Näin olen välttänyt turhat raskauskilot

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 10:16"]

Millä raskausviikolla palasit Kaisa salille alun tauon jälkeen ja miten usein ja paljon treenaat? Itse laitoin salijäsenyyden jäähylle vuodeksi raskauden takia, tarkoituksena treenata vaihteeksi kotona ja vähän salitreeniä iisimmin kehonpainolla, kahvakuulalla ja käsipainoilla n. 3 kertaa viikossa heti kun taas jaksaisi jotain.Pelkäisin nimittäin telovani itseni salilla nivelten löystymisen myötä, enkä tykkää treenata ihmisten ilmoilla, jos en voi treenata täysillä, joten raha tuntuisi menevän hukkaan.

Nyt kun 11 raskausviikkoa täynnä, pahoinvointia on yhä ja pulssi ja verenpainekin nousevat hetkessä liikaa (kävin juuri neuvolassa, jossa mitattiin) kuntoilua ajatellen, mikä alkaa kyllä ottaa päähän! Liikkumattomuus kun todella vaikuttaa mielialaa laskevasti ja lisäksi niska menee jumiin ja päätä alkaa särkeä.

[/quote]

Kirjoitan tästä oman postinsa jossain kohti :) Täysillä en ole treenannut, mutta napakoita (ja kuitenkin järkeviä) treenejä kyllä. Mulla treeni alkoi maistua vasta joskus 20. viikon jälkeen. Sitä ennen tuntui ettei voimavaroja vain riitä, kirjoitin nimittäin kolmannen kirjani tuossa viikkojen 12-20 välillä. 

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 17:02"]

Harmittaa tämäntyyppiset asiat, joita mututuntumalla heitellään. Myös rinnat kasvavat. Normaaliin painonnousuun luetaan myös muutama kilo rasvakudoksen kertymistä. Lapsi pitäisi pystyä myös imettämään, tai se olisi luonnon tahto, mutta kun ei ole mistä ottaa, niin monilla maitoakaan ei välttämättä sitten erity riittävästi. Imetys vie valtavasti energiaa. Lisäksi suurin osa raskaanaolevista kerää nestettä. Kohtulihas jo itsesssään voi kasvaa reilun kilonkin.  Liikaa näkynyt näivettyneitä äitejä ja kärsiviä lapsia. Lisäksi äidin perussairaudet ja aineenvaihdunta vaikuttavat tilanteeseen. Niin kauan kuin ei elä toisen elämää ei ole oikeutta sanella, mikä on kenenkin kehon tarkoituksenmukainen toiminta.

[/quote]

Tarkoitatko että minun kirjoitukseni oli mututuntumalla heitelty? Tietääkseni en kyllä noita asioita missään kohti kirjoittanut, lisäsin loppuun vielä extraakin normaalin raskauden painonnoususta. Missään nimessä en ole tarkoittanut (enkä myöskään kirjoittanut) etteikö painon pitäisi nousta, tässä kirjoituksessa kirjoitin ylenmääräisen turhan rasvan kerryttämisestä. Rasvaa kertyy mm. Suomalaisen Vauvakirjan mukaan normaalisti n. 3kg. Kirjassa normaaliksi painonnousukdi mainitaan 12kg.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 17:40"]

No jos raskauskiloja on viikolle 34 mennessä saanut kerättyä melkein 10, niin kyllähän siinä niitä turhiakin on jo mukana. :)

Normaalipainoisen naisen ei tarvitse saada kuin se 10 kiloa yhteensä (eikä välttämättä sitäkään). 

Vinkkinä bloggaajalle ja muillekin, sen vauvan takia ei tarvitse syödä käytännössä yhtään enempää kuin muulloinkaan. Toki kannattaa syödä terveellisesti ellei sitä muuten tee. Vauva ei tarvitse ylimääräistä energiaa kuin parin omenan verran loppupuolella raskautta, ja koska moni joutuu raskausaikana vähentämään liikuntaa jolloin kulutus vähenee, ei käytännössä ole tarpeen syödä yhtään enempää.

