Lue keskustelun säännöt.
3-vuotias ei suostu syömään itse, mikä avuksi?
21.02.2013 |
Meidän kohta 3-vuotias ei suostu juuri koskaan syömään itse. Aina pitää syöttää. On muutenkin kovin huono syömään, ei varmaan söisi mitään koskaan jos saisi itse päättää. Osaa kyllä lusikkaa käyttää oikein sujuvasti, jos on esimerkiksi jotain hyvää lusikoitavaa jälkiruokaa, mutta tavallista ruokaa ei syö. Saattaa aterian aluksi hyvänä päivänä ottaa 1-2 lusikallista itse, mutta sitten pitää taas syöttää loput. On koitettu kaikki mahdolliset keinot, uhkailu, lahjonta, kiristys :) , mutta mikään ei tunnu auttavan. Istuu vaan eikä edes koske lusikkaan.
Onko kenelläkään muulla ollut samaa ongelmaa? Sanokaa nyt mulle että kyllä se vielä kiinnostuu siitä syömisestä!
Kommentit (29)
Meillä syödään aamupala herätessä, noin klo 8 aikaan. Lounas on joskus 12-12.30. Sitten päikkärit ja välipalaa ehkä vasta 16 aikaan. Syö aika pieniä määriä ja annokset ei todellakaan ole isoja. Joskus saattaa olla tunteja syömättä mitään, esim lounaan jälkeen voi olla että seuraavan kerrran suostuu jotain syömään vasta 18 aikoihin. Välillä pitää lähes pakottaa syömään, kun näkee että lapsi jo lähes tärisee kun ei ole syönyt tarpeeksi... Joten ei ole kyllä liian tiheistä ruokailuista tai isoista annoksista kyse. Meillä ei myöskään napostella mitään ruokailujen väleillä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhmaa? Jos kerran hyväskät menee lusikalla ja ruoka ei, niin pelkkää temppuilua. Rajat käyttöön ja temppuilusta muksu pois pöydästä. Ja kolmivuotiasta ei todellakaan tarvitse syöttää. Oppinut vaan liian hyvälle palvelulle.
Lopetat vain syöttämisen. Simply. Kyllä se syö kun tarpeeksi nälkä tulee. Ihan turha väittää muuta.
Voisiko olla vaan jotain uhmaa tai muuta läheisyydenkaipuuta, että haluaa olla hoivattava vauva? Mitä jos kokeilisi pari päivää tiukkana sitä, että sanoo, että syö itse tai ole syömättä?
Pistät nakinpaloja lautaselle ja pari ranskalaista. Ne maistuu kaikille. Odotat mitä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat kaikki sympatiani, mutta neuvoa en osaa... Meillä sama tilanne ja lapsi tulee tänä vuonna jo 4v. Vauvasta asti syöminen ollut vaikeaa. (paitsi imetys) 6kk ikäisenä tehtiin suolistoon tähystyskin, kun oli ummetus niin paha yms vaivaa. Luulen että omalla lapsellani on maitoallergia ja kärsii vatsavaivoista,mutta varmuutta asiaan ei ole. Epäilen hänen siksi syövän niin huonosti.
Itse olen ratkaissut asian niin ettå silloin kun on pakko saada lapsi syömään (ollaan esim lähdössä jonnekin) syötän, muuten syö itse mitä syö... Esim tänään syönyt aamupalalla 2lusikallista puuroa, välipalaksi jogurtin (150g) ja ruoka-aikana 2-3haarukallista muusia ja hiukan lihaa. juonut vettä..siinäpä ne..
Ei se nälkään kuole, lopeta se syöttäminen. Kunhan temppuilee. Näytä sille, kuka teillä johtaa ja poista pöydästä, jollei tietyn ajan kuluessa ole itse lusikkaan tarttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.02.2013 klo 15:12"]
Uhmaa? Jos kerran hyväskät menee lusikalla ja ruoka ei, niin pelkkää temppuilua. Rajat käyttöön ja temppuilusta muksu pois pöydästä. Ja kolmivuotiasta ei todellakaan tarvitse syöttää. Oppinut vaan liian hyvälle palvelulle.
