Lue keskustelun säännöt.
Tytön poikakaverin vanhemmat ostivat nuorelleen opiskelukämpän
04.06.2013 |
Nuoret tuoreita ylioppilaita ja lähdössä opiskelemaan. Nyt pojan vanhemmat ostivat pojalle Helsingistä yksiön, koska sinne on haku päällä. Tekivät aika selväksi, että yksiö on vain pojalle, vaikka olivat suunnitelleet muuttavansa yhdessä. Kun nyt ensin saisivat edes opiskelupaikat!
Kommentit (27)
Olisiko mukava maksaa vuokraa anopille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko tässä joku ongelma vai mikä aloituksen tarkoitus oli? Ainoa ongelma mikä tuossa saattaisi olla, on että minulle ainakin olisi tullut lukion jälkeen paineita saada opiskelupaikka, jos vanhemmat olisivat sitä varten ostaneet asunnon ennen kuin opiskelupaikkaa vielä edes on kyseiseltä paikkakunnalta. Mutta tosiaan saahan sen sitten vuokrattua jollekin helposti.
Minä en muuttanut poikaystäväni kanssa yhteen lukion jälkeen vaan ensin omilleni. Sitten muutettiin myöhemmin yhteen, liian aikaisin ja vääristä syistä kyllä näin jälkeenpäin ajateltuna.
Kyllä jossain vaiheessa elämää on tärkeää asua yksinkin jonkun aikaa. Ja paljon olen oppinut myös niistä aikuiselämän vuosistani jolloin olen ollut sinkku. Itsenäisemmäksi.
SEhän riippuu missä kunnassa asut. Jostain perähikiältä voi saada asunnon 55.000 ja jossain normi perheasunto maksaa 330 000
Yksiön yhtiövastike voi olla Kalliossa vaan 120 eu . Miksi tyttö maksaisi vuokraa koska ei ole vuokralainen. Jakavat sen yhtiövastikkeen puoleksi. Oisko niin että tyttö ei oo mieleinen miniän tekele. Noin niinku yleisesti ajatellen.
Siinähän voi käydä niin että tyttö jättää pojan ellei pääse samaan kämppään. Poika jo täysi-ikäinen niin hänellä oikeus tehdä niinku haluaa. Eriasia jos on ehto että TÄYTYY asua yksin. Aika kummallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tosiaan järkevää asua itsenäisesti ainakin jonkin aikaa lapsuudenkodin jälkeen.
Tunnen monta jopa nelikymppistä jotka vieläkin ovat jotenkin avuttomia/epäitsenäisiä ja pulassa jos kumppani joutuu vaikka työmatkalle, sairaalaan tms. pitkäksi aikaa. Eivät ole koskaan pyörittäneen yksin taloutta, eivätkä sitä vieläkään hallitse.
Mikä tässä on ihmeellistä? Mä en ikinä toivoisi pojalleni tai tytölleni että kotoa muutetaan jonkun kanssa yhteen. Ei, ensin opitaan pärjäämään yksin ja olemaan itsenäinen. Sitten leikitään taas kotia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, kyllä tyttärellesikin paikka löytyy. Jos siis löytyy opiskelupaikka. Toisaalta ymmärrän pojan vanhempia, vaikka seurustelukumppani tuokin tasapainoa elämään. Ja eivätköhän nuoret tee miten parhaaksi näkevät. Mutta nyt ei tosiaankaan kannata laskea sen varaan, että asuinpaikka on selvä. Seurustelutkin kun loppuvat usein niin äkisti.
Hyvä pojalle! Ja hyvä tyttärellesi, saa opetella vähän itsenäisyyttä ennen aikuisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä. Itse asuin 2vuotta nuorempana yksin ja muutin sitten miehen kanssa yhteen, joka tuli suoraan äidin lihapatojen äärestä. Suhde oli aivvan mahdoton; mies istui odottamassa ruokaa, tavarat jäivät minne putosivat kädestä, imuria ei osannut käyttää eikä tiskikonetta, pyykit jätti pestäviksi, odotti että ostan hänelle ruuat jnejnejne. Jso jotain yritti kotitöistä vihjailla, ei mitään vastetta, pikemminkin kiukuttelua. Eipä raukka tiennyt että millaista on asua yksin.
Sitten tapasin elämäni miehen, joka on asunut useita vuosia yksin ja avoliitossakin, todella tekee kotitöitä ja jopa enemmän kuin minä. Kotityöt menee tasan ja välit eivät turhaan kiristy siitä että yksin pitäisi hommat tehdä. Mies osaa myöskin pestä pyykit, tiskata, laittaa ruokaa ja käydä kaupassa. Tietää mitä eläminen on: kaikki maksaa ja mikään ei tule itsestään.
