Millaiset sosiaaliset "ympyrät" teillä on

"ympyrät"? Jos vähän tarkentaisit kysymystä!

Sellaiset, että joka viikko nähdään kavereita, perhettä ja sukua. Paljon on ohjelmaa, liikaakin. On tukiverkostoa kyllä, se on ihanaa. Lapsen (3v.) saisi vaikka joka viikonloppu hoitoon, ottajia olisi. Mutta emme halua jättää, kun mieluummin teemme asioita perheenä. Illanistujaisia olisi useampi kuussa, kaikkiin emme mene. Meillä käy ehkä 2x viikossa joku kylässä ja itse käymme 2x viikossa jossain. En jaksaisi niin usein, mutta olen huono kieltäytymään. Kavereita on kerääntynyt paljon, koska ollaan sosiaalisia ja molemmat opiskeltu parissa eri paikssa. Joka koulusta on jäänyt omat piirit.

On useita hyviä ystäviä, ja sitten semmoisia kavereitakin.

En ole kovin aktiivinen kyläilemään, enkä meillekään kutsu usein ketään. Kuitenkin on semmoisia ihmisiä paljon, joihin voi olla yhteydessä kun hyvältä tuntuu ja voidaan jakaa ilot ja surut. Paljon puhutaan puhelimessa näiden hyvin ystävien kanssa.

Nautin enemmän oman perheen kesken olemisesta, kiireettömästä elämästä. En kamalasti kaipaa mitään kyläilyjä tms. ja niitä voi järkätä kyllä jos huvittaa, se ei ole ongelma, etteikö tämmöisiä ihmisiä olisi, joiden kanssa voi nähdä.

Olen siis enemmän tämmöinen kotihiiri. Lapsilla on tässä kodin ympäristössä paljon kavereita, joiden kanssa leikkivät päivittäin. Kaikki jo alakoulussa, joten lapsetkaan eivät jää sitä sosiaalista elämää paitsi, vaikken mä niitä koko ajan jonnekin roudaa.

Pienet. Paljon ollaan oman perheen kesken.  Minä teen ihmissuhdetyötä, enkä jaksa enää ihmisiä vapaa-aikanani. Ihan elämäänsä tyytyväinen perhe ollaan!

ei mitään, ei olla sukulaisten kanssa tekemisissä, kavereita ei ole, töissä ei käydä, lapsia ei ole, olen surullinen ja yksinäinen kun ei ole ystäviä, ihan itkettää kun kirjoitan tätä

Ei oikein minkäänlaisia. Kasvokkain jutellut (pidempään siis kuin pari sanaa) tuttavan kanssa viime joulukuussa. Sähköpostilla "juttelen" yhden kaverin kanssa viikoittain.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 12:04"]

ei mitään, ei olla sukulaisten kanssa tekemisissä, kavereita ei ole, töissä ei käydä, lapsia ei ole, olen surullinen ja yksinäinen kun ei ole ystäviä, ihan itkettää kun kirjoitan tätä

[/quote]

Ihanaa kuulla että on muitakin samanlaisia!

Laita sähköpostosoite niin mä rupean sun ystäväksi :)

- Kaikki isovanhempia tavataan paljon, hoitoapu järjestyy helposti.

- Yksi läheinen ystäväperhe, joita tavataan n. joka toinen kk

- viikoittainen harrastus ilman lapsia, jossa tavataan kavereita vuosien takaa

- hyvän opiskelukaverin perhettä tapaan pari kertaa vuodessa

- Veljeni usein kylässä

- Työkaverit kivoja, tyhy-iltoyja muutama vuodessa

- hauskoja sukutapaamisia/-juhlia pari kertaa vuodessa

- naapureiden kanssa jutellaan pihalla ja lapset leikkivät yhdessä

mulla 2 lasta mutta tosi yksinäinen ja eipä juuri tukiverkkoja ole. Kotona aina lasten kanssa vapaa-ajat

[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 12:07"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 12:04"]

ei mitään, ei olla sukulaisten kanssa tekemisissä, kavereita ei ole, töissä ei käydä, lapsia ei ole, olen surullinen ja yksinäinen kun ei ole ystäviä, ihan itkettää kun kirjoitan tätä

[/quote]

Ihanaa kuulla että on muitakin samanlaisia!

Laita sähköpostosoite niin mä rupean sun ystäväksi :)

[/quote]

voi kiitos, mulla ei ole mitään anonyymiä postiosoitetta, voisin yrittää luoda sellaisen

Jaa a, eipä me oikein tavata kuin miehen äitiä ja minun siskoani ja vain koska asuvat melkein naapurissa.

Minulla tai miehellä ei ole montaakaan kaveria eikä heitäkään tavata kovin usein. Ollaan enemmän ns. erakkoja. Viihdytään kotona omissa oloissamme.

Kuopus on sen verran pieni, ettei oikein osaa kaivata kavereita ja esikoisella on kavereita eskarin kautta. Tuolla ulkona he sitten leikkivät.