[/quote]

Heh, sinähän olet ystävällisen kommentin jättänyt. Toivottavasti tuli hyvä mieli tästä :)

Tuossa aiemmin mainitsemassani Suomalaisessa Vauvakirjassa mainitaan suositeltavaksi painonnousuksi näin:

- Alipainoinen: 12,5-18kg

- Normaalipainoinen 11,5-16kg

- Ylipainoinen 7-11,5kg

Monissa lähteissä mainitaan että viimeisen kuukauden aikana painon ei tarvitsisi enää nousta. Toivon että omalta osaltani homma menisi juuri näin.

Olen samaa mieltä energiansaannin lisäyksestä, ero on niin minimaalinen että tarkoituksellisesti ei tarvitse syödä juuri normaalia enempää (jos lainkaan). Ravintovalmentajan työssä olen nähnyt asian myös käytännössä muiden odottajien osalta. Epäilen että sellainen "pohjaton nälkä" mitä jotkut odottajat kuvailevat johtuu enemmän ravinteiden tarpeesta kuin kalorien tarpeesta. Valitettavan harva syö oikeasti tarpeeksi ravinnerikasta ruokaa. 

Itse en ole tarkoituksellisesti lisännyt energiansaantiani, olen syönyt nälkä- ja kylläisyyssignaalien mukaan jotka minulla tuntuvat (onneksi) toimivan varsin mallikkaasti. Aina ei ole niin ollut joten olen tosi kiitollinen hyvin toimivasta kropasta.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 13:59"]

Onko se nyt sitten niin, että jos painoa kertyy kymmeniä kiloja raskaana, vaikka ei mässäile, kyse on jostakin pahemman luokan häiriötilasta elimistössä?!

[/quote]

Tämä riippuu varmasti paljolti sen ns. tavallisen ruoan laadusta ja onko kyse esim. insuliinitasoa voimakkaasti nostaneen ruoan aiheuttamasta painonnoususta (rasvan lisäyksestä) vai esim. runsaasta nesteen kertymisestä tai jostain estrogeeniperäisestä painonnoususta. Tavallisella kotiruoallakin voi nimittäin todellakin saada sokerit nousemaan jos kroppa ajautuu kunnolla insuliiniresistenttiin tilaan. Joillekin pari palaa leipää aterialla nostaa jo sokereita liikaa. Tämmöistä ei kuitenkaan välttämättä saada kiinni jos verensokeriseurantaa ei tehdä.

Jos aineenvaihdunta on käynyt hitaalla jo ennen raskautta, voi myös esim. diagnosoimaton kilpirauhasen vajaatoiminta tietysti lihottaa äitiä, kun vauvan myötä kilpirauhashormonien tarve vielä kasvaa normaalista. 

Ja siis, kyllä varmaan joillakin se paino tosiaan nousee reippaammin ilman mässyttelyä. Siihen tuskin on kuitenkaan mahdollista sntaa vastausta mikä se todellinen syy kenelläkin on. Etenkin tuo hormonien maailma on niin ihmeellinen.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 10:58"]

Kiitos Kaisa tästä kirjoituksestasi! Minua kiinnostaisi lukea, oleetko käyttänyt raskauden aikana lisäravinteita samalla tavalla kuin ennen raskautta? Voisitko myös tehdä jostain päivästäsi ruokapäiväkirja-tyyppisen postauksen?

[/quote]

En tänne Vauvan puolelle aio kirjoittaa ravintolisistä. Ne herättävät niin paljon närkästystä ja väärinkäsityksiä että aion kirjoittaa ennemmin oman nettisivuni blogiin. 

