytyväinen että meillä on noin järkevä lapsi! 

[/quote]

onnittelut