Minkä koit imettämisessä vaikeimmaksi?

Maito tuli suihkuamalla. Liivejä ei meinannut saada edes tilaamalla (70J) erikoisliikkeestä. Olivat sitten niin kalliit, että pystyi ostamaan vain yhdet.

Imetys oli KIVULIASTA. Nännit verillä, todella tuskallista, vaikka oli rintakumit ja liukkaria. Auauau. Lisäksi maidon heruminen imetysken jälkeen tuntui kuin olisi nokkosialla poltettu rintojen sisältä. Yöt makasin kuumavesipussit rinnoissa, se turrutti kipua hiukan. En saanut nukuttua.

Kaksi rintatulehdusta ja lisäksi jatkuvasti yhdestä kohtaa joku tiehyt tukossa.

Onneksi lapsi lopetti imemisen neljän kuukauden vanhana...

Kausittain se tuntui väsyttävältä. Pikkuvauva-aikana ne iltamaratonit, kun 4-6 tuntia käytännössä putkeen sai imettää. Yösyötöt oli minulle ok, kun nukuin vauvan vieressä ja pystyin helposti nukahtamaan niiden jälkeen. Sitten ajoittainen pureminen, auts! Ja tappelu taaperon kanssa, joka ei meinannut maltaa syödä muuta ruokaa, tissiä vaan olisi ottanut mutta kun ei se siinä vaiheessa enää pelkästään riittänyt. Kolmen vuoden kohdalla koin raskaaksi tajuta, ettei tämä lopu vieläkään vuoden sisällä. Kun tyttö täytti neljä, oli jo selvästi nähtävillä että ollaan loppusuoralla ja se kannusti jatkamaan. Reilun puolen vuoden päästä se sitten loppui ja tuntui aivan mahtavalta, kun oli saanut elämässään edes yhden asian hoidettua loppuun saakka. Mukavat ja lämpimät muistot jäivät meille molemmille.

Miehen tuki on tärkeä juttu. Välillä voi tulla vaikeita paikkoja ja silloin tarvitaan miestä, joka tukee imetystä eikä yritä sabotoida sitä.