Katsotaan ruokapäivistä jossain vaiheessa. Tämä kommenttiosion taso kyllä hieman nakertaa innostusta jakaa ajatuksia ravinnosta, jos ihan rehellisiä ollaan. ;)

[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 22:02"]

Miksi aina kuvitellaan, että kaikki paljon lihoneet ovat jotenkin ahmineet itsensä raskausaikana lihavaksi? Omalla kohdallani siitä ei missään nimessä ole ollut kyse. Lähtöpaino on ollut 50 kiloa ja olen painanut raskauksien lopussa noin 75kiloa. Ja voin käsi sydämellä sanoa, että en syönyt yhtään sen enempää kuin ennen raskauttakaan. Ja voitte kuvitella, että jos normaali painoni on 50 kiloa, niin en minä mikään super syöppö voi olla. Jokatapauksessa samanlaisella ruokavaliollakin jatkettuna paino nousi noin paljon. Jotain elimistölleni siis tapahtui, ainakin aineenvaihdunnan huomasin hidastuvan selvästi. Luultavasti se tai joku muu syy on syynä siihen miksi kilot kertyivät niin hyvin. Normaali tilassa olisi täysi mahdottomuus saada noin paljon kiloja kasaan, sillä vaikka ahmisin kuinka niin saisin vain pari lisä kiloa. 

[/quote]

Juurikin näin. Mulla on joka raskaudessa tullut reilusti yli 10 kg ja johtunut puhtaasti siitä että liitoskipujen ja supistusten takia liikunta vähentynyt. Työskentelen hoitoalalla ja duunipäivät on hektisiä ja liikun työssä paljon, olen joka raskaudessa joutunut jäämään saikulle jo pari kk ennen laskettua aikaa ja silloin liikunta jäänyt aika minimiin. Saman verran olen syönyt kuin muulloinkin, mutta painoa on tullut kun en ole liikkunut normaaliin tapaan. Itselläni on myös jokainen raskaus kerännyt nestettä, eli pelkkää turvotusta on ollut jo kilokaupalla. Synnärille on aina jäänyt se n. 8 kg, eli varmaankin juuri sen vauvan, lapsivesien ym ja nestelastin verran. Loput muutaman kilon olen sitten pudottanut imetysaikana kun liikuntakin on taas lisääntynyt.

Asiaa ymmärtämätön taatusti olen, mutta eikös tuo ruokavalio kuulosta jonkin sortin karppaamiselta (voita ja proteiinia, ei  pottua tai viljoja, gluteenitonta sämpylääkö siinä oli jne.)?

Täällä moni mainitsee lihonneensa raskauden aikana reilusti alle 10kg. Tuostq kun miinustaa lisääntyneen veren, lapsivedet, istukan, vauvan painon ja turvotuksen, niin miten ihmeessä teillä riittää energiavarastot vielä imettämiseen? Olettaen siis, että olette olleet hoikkia alunperinkin.

Lihoin 50kg:sta 70kg:n, ja täytyy kyllä sanoa, että jokainen ylimääräinen kilo oli tarpeen. 3kk synnytyksestä painoin vain 48kg ja olo oli tyhjiin imetty. Maitoa kyllä riitti ja nousi hyvin jo sairaalassa. Ensi raskaudessa en stressaa vaikka paino menisikin reilusti yli 70 kilon.. 

Voi älä välitä kärjistävistä ja saarnaavista kommenteista, minusta nämä ravintoon ja terveellisiin elämäntapoihin (raskausaikana) liittyvät jutut ovat juuri niitä mielenkiintoisimpia, ja innolla odotan uusia päivityksiä! Kommenttien tasokaan ei ole onneksi vielä niin ala-arvoista kuin monissa sanomalehtien nettiversioissa, tai ehkä jätät vaan pahimmat sammakot julkaisematta :D

Itse olen ainakin ihan mielissäni että olet tämän blogin aloittanut, kirjoitat hyvin ja asiaa <3 Odottelen innolla myös tulevaa kirjaasi, ja mahdollisesti sitä seuraavaa opusta raskausajan liikunnasta ja ravinnosta :)

Voisitko ehkä jossain vaiheessa tehdä postausta raskausajan liikuntaan liittyvistä kokemuksistasi tänne blogiin? Erityisesti vatsalihasten treenaus raskauden alkaessa ja edetessä mietityttää: olen lukenut hyvinkin erilaisia juttuja ja mielipiteitä siitä, saisiko vatsalihaksia harjoittaa ollenkaan raskausaikana vai olisiko se jopa synnytyksen ja siitä palautumisen kannalta ehdottoman tarpeellista.