Sama täällä, kuin nro 5. Ei jaksa enää vapaa-ajalla ihmisten kanssa olla. Päivittäin työssä niin paljon kontakteja ja puhumista. Samoin miehellä. Viihdytään kotona.

Pakolliset sukulaiskyläilyt hoidetaan harvakseltaan, mutta siinäpä se...

[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 12:10"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 12:07"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 12:04"]

ei mitään, ei olla sukulaisten kanssa tekemisissä, kavereita ei ole, töissä ei käydä, lapsia ei ole, olen surullinen ja yksinäinen kun ei ole ystäviä, ihan itkettää kun kirjoitan tätä

[/quote]

Ihanaa kuulla että on muitakin samanlaisia!

Laita sähköpostosoite niin mä rupean sun ystäväksi :)

[/quote]

voi kiitos, mulla ei ole mitään anonyymiä postiosoitetta, voisin yrittää luoda sellaisen

[/quote]

henkilo@luukku.com

[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 12:07"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 12:04"]

ei mitään, ei olla sukulaisten kanssa tekemisissä, kavereita ei ole, töissä ei käydä, lapsia ei ole, olen surullinen ja yksinäinen kun ei ole ystäviä, ihan itkettää kun kirjoitan tätä

[/quote]

Ihanaa kuulla että on muitakin samanlaisia!

Laita sähköpostosoite niin mä rupean sun ystäväksi :)

[/quote]

loin tämän osoitteen: henkilo@luukku.com. eli tavoitat minut sitten täältä

En käsitä miten voi elää ilman ystäviä. Millaisella ihmisellä ei ole yhtään ystävää?

Mä voisin luetella heti 20 ihmistä joita pidän ystävinäni. Pari heistä oikein läheisiä

Eli nää yksinäiset äidit synnyttää itselleen seuraa kun muut ei kelpaa. Outoa....

Molempia isovanhempia näemme viikottain, ystäviä perheinä pari kertaa kuussa, aikusten kesken pari kertaa vuodessa. Juhannukset, pääsiäiset yms vietään isommassa porukassa. Molempien rankat työt vie sosiaalisuutta pienemmälle kun ei jaksa.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 12:42"]

En käsitä miten voi elää ilman ystäviä. Millaisella ihmisellä ei ole yhtään ystävää?

Mä voisin luetella heti 20 ihmistä joita pidän ystävinäni. Pari heistä oikein läheisiä

Eli nää yksinäiset äidit synnyttää itselleen seuraa kun muut ei kelpaa. Outoa....

[/quote]

on se raskasta kun ei ole ystäviä, se onkin suurin puute muuten hyvässä elämässä. kaipaan kovasti ystäviä.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 12:42"]

En käsitä miten voi elää ilman ystäviä. Millaisella ihmisellä ei ole yhtään ystävää?

[/quote]

Huoh, joillekin se on niin vaikeaa ymmärtää mitään muuta kuin omanlaistansa elämää...

Ekstrovertit saavat voimaa ihmisistä, introverteiltä ihmiset vievät voimat. 16 on selvästi ekstrovertti, joka ei tajua, että hänen käyntinsä jälkeen introvertti tarvitsee kaksi vuorokautta täydellistä yksinäisyyttä ;)

Täälläkin erakkoperhe. Me emme juuri tapaa edes toisiamme, koska työaikamme ovat limittäiset. Tulen sosiaalisesta työstä tyhjään kotiin, syön ja lepään vähän ja teen kirjoitustöitä. Perjantaisin olen usein niin uupunut, että eilenkin, kun ystävä yritti soittaa, totesin, että on huono hetki. Tarvitsen ehdottomasti rauhallista aikaa joka päivä. Ellen saa sitä, aivoni käyvät ylikierroksilla, en saa unta ja alan voida myös fyysisesti huonosti. Mieheni työ on vielä sosiaalisempaa kuin minun ja hän tarvitsee vielä enemmän toipumisaikaa. Kesälomansa ensimmäisen viikon hän on kuin unissakävelijä, ei tee mitään eikä tapaa ketään, ei puhu eikä pukahda.

Minulla on kymmenkunta ystävää, mutta minulle riittää aivan hyvin, että tapaan useimpia heistä vain kerran vuodessa, yleensä lomien aikana. Paria ystävää, vanhempiani ja kauempana asuvaa aikuista lastani tapaan muutaman kuukauden välein. Meillä on ulkomailla erittäin hyviä yhteisiä ystäviä, joita tapaamme 1-4 vuoden välein.

En kaipaa yhtään enempää ihmiskontakteja. Ja yrittäkääpä tulla minua katsomaan vanhainkotiin, niin käsilaukusta saatte! :D

ei minullakaan ole ystäviä, vaikka olen asunut samalla paikkakunnalla aina ja on suuri sukukin. olenko kranttu sitten ystävien suhteen vai mikä lie...työkavereiden kanssa tulen juttuun ja joskus tehdään jotain työajan ulkopuolellakín. nuoruuden ajan oli kaksi sydänystävää mutta ne on jostain syystä jääneet, enää ei vaa tutustu sellaisiin ihmisiin joiden kanssa synkkais niin hyvin.