Miten koulussa suhtaudutaan ainoisiin lapsiin?
Kun olen tässä vähän miettinyt, että en haluaisi toista lasta ainakaan pitkään aikaan. Ehkä siinä iässä sitten kun esikoinen on isompi, n. 12v.
Teenkö lapselle kaveri asioissa karhun palveluksen vai ei?
Miten kaverit suhtautuvat koulussa ainoisiin lapsiin? Onko se joku silmiin pistävä asia kun monilla muilla on varmaan sisaruksia? Kiusataanko sen takia, halveksutaanko, kasvaako lapsestani jotenkin erillainen jos hänellä ei ole sisaruksia pitkään aikaan?
Vai onko se enemmän persoonasta kiinni, tykätäänkö lapsestani vai ei, eikä ainut lapsisuus vaikuta siihen mitenkään?
Muuten olemme ihan kiva pikku perhe ja hyvät vanhemmat, asumme nätissä siistissä kerrostalo kodissa, emmekä hemmottele lastamme liikaa.
Kommentit (11)
No ne yhdyssanat eivät varmaan ole nyt tämän asian pointti. :PP
t. ap
Kiinnostaako jotain oikeasti se onko joku ainoa lapsi vai ei?
En minä ainakaan lapsena valinnut kaveria sen mukaan oliko ainoa lapsi eikä se kiinnostanut onko sisaruksia vai ei.
oletko tosissasi ap?
Kyllä kaverisuhteisiin vaikuttaa se, millainen lapsesi on, miten hän kohtelee muita. Ainoa lapsi kannattaa kasvattaa niin, ettei hän jatkuvasti ole kaiken keskipiste vaan oppii odottamaan vuoroaan, jakamaan asioita muiden kanssa jne. Eli huolehdi, että lapsellasi on ympäristö, jossa kehittää sosiaalisia vuorovaikutustaitojaan muiden lasten kanssa.
En ole koskaan kuullutkaan, että ketään kiusattaisiin/halveksittaisiin siksi, että tämä on ainoa lapsi. Tosin jos se ainokaisuus on vahvasti käytöksessä esillä (ei kykene toimimaan muiden kanssa) niin varmasti voi joutua syrjityksi - ei kuitenkaan siitä syystä, että on ainoa lapsi vaan siksi, ettei ole sosiaalisesti taitava.
Ainoa lapsi voi olla sosiaalisesti taitava ja vastaavasti sisarusten kanssa kasvanut voi olla sosiaalisiltaan taidoiltaan heikko.
terveisin ainoa lapsi, jonka lapsikin on ainoa lapsi (sekä minulla että lapsella laaja ystäväpiiri eikä ongelmia sosiaalisissa suhteissa)
Sillä, että lapsella ei ole sisaruksia, ei ole koulumaailmassa mitään merkitystä. Kukaan ei kiinnitä sellaiseen asiaan mitään huomiota. Aina on ollut yksilapsisia ydinperheitä ja yhden lapsen yksinhuoltajaperheitä muun moninaisuuden rinnalla. Tuskin kyse on edes kovin pienestä vähemmistöstä.
Luuletko sinä tosiaan, että kaikki tietävät toisten perhaasiat niin tarkkaan, että kuka on ainoa lapsi ja kuka ei?
Ei varmasti kaikki, mutta tässä olikin kyse niistä tulevista kaverisuhteista.. eiköhän kaverit tiedä aina onko toisella sisaruksia tai ei, tai omat luokkalaiset. Ellei jotkut muutkin.
En suosittele monta ainoaa lasta tunnen ja ne on todella ärsyttäviä, itsekkäitä. Kuka sellasia haluais kaveriksi. Halusi tai ei ne tulee olemaan niitä keskipisteitä äidin ja isän silmäteriä joille ostellaan ja annetaan kaikki mitä mussukka keksii pyytää.
Niin kuin jo on sanottu, niin käyttäytyminen ja suhtautuminen muihin ihmisiin on ratkaisevaa. Joskus koulussa kyllä huomaa, jos joku on ainut lapsi ja tottunut saamaan aina kaiken, mitä sormella osoittaa. Itsekkyys näkyy kauas ja se voi vaikeuttaa kaveruussuhteiden muodostumista.
Näitä pieniä päällepärmäsmäreita valitettavasti on joka luokassa. Koulu ei ala hyvin, jos äiti heti ensimmäisenä päivänä ilmoittaa opettajalle, että meidän Jani-Jessica ei ole tottunut siihen, että häntä kielletään jostakin. Kokenut opettaja jättää tietysti tuollaisen ohjeistuksen omaan arvoonsa ja kieltää ja kohtelee kaikkia lapsia samalla tavalla.
Ainuille lapsille on erittäin tärkeää olla päiväkodissa ja esikoulussa, että hän oppii sosiaalista käytöstä ryhmässä, odottamaan vuoroaan, sietämään sitä, että hän on yksi monien joukossa, ei mitenkään erityinen, vaan ihan tavallinen tenava.
Muista yhdys sanat.