Toiset sanovat että "liian tiukiksi" treenatut vatsalihakset olisivat vaikeuttaneet mahan kasvua raskausaikana ja vaikuttaneet lopulta jopa vaikeaan synnytykseen. Jostain jumppalehdenstä (Kauneus & Terveys ehkä) luin, että vatsalihakset palautuisivat huonommin raskausajan venytyksestä jos tekee vatsalihasliikkeitä raskausaikana tai liian pian synnytyksen jälkeen. Istumaan nousut ja muut liikkeet joissa kohtu joutuu puristuksiin ovat kai kiellettyjä raskaana?

Toisaalta olen kuullut suositeltavan vatsalihaksien pitämistä "kunnossa" raskausaikana, jolloin palautuminen olisi helpompaa ja vauvavaiheessa välttyisi pahimmilta selkäsäryiltä, en vain tiedä miten tämä käytännössä toteutetaan.

Keskivartalon staattisia harjoituksia (esim. lankku) voi kai tehdä raskausaikanakin? Ainakin niin kauan kun maha ei ota kiinni lattiaan :D Myös raskauskirjallisuudessa olen törmännyt suositukseen pilateksen harrastamisesta: jostain jäi mieleen lause "pilates on parasta mitä voit itsesi ja kehosi hyväksi tehdä raskausaikana", joka oli minusta vähän liioittelua, pilatestunneilla kun tehdään myös vatsarutistusten tyyppisiä liikkeitä jotka eivät ehkä tee hyvää.

Mutta jos sinulla olisi kokemukseen tai tutkimustietoon perustuvaa näkemystä tähän aiheeseen, uskon että moni muukin olisi kiinnostunut!

Kai sitä maitoa voi ihan hyvin riittää, jos vain sitten syö ja juo riittävän paljon, vaikkei läskivarastoja olisikaan? Mulla kaikkien raskauskilojen karisemiseen imettämällä meni n. 7 kuukautta, kun paino nousi 54 kilosta myös siihen 70 kiloon ja oli kyllä inhottavan läski olo ja neuvolassakin kehotettiin huolehtimaan siitä, ettei liikakiloja suotta jää. Nyt en ainakaan siksi tarkoituksella itseäni lihota, että ajattelisin että vain lihavana imetys voisi onnistua.

Itse olisin (varmasti moni muukin) todella kiinnostunut tuosta raskausajan ravintolisiin liittyvästä jutusta, pitää tutustua siihen toisessa blogissasi ehdottomasti. Minusta ravinteiden takaaminen omalle keholle ja vauvalle on raskausaikana aivan ykkösjuttu, joten olen panostanut monipuolisen ruuan lisäksi vähän normaalia enemmän laadukkaisiin raskausajan (luomulaatuisiin) monivitamiineihin, kalaöljykapseleihin, probioottivalmisteeseen ja D-vitamiiniin.

Erityisesti kaipailisin luotettavaa tietoa siitä, mitä raskausaikana tulisi (lisäravinteissa) välttää retinolin ja aspartaamin tyyppisten keinomakeutusten lisäksi? Tykkäisin juoda aamuisin veteen ja tilkkaan sitruunamehua sekoitettuna teelusikallisen glutamiinia ja mitallisen Emerald Balance -viherjauhetta, mutta nyt olen jättänyt tuon vähemmälle kun en ole varma miten detox-vaikutteiset kasvit (joita tuossakin jauheessa on) sopivat raskaana olevalle? Pääasiassahan tuosta saa vitamiineja ja antioksidantteja, jotka ovat varmasti hyväksi sekä äidille että vauvalle. Oletko itse käyttänyt tuota tai muita viherjauheita (jotain punaista?) raskausaikana?

Herkullisia kuvia :) Iloista odotusta sinne!

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 09:18"]

Täällä moni mainitsee lihonneensa raskauden aikana reilusti alle 10kg. Tuostq kun miinustaa lisääntyneen veren, lapsivedet, istukan, vauvan painon ja turvotuksen, niin miten ihmeessä teillä riittää energiavarastot vielä imettämiseen? Olettaen siis, että olette olleet hoikkia alunperinkin.

