Lue keskustelun säännöt.
3-vuotias ei suostu syömään itse, mikä avuksi?
21.02.2013 |
Meidän kohta 3-vuotias ei suostu juuri koskaan syömään itse. Aina pitää syöttää. On muutenkin kovin huono syömään, ei varmaan söisi mitään koskaan jos saisi itse päättää. Osaa kyllä lusikkaa käyttää oikein sujuvasti, jos on esimerkiksi jotain hyvää lusikoitavaa jälkiruokaa, mutta tavallista ruokaa ei syö. Saattaa aterian aluksi hyvänä päivänä ottaa 1-2 lusikallista itse, mutta sitten pitää taas syöttää loput. On koitettu kaikki mahdolliset keinot, uhkailu, lahjonta, kiristys :) , mutta mikään ei tunnu auttavan. Istuu vaan eikä edes koske lusikkaan.
Onko kenelläkään muulla ollut samaa ongelmaa? Sanokaa nyt mulle että kyllä se vielä kiinnostuu siitä syömisestä!
Kommentit (29)
[quote author="Vierailija" time="21.02.2013 klo 15:17"]Pistät nakinpaloja lautaselle ja pari ranskalaista. Ne maistuu kaikille. Odotat mitä tapahtuu.
[/quote] ei kaikki syö !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna lapsen valita aamiainen ja syö mitä syö, määritä aika esim. puoli tuntia jonka ajan aamiainen on pöydässä tarjolla ja sitten nostat ruoan pois, tosin varoitat etukäteen pari kertaa ennen kuin tyhjäät pöydän. Lounas aikaan pyydät lapsen syömään, voit aikaistaa lounasta jos lapsi ei syönyt aamiaista. Taas määrität ajan kauanko ruoka tarjolla, lapsi syö jos syö, taas varoitukset ennen pöydän tyhjäystä. Muutaman tunnin päästä voit tarjota välipalaksi hedelmää. Päivällisellä pyydät pöytään ja syö jos syö. Aikaista iltapalaa jos päivällinen ei maistu ja tarjoa jotain ruokaisampaa esim. puuroa tms. ja jos ei vieläkään syö itse niin auta iltapalassa jottei yö mene pilalle. Huomioi kuinka paljon lapsi juo päivän aikana koska maidolla on helppo täyttää vatsa eikä nälkää tule, siksipä vois ensin maistaa ruokaa ennenkuin saa maitoa. Kärsivällisyyttä ja aikaa vaatii riippuen lapsen tempperamentista päivistä viikkoihin mutta lopussa kiitos seisoo:-) Ja ruoan äärellä ei oo kukaan nälkään kuollu.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2013 klo 15:20"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2013 klo 15:12"]
Uhmaa? Jos kerran hyväskät menee lusikalla ja ruoka ei, niin pelkkää temppuilua. Rajat käyttöön ja temppuilusta muksu pois pöydästä. Ja kolmivuotiasta ei todellakaan tarvitse syöttää. Oppinut vaan liian hyvälle palvelulle.
[/quote]
Uhmaa tuolla lapsella tosiaankin on, mutta ei tuo syöminen ole koskaan onnistunut. Joka ruokailu on sitä, että ensimmäinen puoli tuntia menee siihen, että koitan saada sen itse syömään. Sitten se saattaa sen pari lusikkaa ottaa itse. Ei se ruokailutilanteessa mitään kiukuttele, istuu vaan eikä tee mitään vaikka sille mitä sanois. Joskus on koitettu pöydästä poistamistakin tuloksetta. Jäähyllekin joskus laitoin, lupasin että saa tulla pois kun lupaa syödä itse. Siihen aina sanoo, että mää syön, mutta sitten kun palaa pöytään, sama meno jatkuu. Jos tunnin aikana on syönyt sen 2 lusikallista, kyllä mä sitten vaan syötän sitä että sais edes jotain ravintoa sisuksiinsa. En nyt kaipaa mitään syyllistämistä tässä, vaan muiden kokemuksia ja vinkkejä vastaavista tilanteista.