[/quote]
Uhmaa tuolla lapsella tosiaankin on, mutta ei tuo syöminen ole koskaan onnistunut. Joka ruokailu on sitä, että ensimmäinen puoli tuntia menee siihen, että koitan saada sen itse syömään. Sitten se saattaa sen pari lusikkaa ottaa itse. Ei se ruokailutilanteessa mitään kiukuttele, istuu vaan eikä tee mitään vaikka sille mitä sanois. Joskus on koitettu pöydästä poistamistakin tuloksetta. Jäähyllekin joskus laitoin, lupasin että saa tulla pois kun lupaa syödä itse. Siihen aina sanoo, että mää syön, mutta sitten kun palaa pöytään, sama meno jatkuu. Jos tunnin aikana on syönyt sen 2 lusikallista, kyllä mä sitten vaan syötän sitä että sais edes jotain ravintoa sisuksiinsa. En nyt kaipaa mitään syyllistämistä tässä, vaan muiden kokemuksia ja vinkkejä vastaavista tilanteista.
-ap
Pakko kai sitä on sitten vaan annettava lapsen olla nälässä ja lopetettava syöttäminen. Ehkä se joskus oppii.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihinnkähän mun vastaus katosi?? Eli katat annoksen siinä kuin muillekin ja pyydät syömään. Jos ei syö viet ruuan pois. Jonain päivänä kelpaa. Lapsi ei saa pompottaa!!
[quote author="Vierailija" time="21.02.2013 klo 15:20"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2013 klo 15:12"]
Uhmaa? Jos kerran hyväskät menee lusikalla ja ruoka ei, niin pelkkää temppuilua. Rajat käyttöön ja temppuilusta muksu pois pöydästä. Ja kolmivuotiasta ei todellakaan tarvitse syöttää. Oppinut vaan liian hyvälle palvelulle.
[/quote]
Uhmaa tuolla lapsella tosiaankin on, mutta ei tuo syöminen ole koskaan onnistunut. Joka ruokailu on sitä, että ensimmäinen puoli tuntia menee siihen, että koitan saada sen itse syömään. Sitten se saattaa sen pari lusikkaa ottaa itse. Ei se ruokailutilanteessa mitään kiukuttele, istuu vaan eikä tee mitään vaikka sille mitä sanois. Joskus on koitettu pöydästä poistamistakin tuloksetta. Jäähyllekin joskus laitoin, lupasin että saa tulla pois kun lupaa syödä itse. Siihen aina sanoo, että mää syön, mutta sitten kun palaa pöytään, sama meno jatkuu. Jos tunnin aikana on syönyt sen 2 lusikallista, kyllä mä sitten vaan syötän sitä että sais edes jotain ravintoa sisuksiinsa. En nyt kaipaa mitään syyllistämistä tässä, vaan muiden kokemuksia ja vinkkejä vastaavista tilanteista.
-ap
[/quote]
Metsään menee jo siinä, kun ekat puoli tuntia maanittelet syömään. Ekassa viestissä sanoit, että jälkkärit menee lusikalla joten osaa kyllä halutessaan syödä. Muksulle ruoka eteen ja puolen tunnin päästä pois pöydästä, jos ei rupea lusikka heilumaan. Nyt on oppinut, että kun tarpeeksi odottelee niin äippä syöttää. Ja miksi kysyt neuvoja, jos otat kaikki muut kuin päänsilittelyt syylistämisenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 6 jatkaa: Tai syö itse oikein antaumuksella jotain tosi herkullista ruokaa lapsen edessä, hymistele ja nautiskele siitä oikein härskisti ja sano, että "hmmmmm, onpa hyvää, maistuis varmaan sullekin, vaan annankohan tätä sulle ollenkaan..." Pistä se kerjäämään, että "anna minullekin... annaaaaa!" niin että suorastaan repii sen kädestäsi. Jostain syystä toimii ainakin meidän nirsoilevan pikkutaaperon kohdalla. Muiden lautasella ja kädessä oleva ruoka kiinnostaa usein enemmän kuin omalla lautasella oleva. Meilläkin syöttäminen ollut aika negatiivista suorittamista välillä, mutta olen yrittänyt relata siinä asiassa ja tehdä syömistilanteista vähän myönteisempiä ja yrittänyt luopua tavoitteista, että miten paljon pitäisi syödä. Jos syö vaan sen lusikallisen tai pari, niin se oli sitten siinä. Lapsikin ahdistuu, jos minä tuijotan vihaisesti ja painostan syömään ja sen pitäisi tapahtua vielä minun valitsemallani tyylillä. Tällä hetkellä mennään jopa niin rennosti, että laitan johonkin lattialle nurkkaan vaan ruokakupin ja odotan, että menee itse syömään, jos kiinnostaa. Joskus siihen menee puoli tuntia tai tuntikin ja käy noukkimassa sieltä välillä suupaloja. Itse keskityn sillä aikaa vaikka av-palstan lukemiseen tietokoneella. ;) Ihan turha istua puolta tuntia syöttämässä vastahakoista lasta.