Lihoin 50kg:sta 70kg:n, ja täytyy kyllä sanoa, että jokainen ylimääräinen kilo oli tarpeen. 3kk synnytyksestä painoin vain 48kg ja olo oli tyhjiin imetty. Maitoa kyllä riitti ja nousi hyvin jo sairaalassa. Ensi raskaudessa en stressaa vaikka paino menisikin reilusti yli 70 kilon.. 

[/quote]

Minä kirjoitin tuolla aiemmin, että painonmuutos viimeisimmän raskauteni aikana oli -1kg. Imettäminen onnistui oikein hyvin, itse asiassa paremmin kuin aiempien lasten osalta, jolloin olin saanut reilummin painoa raskausaikana. Olin tosin ennestään lievästi ylipainoinen (BMI 27), mutta imetysaikana en ole yhdenkään lapsen (3 lasta) kohdalla laihtunut yhtään- eli maito ei ole tullut "läskivarastoistani".

Myöskään synnytyksessä minulta ei ole koskaan lähtenyt niin montaa kiloa, kuin laskennallisesti vauvan painot, istukat ym. huomioiden "pitäisi". Pahin järkytys oli esikoisen kohdalla, kun 15kg painoa oli tullut raskausaikana, ja odotin olevani synnytyksen jälkeen lähes 10kg kevyempi - vaaka näytti tasan -2kg, ja niihin lukemiin painoni myöskin jämähti koko imetysajaksi, sen jälkeenkin raskauskilot häipyivät vasta täydellä työllä laihduttamalla.

Jostain luin että raskaudenaikainen energiatarve ei kasva paljoa, vana on vaan n. 1 voileipä enemmän kuin mitä normaalisti söisi.

Minulle tuli 12 kg lisä raskauden aikana (normaalitilassa BMI 20), en voinut pahoin, ei ollut mitään ihmeempiä ruokahimoja ja söin suunnilleen saman verran kuin normaalistikin. Ilmeisesti suurin osa painosta tuli loppuaikana ja turvotusta oli jonkin verran, sillä laitokselta kotiin lähtiessä menivät tavalliset housut jalkaan ja seuraavan kerran kun punnitsin itseni 2 viikkoa synnytyksestä 10 kg oli poissa.

Se että raskaudenaikainen painonnousu pysyy sunnilleen suositeltuna ei siis aina vaadi mitään erityisempää ruokavalion tarkkailua, eikä nopea painon tippuminen normaaliksi mitään kitukuuria. Sanottakoon vielä etten kuvittele olevani parempi kuin ne joille kiloja tulee enemmän ja ne pysyvät pidempään, kunhan vain halusin muistuttaa että näinkin voi mennä.

Mua stressaa se, kun aina hoetaan miten vähän ravinnontarve kasvaa, kun tosiasiassa se tuntuu etenkin alussa kasvavan paljon enemmän, eikä siinä hullussa nälässä / mieliteoissa pysty aina hillitsemään syömistään kuten ennen raskautta pystyi (paitsi ehkä ennen kuukautisia, jolloin syömähimo on myös tavallista). Huomattavasti reippaampikin syöminen - kunhan se ei jatku koko raskausaikaa - ei kuitenkaan ainakaan mun tapauksessa ole johtanut nopeaan lihomiseen, jos lihomiseen lainkaan, vaan tuntuu siltä, että ainakin hetkellisesti energiantarve todella kasvoi enemmän kuin sen yhden voileivän heti raskauden alussa. Joten ainakin niin kauan kuin koen ettei paino nouse liikaa tai turhan nopeasti, uskallan syödä mielen niin tehdessä enemmän kuin jos en olisi raskaana.