Toivottavasti opiskelemaan pääsy on suht varmaa, muuten on kämppä riesana. Helsingissä asunto on tietenkin aina hyvä sijoitus, saahan sen taatusti vuokralle mennen tullen. Mutta mitäs sitten jos poika päätyykiin toiselle paikkakunnalle kouluun, asunnosta ei ole mitään hyötyä ensi hätään. Muuten asunnon osto sinänsä hyvä ajatus ja tuokin on totta, että ensin tekee ihan hyvää opetella elämään yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eikös tuo ole itsestään selvää? Opiskelevilla nuorilla on omat kuvionsa, aika harvan opiskelijan parisuhde kestää. Lukiossa on ns. teinirakkautta (mikä voi olla hyvinkin vakavaa) mutta kun ns. maailma avautuu, usein se rakkaus kuolee. Tyttösi olisi hyvä hankkia oma asunto, jos ero tulee niin on PALJON vaikeampi alkaa etsimään omaa asuntoa ja laittaa se kuntoon (ehkä saa vain soluasunnon jne.) kun on tottunut poikaystävän nurkissa asumaan.
Lisäksi ihmisen pitää (minun mielestäni) asua jossain elämänsä vaiheessa YKSIN. Tottua siihen että YKSIN pitää hoitaa kaikki, sekä selvityä siitä "yksinäisyydestä" mikä saattaa päälle jossain vaiheessa yksin kotona ollessa iskeä. On fiksua että tuo vaihe ajoittuu ns. luonnolliseen hetkeen, eli siihen kun lentää pois lapsuudenkodista eikä aikaan kun täyttää 50-v tmv. vastaavaan hetkeen. Jos rakkaus kestää, voivat sitten esim. vuoden kuluttua muuttaa yhteen asumaan.
Kuinka rikas on jos voi ostaa lapselleen asunnon Helsingistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 23:11"]
Kuinka rikas on jos voi ostaa lapselleen asunnon Helsingistä?
[/quote]
Rikas? Yksiön saa Kalliosta/Alppilasta noin 160 000 eurolla, joten ei tarvitse olla edes keskituloinen, kun tuohon on varaa.
Kai ensin täytyy olla opiskelupaikka varma. En minäkään haluis että tyttö muuttaa jos vähän aikaa tunnettu.
Minusta taas on typerää puuttua nuorten aikuisten elämään ja yhteen muuttamiseen. Jos nyt naimisiin olisivat menossa heti lukion jälkeen voisin vihjailla että kannattaisikohan sitä hetki vielä miettiä että varmasti ehtii.
Ap, mikä tässä sinua eniten harmittaa? Se, että pojan vanhemmat lähtevät päsmäröimään rahoillaan ennen kuin edes opiskelupaikka on selvä. Sitähän ei todellakaan voi vielä tietää.
Vai se, että tyttöäsi ei kelpuutettaisi jakamaan heidän omistusasuntoansa. Oletan kuitenkin, ettei tyttö sinne ilmaiseksi olisi muuttanut.
Minua ottaisi varmaan eniten päähän tuo hirveä hätä asunnon oston suhteen. Älytöntä hätäilyä, naurettavaa suorastaan. Entä jos heidän kultamurunsa ei saakaan Hgistä opiskelupaikkaa - oh no! Pitänee ostaa asunto sitten myös Jyväskylästä, Oulusta, Treelta ja voi ei! Turuust! :o
En pidä lainkaan ajatuksesta, että vanhemmat ostavat asunnon opiskelijanuorelleen. Se ei millään tavalla edistä nuorta oman ja itsenäisen elämän alkuun. Huono juttu kaikkinensa.
Eihän he nyt sun tyttärelle asuntoa osta, tietenkään. Mutta kertoiko tarina, saako tyttö asua siinä vuokralla?
[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 23:14"]
[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 23:11"]
Kuinka rikas on jos voi ostaa lapselleen asunnon Helsingistä?
[/quote]
Rikas? Yksiön saa Kalliosta/Alppilasta noin 160 000 eurolla, joten ei tarvitse olla edes keskituloinen, kun tuohon on varaa.
[/quote]
Trolli tai vain vitun tyhmä?
Tiedätkö mikä Suomessa on keskitulo? Vähennä siitä oman elämisen kulut ja laske montako vuotta jäljelle jääneellä summalla kestää maksaa tuo 160 000 euroa.
Meillä miehen (silloin poikaystävä) vanhemmat ostivat Helsingistä asunnon, kun lähdimme mieheni kanssa Helsinkiin opiskelemaan. Se oli aivan selviö, että muutamme yhteen (varmaankin kaikille, koska en ainakaan kuullut kenenkään asiaa päivittelevän/kyseenalaistavan).
Noista opinnoista on aikaa reilu kaksikymmentä vuotta, nyt meillä on kolme lasta ja asumme edelleen yhdessä, emme tosin yli viiteentoista vuoteen opiskelija-asunnossamme :). Hyvin olemme molemmat oppineet tekemään ruokaa ja imurikin pysyy kädessä. Kivahan sitä elämää oli alkaa rakentaa yhdessä "suuressa Helsingissä". Me olimme ainakin niin umpirakastuneita siihen aikaan, että erilleen muuttaminen ei olisi kyllä tullut mieleenkään...