Tyhmintä, mitä terapeuttisi on sanonut/ehdottanut?

mahtavaa aina kun terapeutit jakavat omia kokemuksiaan, siitähän siellä mielellään maksaakin, että he pääsevät kertomaan itsestään. :)

mulle jakeli liikuntaohjeita vatsakas miesterapeutti, olen itse koko ikäni liikuntaa harrastanut ja liikun yhä säännöllisesti. ohjeita saan tarvittaessa salilta, en pulskalta terapeutilta. 

Niin kun mulla on ollut lapsuudessa vakava seksuaalinen hyväksikäyttö ja hylätyksitulemiskokemus, niin olen sitten tosiaan niin luuseri, että olen tavannut jopa useita terapeutteja! Ne, joiden kanssa oli yli vuodn hoitosuhde, oli mahtavia, eikä sanoneet mitään hölmöä, mutta yks mt-toimiston spykologi sanoi sellaisella lässytysäänellä että "Mikä sua ny itkettää" kun ihan ekalla käyntikerralla aloin itkeä huoneeseen pääsytäni purkautuvaa jännitystä. Se tuntu koomiselta, kun mulle kolmikymppiselle naiselle puhuttiin ku pikkukakaralle. Kyl se siitä sit tutustu mun särmikkääseen luontooni, eikä lässyttänyt toiste :P

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 21:36"]

Mikä terapeutti? Luojan kiitos en kuulu siihen luuserijoukkoon, jolla on terapeutti!

[/quote]

yllättyisit jos tietäisit kuinka moni menestynyt ja ulkoisesti tasapainoisen ihminen käy tai on käynyt terapiassa :)  

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 21:33"]

Käski taputella omai reisiäni ristikkäisillä käsillä tai heilutella etusormea silmieni edessä puolelta toiselle. Siis ihan yksikseni, omissa oloisssani.

Se tuntui ihan naurettavalta muta toimi kuin toimikin. On traumaterapian menetelmiä, kun tuntuu että mieli ja keho lähtevät erkaantumaan toisistaan l. alkava dissosiaatiokokemus.

[/quote]

Oho, tätä täytyy kokeilla. Mulla on välillä depersonalisaatiokohtauksia mutten ole tajunnut kokeilla MITÄÄN tällaista kohtauksen iskiessä. KIITOS!

Olimme avioliittoneuvojalla/-terapeutilla ja tuli puheeksi mm. se, miten tyytymätön olin siihen kun mies ei koskaan halunnut lähteä minun kanssani minnekään saati että olisi järjestänyt meille mitään yhteistä menoa. Esimerkiksi kerroin kun olin voittanut Finnkinon leffaliput ja sanoin miehelle, että tuossa on nuo liput sun tehtävä olisi järjestää lapsenvahti jollekin illalle että päästään leffaan. Että hän edes yhden kerran olisi nähnyt edes tuon verran vaivaa. Todellisuudessa se olisi ollut yksi soitto hänen äidilleen ja "lapsenvahtiongelma" olisi ollut hoidettu.

Liput oli paperiliittimellä kiinni seinäkalenterissa. Vuoden. 

Kerroin tuon siellä terapiakäynnillä ja sanoin että olisin halunnut, toivoin kovasti hänen näkevän edes tuon verran vaivaa sille, että päästään kahdestaan jonnekin. Että hän lähtisi MUN kanssani edes sitten elokuviin. Ne harvat kerrat kun hän lähti mun kanssani minnekään oli niin että minä järjestin kaiken, maksoin liput, vein lapset mummilaan ja ajoin meidät sinne minne sitten oltiinkin menossa niinä harvoina kertoina. 

Nyt olin ajatellut että teen hänelle mahdollisimman helpoksi tuon, mutta ei. Olisi ollut mukavaa huomata, että hän haluaisi viettää aikaa kanssani.

Noh, terapeutti keksi tuohon ratkaisun:

"Sinähän voisit katsoa jonkun elokuvan jonka haluaisit mennä miehesi kanssa katsomaan, soittaisit mummille jos hän ottaisi lapset hoitoonsa siksi aikaa, veisit lapset hoitoon ja menisitte sitten elokuviin. Sopisiko se sulle, Joonas?" (nimi muutettu) Ja totta helvetissä se sopi mun miehelleni, tuolla tavalla me oltiin kaikki ne kerrat menty.