Itse painin saman asian kanssa..... Ensimmäisen lapsen kohdalla lihoin 23kg raskausaikana (tosin minulla oli myrkytys ja löystynyt lantio, jonka vuoksi liikunta oli loppu ajasta vaikeaa).. laitoksella lähti 10kg ja n.5kg ensimmäisen 3kk:n aikana... Tämän jälkeen en pystynyt enää imettämään ja loput kilot olivatkin sitten TODELLA tiukassa.. Nyt odotan toista ja jännittää tuo painon nousu, sillä itselläni ei ole hyvä olla (fyysisesti eikä psyykkisesti) kun panoa tulee paljon, joten tuskin silloin vauvakaan voi hyvin....

Mulle ei ole tullut raskausaikoina kiloja-siis ylimääräisiä. En ole kyllä kytännyt syömisiäni sillä silmällä vaan mennyt sen mukaan miltä tuntunut.Alussa pahoinvointi piti ruokamäärät pieninä. pahoinvoinnin loputtua tuli joka kerta ahmimiskausi ja paino nousi kovasti. Sitten tasaantui se syöminen ja loput pari kuukautta meni joka kerta hyvin niukalla ruualla koska kohtu painoi mahalaukkua ja kärsin närästyksestä. Ekassa raskaudessa tuli kyllä vähän ylimääräistä kun jouduin vuodelepoon kahdeksi kuukaudeksi ja taisin lohtusyödä jonkin verran mutta tokalla tuli kiloja 10,5(vauva oli iso ja vatsa suuri) ja kolmannella 4,5kg(rv35+2 synnytys). No tuon vimpan jälkeen tuli muutama imetyskilo sitten.

Minusta on hyvä pyrkiä terveellisyyteen ja kohtuullisuuteen, mutta ei asketismiin ja ilottomuuteen. Elämästä ja raskaudesta pitää kuitenkin nautiskellakin. Ja myös vauvanhoidosta ja imetyksestä. Raskauskiloja on hyvä pudotella vasta kun vauva on puolivuotias. 

Eli jos odottaja ei lihoisi todella kovasti ja nauttisi odotusajasta, ja söisi terveellisesti niin hyvä olisi.

Tulipa mieleen että aika moni lopettaa tupruttelun siihen kun plussaa, kuinkahan monelle sekin tuo muutaman lisäkilon?

Kiitos tosiaan blogista, tämä on ihan paras, äläkä vaan luovuta! :)

Vierailija joka pelkäät pilateksen tiettyjä liikkeitä raskausaikana, niin niillä tunneilla myös otetaan huomioon raskaus, ja annetaan vaihtoehtoisia liikkeitä sellasille jotka voivat olla haitallisia! Pilates on parasta mitä ihminen voi itselleen tehdä, ei vaan raskaana oleva. :))

Ja heti alkuun etei tule napinaa: ylipainoa oli raskauden alussa vajaa 10kg.

Minulla raskauden alkuvaiheen jälkeen jäi kokonaan liikunta aivan mahottoman pahoinvoinnin takia. Aloin syömään kaikkea "helppoa ja hyvää" sillon kun jotain sai syötyä. Ja tämä tieten ruokki sitä pahoinvointia lisäämällä närästystä ja aiheutti ikävän kierteen. Ja todellakin selittelin ittelleni, että voi syödä höttöä koska sitä ja tätä, eikä huvita liikkua, kun paha olo. Ainooksi liikunnaksi ja töihin ja takaisin pyöräily.  :D

Eikä mitään jaksanut oikein tehdä itte, ja hiilarimäärät huiteli taivaissa, samaten sokeriarvot! Pahoinvoinnin aiheuttama vähänravinteisen hötön syönti turvotti minut mahottomaksi, housujen kasvoi kahdella, ja painoa oli tullu jo 5kg puolivälissä raskautta, ja oli jatkuva, etova turvotus päällänsä.

JA sitten todettiinkin raskausdiabetes vko:lla 22.

Tästä suivaantuneena otin itteäni niskasta kiinni, ja aloin taas tekemään itse kaiken ruuan, poistin kaiken turhan, aikasta kaiken valmiin, sokerit (myös piilosokerit), nopeat hiilihydraatit, ja vähän myöhemmin myös ruisleivän, joka sekin nosti sokerit taivaisiin ja toi tukalan olon (vaikka 100% ruista, hiivaton varrasleipä). Hedelmätkin on pitänyt jättää, vaikken niitä mahottomasti syönytkään, pyrin yhteen päivässä. Mustikoita syön päivittäin silti aamupalalla.