Ollaanpa täällä nyt kärkkäällä päällä. En minä pidä KAIKKIA viestejä täällä syyllistämisenä. Ja ihan asiallisesti olen mielestäni viestejänne kommentoinut. Ja johan tuolla totesin, että niin kai se on tehtävä, että olkoon syömättä sitten jos ei itse syö. Eikös se jo kerro siitä, että olen ottanut neuvonne kuuleviin korviini :) ? Todennäköisesti omalla toiminnallani olen tilanteen aiheuttanut, en ole sitä missään vaiheessa kieltänyt.
Joten rauhoitutaanpa hiukan.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan johtaa syömishäiriöön. Kyllä lapsi syö jos sillä on nälkä.
Olisiko teillä tuttavapiirissä samanikäisiä lapsia? Jos on, niin kutsu heitä kylään ja kun istutte pöydän ääreen kahvittelemaan tai ruokailemaan, niin lapsi näkee, että toisetkin syövät itse ja kenties tahtoo itsekin näyttää osaavansa.
laita se päivähoitoon tai muuhun lapsiryhmään, taatusti syö.
Lapsi on oppinut saamaan huomiota temppuilulla pöydässä, ruokapöydässä keskity sinä omaan ruokaasi äläkä siihen mitä lapsi tekee tai ei tee. mitä vähemmälle huomiolle lapsi jää sen parempi. Tarkoitus olisi että lapsi oppis syömään nälkäänsä, ei sen takia että tuputetaan.
Meillä oli esikoisen kanssa samaa....niin kauan kunnes nuorempi lapsista 1 vuotias alkoi syömään itse eli noin 3 vuotiaaksi oli paljonlti syömisessä autettava. Monesti itse jälkikäteen mietin syötinkö niin reippaasti ruuat suuhun 1-vuoden molemmin puolin, ettei sellaista minä itse syön vaihetta tullut....Toisen lapsen kohdalla päätin ajoissa antaa lapselle mahdollisuuden itse syödä/sotkea ja hän alkoikin syömään vuoden iässä käytännössä kaikki itse. Myös opin olemaan enemmän stressaamatta syömisestä. Tsemppiä sinulle. Varmaan olisi paras ottaa linja ettei auta ja positiivinen vire syömistilanteisiin. Meillä oli välillä esim minuuttikello apuna niin, että säädettiin kelloon aika milloin pitää olla ruoka syötynä ja jos ei ollut ruokailu loppui siihen.
Meillä oli esikoisen kanssa samaa....niin kauan kunnes nuorempi lapsista 1 vuotias alkoi syömään itse eli noin 3 vuotiaaksi oli paljonlti syömisessä autettava. Monesti itse jälkikäteen mietin syötinkö niin reippaasti ruuat suuhun 1-vuoden molemmin puolin, ettei sellaista minä itse syön vaihetta tullut....Toisen lapsen kohdalla päätin ajoissa antaa lapselle mahdollisuuden itse syödä/sotkea ja hän alkoikin syömään vuoden iässä käytännössä kaikki itse. Myös opin olemaan enemmän stressaamatta syömisestä. Tsemppiä sinulle. Varmaan olisi paras ottaa linja ettei auta ja positiivinen vire syömistilanteisiin. Meillä oli välillä esim minuuttikello apuna niin, että säädettiin kelloon aika milloin pitää olla ruoka syötynä ja jos ei ollut ruokailu loppui siihen.
Nälkä?
Liian suuret annokset ja liian usein ruoka-aika, sillä ei vain ole nälkä eikä siksi syö.