Lue keskustelun säännöt.
Miten mielestäsi kuuluu ikääntyä arvokkaasti?
22.02.2013 |
Eli mitä tuohon käsitteeseen kuuluu ja mitä ei kuulu?
Lisäksi kysyisin: mitä mielestäsi kuuluu käsitteeseen itsensä hoitaminen ja mitä ei?
Nyt mielipiteitä mutta ei tappelua.
Esimerkiksi: 48 vuotias nainen, joka ei ryppyjä ja normaalia ikääntymistä kavahda, mutta suree sitä että näyttää oikeasti ikäistään vanhemmalta, surulliselta, vihaiselta ja vanhalta juopolta, koska painon vaihteluiden vuoksi iho roikkuu ja silmien alla on todella ankarat pussit(jopa vekit pussien alla). Ihmisellä on terveelliset elämäntavat.
Jos esimerkin mukainen nainen leikkauttaa roikkuluomet tai silmäpussit ja tekee jotain alaspäin valuville suunpielille niin onko niin ettei sitten ole osannut ikääntyä arvokkaasti, vai kuuluuko tuohon käsitteeseen se että ottaa kylmän rauhallisesti vastaan kaikki muutokset, eikä hae mitään hoitoa näihin epäkohtiin?
Kommentit (10)
Mielestäni jokaisen kannattaa pohtia omat arvovalinnat tarkkaan. Silloin voi tehdä perusteltuja valintoja. Näin ei niin paljoa haittaa, jos jonkun muun mielestä ei ole vaikkapa "vanhentunut arvokkaasti". Koskaan ei voi miellyttää kaikkia, joten on parempi olla, jos on sinut itsensä kanssa. Koirat haukkuu, karavaani kulkee. Tämän olen ainakin itse pikkuhiljaa ja kantapään kautta huomannut toimivaksi taktiikaksi edes pikkuisen entistä onnellisemman ja tasapainoisemman elämän löytämiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu minusta se arvokkuus liittyy siihen käyttäytymiseen. Ei anna viidenkympin villityksen mennä överiksi. Esim. jättää perheensä ja kihlautuu omia lapsiaankin nuoremman kanssa.
Kyllä 40-vuotias voi käydä bailaamassa trendipaikoissa. Miksi saman ihmisen pitäisi olla ollut teiniäiti?? En ymmärrä yhteyttä.
Joku yksittäinen kauneusleikkaus on mielestäni ihan ok, kunhan se on kunnolla mietitty.
Mutta jos taustalla on yleistä vanhenemiseen liittyvää ahdistusta, yksittäinen leikkaus ei sitä poista. Tiedän muutaman vanhemman naisen, jotka ovat joutuneet ns. leikkauskierteeseen: kun yksi kohta on "fiksattu", heti on mielessä toinen korjattava kohta. Tuohan on ihan loputon tie, koska epätoivoinen vanhenemista vastaan taistelu on jo etukäteen hävitty.
Miksi pitäisi vanhentua "arvokkaasti"? Jokainen vanhentukoon siten, mikä sopii itselle ja mikä tekee onnelliseksi. Joka sopii toiselle, ei sovi toiselle. Toinen on enemmän mummomainen ja toinen vähemmän, se on rikkaus meille kaikille. Itse haluaisi vanhentua kuten Aira Samulin, säilyttäen uskoni elämään ja haluten vielä 86-vuotiaana kokea kaikkea uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta toisaalta, miksi nelikymppinen ei joskus voisi käydä vaikka tanssimassa yökerhossa/ bilettämässä (eihän se tarkoita, että pitäisi vetää lärvit ja sekaantua 20 v. nuorempiin miehiin)?
t. nelikymppinen, vasta lähempänä kolmeakymmentä äidiksi tullut, joka kyllä käy muutaman kerran vuodessa "bilettämässä"
P.S. Trendipaikkoja kutsutaan trendipaikoiksi siksi, että niitä ei taatusti ole olemassa enää 20 vuoden päästä :-)
[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 11:08"]
surullista on se jos bailaa nelikymppisenä trendipaikoissa, joihin ei 18-vuotiaana päässyt kun oli teiniäiti.
[/quote]
Kauneusleikkaukset ovat ok, jos on tavoitteena säilyä "itsensä näköisenä" eikä muuttaa radikaalisti ulkonäköään vanhoilla päivillään. Onhan näitä surullisia esimerkkejä. Ja pukeutuminen vartalon, ei iän mukaan - on täysin ok pukeutua nuorekkaasti, jos kroppa sen sallii, mutta kaikki eivät valitettavasti tunnista iän mukanaan tuomia muutoksia. Tervettä itsekriittisyyttä pitäisi olla mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä oli aiemmin sellainen ketju,jossa joku hehkutti kasvojen kohotukseen menoa,ja luomileikkausta. Aika paljon negatiivisiakin palautteita asiaan tuli tyyliin: etkö osaa vanheta arvokkaasti yms.
Aika paljon siltä kannalta pohdin tätä asiaa, että onko se jokin itseisarvo,että ei kajoa naamaansa tai kroppaansa vaikka siinä olisi mitä. Pitääkö kaikki tosiaan ottaa vastaan nurisematta ja panematta hanttiin luontoäidille.
Onhan se vähän kajoamista sekin että värjätään harmaat piiloon, meikillä peittäminenkin on.
Mutta luetaanko nämä edellämainitut sitten vain itsestään huolehtimiseksi? No entä jos ei värjää harmaita hiuksia ja kulje trendikkäässä lyhyessä kiharassa kuten "5kymppisen kuuluu" ja meikkaa jotta iho näyttäisi tasaisemmalta ym- antaako silloin vaikutelman ettei "huolehdi itsestään", onko silloin jotenkin vinksahtanut tai luovuttanut?
Mitä oikeastaan "kuuluu" tai "pitäisi" tehdä mitä taas ei jotta olisi "yhteiskuntakelpoinen" viiskymppinen tai vaikka nelikymppinen?
Itsekään en muuten pidä fiksuna aikuisen(40-50v) käyttäytymisenä epätoivoisen näköistä riehumista bilepaikoissa. Varsinkaan samanlaisissa kamppeissa kuin 20v. Hillitty juhlinta on eriasia.
ap
Mikä pakko kenekään on arvokkaasti ikääntyä? Itse olen jo 50+ ja ajattelen enemmän omaa hyvinvointiani kuin muiden vaatimuksia. Olen ollut kasvoiltani ruma koko ikäni, joten silmäpussit, vekit ja kalkkunankaula eivät vaikuta ihmisarvooni tai omanarvontuntooni sitä eikä tätä. Mutta jos joku toinen haluaa itsensä leikkauttaa, ei hänen arvonsa siitä laske.
Itsensä hoitamiseen kuuluvat ikääntyvällä naisella minusta pysytteleminen normaalipainoisena, päivittäinen liikunta, säännölliset kampaajakäynnit, kasvojen ihon hoito ja kevyt meikki, ihokarvojen ajelu kasvoista, kainaloista ja kesäaikaan sääristä eikä sitten paljon muuta. Bikinirajat ym. puutarhanhoito oman maun mukaan. Kesällä voi käyttää itseruskettavaa voidetta säärissä. Tällä pärjää alalla, jossa ulkonäköön kiinnitetään huomiota. Useimmat eivät tee näinkään paljon - eikä tarvitsekaan.
surullista on se jos bailaa nelikymppisenä trendipaikoissa, joihin ei 18-vuotiaana päässyt kun oli teiniäiti.