Meni viikko ja sokeriarvot oli taas tasaiset, turvotus laskenut. Nyt on mennyt kuukausi ja mahtuu taas kokoa pienemmät housut jalkaan, koska se turvotus lähti. Ylenpalttinen painonnousu pysähtynyt! Eikä ahista enää. Vireystaso on parantunut taas, ja pystyy ja jaksaa tehdä asioita. Ainua mikä nyt liikuntaan haittaa on uutuutena vasta alkaneet liitoskivut, mutta töistä kävelen kotia vaikka mikä ois.

Nyt niille jotka kuvittelee, että laihdutan, niin EN todellakaan. Aina on maha täynnä ruuan jälkeen, enkä missään nimessä pidä itteäni nälässä. Ja on äitiyspolin siunaus ruokavaliolle, koska se pitää sokerit kurissa ja on ravinteikasta.

Vauvakin on ihan pieni (ei liian pieni, ja myös vanhempansa ja sukunsa ovat pienehköjä), eikä tosiaan makrosomiaa tms vaivoja, vaan hyvin voi ja on reipas!

Säikähdin ihan kamalasti, kun neuvolassa olivat yhtäkkiä arvioineet sen huitelevan kasvukäyrien yläosassa, vaikka oli aiemmin ultrissa ollut sielä kasvukäyrän alatasolla, ja nyt äitipolin ultran jälkeen on myös palauttivat sen kasvukäyrän alapäähän.

Omista lisäravinnoistani voin kertoa sen verran, että magnesiumia ja reilusti d3-vitamiinia, vähän c-vitamiinia, e-epaa sekä joka aamu kylmäpuristettua luomu kookosöljyä teelusikallinen.

Itse olen semi-paleoottisesti syövä joka viimeisillään raskaana. Semi, koska en syö punaista lihaa ja proteiineja täytyy silloin loihtia jostain kasaan. Enkä ota stressiä syömisistäni-se että suurin osa ruoastani on ihanteellista riittää minulle. Painonnousustaan raskausaikana huolehtiville tiedoksi: ei se määrä vaan se laatu. Siis määrällisestihän Kaisa syö kuin hevonen (kaikella rakkaudella), mutta tuosta on riisuttu kaikki prosessoitu länsimaalainen hapatus (maito, vilja, perunan ylisyönti, kerma, leipä, einekset ja valmiit tuotteet, tärkkelys, sokeri)pois jotka pitkän päälle sairastuttaa ihmisen pitemmän päälle.

Itse söin lapsuudesta lähtien väärin (joka lautasellisesta puolet oli perunoita/pastaa/prosessoitua riisiä, eineskasvispullia tai tehotuotettua lihaa jauho/kermakastikkeessa, kasvista esittämässä pari lusikallista salaattia ja pala leipää margariinilla), ja sairastuin jo teini-iässä 2.t diabetekseen, astmaan sekä kilpirauhasen vajaatoimintaan. Aikuistuttuani kun yritin lasta, minulle sanottiin etten todennäköisesti koskaan tule raskaaksi tulemaan koska munasarjani eivät toimineet. En ollut kauheastikaan ylipainoinen, rasvan osuus kehosta silti valtava. Ensin lähtivät einekset, sitten puolieinekset ja lisäaineet, valkoinen sokeri ja leipä. Alku oli vaikeaa, keho on niin tärkkelyskoukussa että olin luovuttamassa monta kertaa kunnes opin tuomaan makua mausteilla. Sitten vaihtuikin jo riisi/pasta tummaan/täysjyvään. Kasvikset ja luomu lisääntyivät salakavalasti-eivät ne ole kalliita niinkuin luulin, puolivalmisteet ja einekset ovat suhteessa paljon kalliimpia. Paljon pähkinöitä ja kuitua. Aloin syömään kalaa 2krt/vko ja kalaöljykapseleita, masennuslääkkeet lensivät romukoppaan. Kilpirauhaseni alkoi mystisesti toimimaan itsenäisesti ensimmäistä kertaa 10 vuoteen, lääkitys vähentyi puoleen. Sokeriarvot laskivat, aiempi krooninen anemia parantui kun hb nousi 30 pykälää. Sitten pahaa-aavistamattomasti näytti raskaustesti plussaa. Ja kaikki tämä reilussa vuodessa.

