Minkä koit imettämisessä vaikeimmaksi?

Se, että vauva imi niin heikosti.

Vauvan imuote oli huono, minulla niin isot rinnat, että olisin tarvinnut pari ylimääräistä kättä, nänni lyhyt ja leveä sekä sisäänpäin vetäytyvä. Perse revennyt ja monen tunnin istuminen oli tuskaa monta viikkoa. Stressin, mielialan ja kivun takia maidon tulo hidastui ja lopulta lopetin oman mielenterveyteni takia imetyksen 1kk iässä lopullisesti.

Miksi kysyt?

Minulla vaikeinta oli se, ettei tullut maitoa ja vauvan paino ei noussut tarpeeksi. Lisämaitoa annoin synnäriltä asti ja kotona ekat 3 vkoa, sitten vasta alkoi oma tuotanto toimia ja päästiin lisämaidoista eroon. Eli alku oli raskasta, kun ei ollut tietoa onnistuuko ollenkaan.

ettei tullut maitoa

Rintaraivarit, eli se kun tempperamenttinen vauva ei suostu imemään ja karjuu kun teuraalla olisi... Siihen loppui n. 4kk iässä.

Nyt lapsi jo 15 ja oikein hyvin on kasvanut terve tyttö :) tempperamenttia toki löytyy edelleen.

Sitovuus oli vaikeinta. Pumppaaminen oli niin työlästä, että todella vähän tuli oltua vauvasta erossa. Korviketta en halunnut antaa.

Toinen vaikea asia oli imetyksen lopettaminen. Lapsi oli silloin 1 v 1 kk ja tosi kova tissitakiainen. Lopetin, kun en vain enää jaksanut. Ja onneksi lopetin, sillä elämä helpottui huomattavasti (yöunet, isän osallistuminen)!

[quote author="Vierailija" time="21.02.2013 klo 17:03"]

Miksi kysyt?

Minulla vaikeinta oli se, ettei tullut maitoa ja vauvan paino ei noussut tarpeeksi. Lisämaitoa annoin synnäriltä asti ja kotona ekat 3 vkoa, sitten vasta alkoi oma tuotanto toimia ja päästiin lisämaidoista eroon. Eli alku oli raskasta, kun ei ollut tietoa onnistuuko ollenkaan.

[/quote]

Kysyn, koska haluan tietää mitä saattaa olla luvassa.

-ap

Lopettaminen. Olisin halunnut lopettaa aiemmin kuin kykenin vieroittamaan lapsen iltatissiltä.

Onnistuneessa imetyksessäni vaikeinta oli sen sitovuus: vauva ei huolinut pulloa, joten en voinut olla poissa kuin parin tunnin pätkiä ensimmäisen puolen vuoden aikana. Eikä mies voinut hoitaa yöherätyksiäkään. Hampaiden tulo oli myös hankalaa, poika puri aika kipeästi, etenkin lähempänä vuoden ikää hänestä taisi olla jo hauskaa, kun hän puraisi ja säpsähdin! Imetin kainalot hikisenä odottaen, että koska puraistaan, eikä maito ottanut heruakseen. Imetys loppuikin, kun poika oli runsaan vuoden ikäinen, juuri tuon puremisen takia. Kokonaisuutena ottaen imettäminen oli kuitenkin pääasiassa positiivinen kokemus.

Toisessa imetyksessä vaikeinta oli sen epäonnistuminen, yritin imettää keskosta eikä se koskaan ottanut sujuakseen ja lopullisesti luovutin, kun vauva oli 3kk.

Yötissistä vieroittaminen. Muuten kaikki sujui kuin tanssi kahden lapsen kanssa. Imuote löytyi heti molemmilla, ei rintatulehduksia. Kasvoivat hyvää tahtia jne. AIna ei ole ongelmia :)

Ensimmäiset kaksi viikkoa oli nännit tosi kipeät ja verillä. Imuote tarkistettiin monta kertaa sairaalassa ja kerran neuvolassa ja ihan oikea oli.

Myöhemmin koin inhottavana julkisilla paikoilla käymisen, koska olin kuullut niin paljon haukkumista julkisesta imettämisestä. Lähes jokainen lastenhoitohuone on todella ällöttävässä kunnossa, joten ei innostanut imettää niissä. En halunnut antaa korvietta ja pumpattu maito vaikeata pitä kylmänä pullossa tunteja kesä helteellä.

ensin sen että vauva nukahti rinnalle jatkuvasti, ja heräsi sitten hetken päästä nälkäisenä ja kiukkuisena. imettämiseen meni parikin tuntia, että vauva oli saanut syötyä itsensä tyytyväiseksi. sitten tuli rintaraivarit ja pulloraivarit..  vauva huusi nälkäänsä korkealta ja kovaa, eikä voinut kiukultaan syödä. maitoakin varmaan tuli jotenkin väärällä tavalla, mikä lisäsi huutoa. meni pari tuntia sitten siihen, että sai vauvan rauhoittumaan niin että syöminen onnistuu. se oli todella rasittavaa aikaa. suurin osa päivästä meni huutavan vauvan hyssyttelyyn. 