MIKÄ tuossa oli se, jota en olisi jo joka kerta tehnyt? MIKÄ tuossa olisi ollut se juttu jolla mulle olisi tullut tunne että mies on nähnyt tällä kertaa edes vähän vaivaa?

Se jäi mysteeriksi, eikä me kyllä enää ikinä menty elokuviin.

Ehdotti että tilaisin paikallislehden. Sieltä näkee mihin voisi mennä. Piristää masentunutta. 

Käski taputella omai reisiäni ristikkäisillä käsillä tai heilutella etusormea silmieni edessä puolelta toiselle. Siis ihan yksikseni, omissa oloisssani.

Se tuntui ihan naurettavalta muta toimi kuin toimikin. On traumaterapian menetelmiä, kun tuntuu että mieli ja keho lähtevät erkaantumaan toisistaan l. alkava dissosiaatiokokemus.

että mun pitäisi kokeilla samaa liikuntaharrastusta, jota terapeutti itse harrasti. sanoin, että ei ole mun juttu, mutta se ei estänyt terapeuttia kertoilemasta "kiinnostavia" yksityiskohtia harrastuksestaan ja palaamasta asiaan yhä uudestaan. ei tarvitse varmaan erikseen kertoa, että kyseessä oli keski-ikäinen mies ja harrastus oli tosi jänskä ja miehekäs.

Mikä terapeutti? Luojan kiitos en kuulu siihen luuserijoukkoon, jolla on terapeutti!

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 21:36"]

Mikä terapeutti? Luojan kiitos en kuulu siihen luuserijoukkoon, jolla on terapeutti!

[/quote]

Mulla oli kerran fysioterapeutti, voi vitsit kun tunsin itseni luuseriksi...

Asun Usassa ja muutama vuosi sitten olin lähellä burn outia. Teraupeutin piti olla todella hyvä.

Menin terapeutille, sillä tein töitä kuin hullu. Kävin muutaman kerran ja suurin osa näistä tapaamisesta meni siihen, kun hän päivitteli miten Usassa on järkyttävän huono työllisyystilanne, töitä ei meinaa löytyä ja ajatteli varmaankin etten minä sitä suomalaisena tiedä. Pitää olla kiitollinen työstään, ja tehdä töitä kun niitä on! Se oli ainoa asia mitä sain terapeutistani irti.

Että minun, jo vuosia itsenäisesti eläneen aikuisen, olisi pitänyt ottaa vanhemmat mukaan "perhetapaamiseen" keskustelemaan yhdessä masennuksestani.

Psykologi kysyi isäni ammattia/koulutusta, eikä sitten uskonut sitä - ja en siis ollut vastaanotolla minkään harhaisuuden ja hallusinaatioiden takia, vaan syömishäiriön. 

Ja mun isä on erittäin eksoottinen diplomi-insinööri!

Olin perheterapeutilla kun eromme yltyi väkivaltaiseksi minua ja lastani kohtaan.

Tämä ehdotti, että kun lapsi ei halua mennä väkivaltaisen isänsä luo, jos minä vaikka ryhtyisin kirjeenvaihtoon lukutaidottoman lapsen puolesta tämän isän kanssa.

Olisi varmaan ollut avartavaa lukea niitä kirjeitä ääneen lapselle.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 21:40"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 21:36"]

Mikä terapeutti? Luojan kiitos en kuulu siihen luuserijoukkoon, jolla on terapeutti!

[/quote]

Mulla oli kerran fysioterapeutti, voi vitsit kun tunsin itseni luuseriksi...

[/quote]

Liityn luuserijoukkoon, mulla on puheterapeutti kun yritän saada jotain ääntä aikaiseksi nykyään.

Taa on aika hauska ketju, ainakin jos huumorintaju on vahan mustaa. Olen itsekin sairastanut masennuksen, ja silta pohjalta naurattaa aikalailla toi paikallislehti. Sehan se sielta masennuksen syovereista viela vetaa!

Mulla oli terapeutti, joka kovasti suositteli ruisleivan leivonnan opettelemista, ja kertoili siita kuinka hyva prosessi taa oli ollut hanelle henkisesti. Saa kosketusta juuriin. Auttaa siihen masennukseen.