Mutta takaisin asiaan, tottakai painon pitää nousta ja rasvaa tulla. Itselleni on tullut peppuun ja rintoihin rasvaa reilusti ja vauva kasvaa ylärajoilla, mutta silti painoa 'vain' 5kg (rv 34, bmi oli silti lähelle 25 koska en ole koskaan ruokavalinnoillani pyrkinyt laihtumaan). Uskon vakaasti, että raskaana keho huutaa puuttuvia ravintoaineita jota länsimainen ruokavalio ei valitettavasti täytä lähellekkään, joten ahkera korjausjärjestelmä muuttaa sen valtavaksi ruokahaluksi tai rasvan hillittömäksi kerääntymiseksi. Ihminen saa (raskaana ja ei-raskaana) syödä kuin tuo kuuluisa hevonen, mutta ruoan tulee olla huippulaatuista ja luonnonmukaista. Ugh.

En jaksa lukea koko ketjua läpi. Sanon vaan, että millä niitä kiloja välttää tulemasta, kun laihduttaminen on kielletty raskauden aikana? Paino nousee ihan välttämättäkin ja se miten paljon se nousee on todellakin yksilöllistä. Olen itse ennen raskautta ollut lähellä alipainon rajaa ja nyt raskaana ollessani on kiloja tullut jo 10-12, vaikka odottamista on vielä jäljellä. En mässäile ylimääräistä, mitään mielitekojakaan ei ole, vaan syön silloin kun on nälkä ja pyrin syömään monipuolisesti saadakseni ne ravintoaineet mitä tarvitaan. Nälässä en pysty olemaan enkä usko että se on edes terveellistä. Kaikki arvot ovat aina hyvät neuvolassa käydessä ja lapsi kasvaa keskikäyrillä, sokeriarvot ovat kunnossa. En yksinkertaisesti suostu ottamaan paineita painon noususta. Liikun sen minkä kipetyvän selkäni kanssa pystyn. Uskon ettei näiden kilojen karistaminen tule olemaan mikään ongelma, koska en ole ikinä lihonut aivan pienestä, ja jos vain imettäminen onnistuu, niin luultavasti siinä niitä kilojakin lähtee hyvin. Ärsyttää tämä vauhkoaminen raskauskiloista. Ei niitten poissaanti ole läheskään kaikille ongelma. Ja vaikka olisikin, niin onko se tosiaan aivan mahdottoman vakava asia? Asia on tietenkin toinen, jos ehdoin tahdoin mässää karkkia ja pullaa ja muuta ravintoköyhää lihottavaa, mutta jos syö normaalisti ja nälkäänsä, niin ei siinä ole mitään paljon tehtävissä, jos paino siitä huolimatta nousee suhteellisen kiivaaseen tahtiin. Kasvatan sisälläni uutta ihmistä, on parempaakin mietittävää kuin se montako kiloa tulee.

Varmaan helppoa syödä noin, jos mies ei syö kotona, mutta meillä ei tulisi muuta kuin sanomista, jos yrittäisin syöttää miehellekin tuollaisia kevytannoksia. Tuo Hullun Poron "lounas" on paras esimerkki. Mielestäni se on salaattilautanen. Sen lisäksi pitäisi vielä olla se lautanen, missä on sitä ruokaa! 

Itse voisin kuvitella syöväni juuri noin, jos olisin yh. Mutta kun taloudessa asuu myös mies, ei tuollainen ruokavalio ole mitenkän mahdollinen, enkä minä tosiaan ole sitä tyyppiä, joka käy vääntämään itselle ja miehelle eri sapuskat.