Vaikeinta imetyksen alkuvaiheen kivuliaisuus (meni kyllä nopeasti ohi) ja tuo imetys muualla kuin kotona. Ja tämä siis kaikkien kolmen lapsen kohdalla :)

Mutta plussaa niin paljon, että suosittelen kaikkia sinnikkäästi yrittämään imetystä, vaikka alkuun olisikin hankaluuksia. Se on jotenkin alkukantaisen ihanaa se symbioosi pienen vauvan ja äidin välillä. Ja imetys on niin helppoa; maito aina mukana, sopivanlämpöistä, ei pullojen pesua.

Ja minä siis olin ennen lastensaantia hyvin epäileväinen imetystä kohtaan. En pitänyt erityisen tärkeänä, melkeinpä ajattelin epämiellyttäväksi ja ällöttäväksi.. Onneksi hyvä ystäväni kannusti yrittämään ennen kuin lähdin synnyttämään esikoista, kehotti pyytämään laitoksella apua imetykseen ellei se ala sujua.

vihaan imettämistä. vaikeinta siinä oli löytää semmoisia vaatteita, millä olisi helppo imettää. Ja se kun piti olla sitten monta paitaa päällekkäin, koska kunnollisia imetyliivejä ei tehdä. Niinpä minulla oli jatkuvasti kuuma ja tissit ihan hiestä märät.

Kipu, ja se että nännistä tuli verta maidon sekaan, en haluais juottaa omaa vertanikin lapselle. Ei se maitokaan sitten kovin pitkälle riittänyt, mutta jonkin aikaa, ja mielestäni ihan tarpeeksi.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2013 klo 17:30"]

Vaikeinta imetyksen alkuvaiheen kivuliaisuus (meni kyllä nopeasti ohi) ja tuo imetys muualla kuin kotona. Ja tämä siis kaikkien kolmen lapsen kohdalla :)

Mutta plussaa niin paljon, että suosittelen kaikkia sinnikkäästi yrittämään imetystä, vaikka alkuun olisikin hankaluuksia. Se on jotenkin alkukantaisen ihanaa se symbioosi pienen vauvan ja äidin välillä. Ja imetys on niin helppoa; maito aina mukana, sopivanlämpöistä, ei pullojen pesua.

Ja minä siis olin ennen lastensaantia hyvin epäileväinen imetystä kohtaan. En pitänyt erityisen tärkeänä, melkeinpä ajattelin epämiellyttäväksi ja ällöttäväksi.. Onneksi hyvä ystäväni kannusti yrittämään ennen kuin lähdin synnyttämään esikoista, kehotti pyytämään laitoksella apua imetykseen ellei se ala sujua.

[/quote]

Mikä ihmeen symbioosi?

alku oli raskas, eka kuukausi vauva oli rinnalla lähes koko ajan ja öisinkin herätti tunnin välein. Minulla oli huomi että riittääkö maito, mutta neuvolassa vakuuttivat että hyvin kasvaa.

Sitten myöhemmin oikeastaan vain sitovuus, kunnes alkoi syömään kiinteitä ja juomaan nokkamukista, pullo ei kelvannut koskaan.

Lopuksi yövierotus 10kk iässä teki tiukkaa, vierottaa ei muuten tarvinnutkaan lapsi itse lopetti n 1v 5kk iässä (toki vähentelin imetyskertoja, mutta mitään vääntöä tai kieltämistä ei ollut)

Mukavaa oli imettää!

imetysliiveistä tuskailleelle, kokeilitko ihan alusvaatekauppojen liivejä myyjän opastuksella? minä löysin sieltä tosi hyviä, vaikka imetysaikainen kokoni oli haasteellinen 75 H

imetys sujui ongelmitta ja maitoa tuli juuri sopivasti. Minusta ongelmallisinta on se, että ei oikein pääse mihinkään ilman vauvaa. Tai jos haluaa mennä, pitää kattoa kellosta aikaa, että ehtii taas takaisin imettämään. Toki maitoa voi pumpatakin, mutta ei minulla ainakaan aikaa siihen enää ollut. 

Sen, kun esikoisella oli tissiraivarikausi, ja piti keksiä kaikki temput, että sai imetettyä. Se pari viikkoa oli hankalaa. Muuten imetys on kyllä maailman paras keksintö, aina on lapsella eväät mukana, puhtaana ja sopivan lämpimänä, eikä yölläkään tarvitse nousta. Imetin molempia lapsiani 13 kk.