-ap
[/quote]
Istutte koko perhe yhdessä aterialle. Kaikki syövät itse, myös lapsi. Jollei lapsi ala syömään n. puolen tunnin kuluessa, korjaat ruuat pois. Ateriaan kuuluu lasillinen maitoa. Toisen lasillisen saa jos ruoka maistuu. Pienen leivän saa jos syö ruokaa edes vähän. Mutta huolehdi siitä, ettei lapsi täytä mahaansa maidolla ja leivällä. Muista säännölliset ateria-ajat, selvät rajat eikä mitään herkkuja jos ei oikea ruoka kelpaa! Varaudu siihen että lapsi lähes paastoaa pari päivää. Eiköhän se nälkäkin ennenpitkää sieltä ilmaannu ja ala lusikka heilumaan :)
No jotain siihen suuntaankin minä ehdottaisin, että turhat maanittelut ja sirkusnumerot pois. Kun syödään, niin syödään, mutta yritä tehdä ilmapiiristä muuten rento. Mutta se on pötypuhetta, että jos lapsi ei jollain ruoka-ajalla syö, niin kyllä ilosta kiljuen syö seuraavalla. Meillä oltiin siinä vaiheessa niin sekopäisiä nälästä ja väsystä, ettei todellakaan syöty innokkaasti. Enemmänkin oli lapsella vaan yököttävä olo. Koeta harjoituttaa lapsen lempiruoilla (jos ei ole kaikki superepäterveellisiä), niin pääsee homma vauhtiin. Älä missään nimessä tee ruokapöydästä taisteluareenaa eli minusta se syöttäminenkin on pienempi paha kuin joku hemmetin syömishäiriö ahdistavan ilmapiirin seurauksena.
Ruuasta tai syömisestä ei puhuta ruokapöydässä, silloin jutustellaan muuta, älä painosta, tuputa, kehota yms.
Älä syötä. Tarjoa syömistä useammin, kun on kauan syömättä elimistö menee ketoosiin tms. Tilaan jolloin ei enään edes halua syödä, nälkä menee ohi, eikä maistu.
Syömisestä ei pidä kehua, eikä syömättömyydestä moittia.
Näillä neuvoilla omani alkoi syömään samassa iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vinkkinä vielä muistakaa ulkoilla ennen ruokaa, kylmästä ulkoa kun tulee ja on makaroonilaatikko valmis uunista niin maistuu paremmin.
Ruoka nokan eteen etkä puhu yhtään mitään. Et ees kato sinnepäin. Syö mitä syö. Seuraavan kerran ruoka taas eteen kun on ruoka aika ja sama toistuu....ei mitään jälkkäreitä eikä herkkuja ennen ku ruokaa menee. Loppuu tenavan pomotus kun et anna periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi olis olla tekemättä siitä numeroa. Sanot kerran että syö nyt. Kumpi siinä on johdon päällä siinä tilanteessa, sinä vai hän? Odottaa palvelua ja tietää että kohta äiti syöttää mua. Salettiin syö viikon jälkeen itse kun lopetat kaikki maanittelut.
Meillä oli esikoisen kanssa samaa....niin kauan kunnes nuorempi lapsista 1 vuotias alkoi syömään itse eli noin 3 vuotiaaksi oli paljonlti syömisessä autettava. Monesti itse jälkikäteen mietin syötinkö niin reippaasti ruuat suuhun 1-vuoden molemmin puolin, ettei sellaista minä itse syön vaihetta tullut....Toisen lapsen kohdalla päätin ajoissa antaa lapselle mahdollisuuden itse syödä/sotkea ja hän alkoikin syömään vuoden iässä käytännössä kaikki itse. Myös opin olemaan enemmän stressaamatta syömisestä. Tsemppiä sinulle. Varmaan olisi paras ottaa linja ettei auta ja positiivinen vire syömistilanteisiin. Meillä oli välillä esim minuuttikello apuna niin, että säädettiin kelloon aika milloin pitää olla ruoka syötynä ja jos ei ollut ruokailu loppui siihen.